I`m on a boat

Ja näin kello yhdeltä yöllä päätin sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja tulla jakamaan elämäni viime aikaisia hienoimpia kokemuksia ja tuntemuksia tänne. En todellakaan meinaa edes yrittää mahduttaa kuluneita neljää kuukautta tämän yön tunteihin, ajattelin enemmänkin vähän yleisellä tasolla kertoa kuulumisiani. Ensimmäiseksi voisinkin todeta, että kuuluu erittäin hyvää. Tämä johtuu pitkälti vain yhdestä syystä, joka kattaa aika monta erilaista ja ihastuttavaa ihmistä, eli ystäväni. Kulunut kevät on ollut todellista kavereiden kanssa hengailun riemuvalssia, joka on suurin syy siihenkin miksen ole ehtinyt blogianikaan päivittää. Tähän mennessä on jo 4 risteilyä takana ja kevääksi suunnitteilla vielä ainakin kaksi. Joku voisi sanoa sairasta tai hulluutta, mutta itse totean että harrastuksensa kullakin. Koska olen risteilyjen yksi suurimmista puolestapuhujista, voisinkin pitkästä aikaa tehdä listan kymmenestä syystä miksi kannattaa käydä laivalla.

1. No ihan ensinnäkin, eikö risteily ole lomamatka siinä missä viikko Aiya Napan sykkeessäkin, yhtä rentouttavaa ja mieltä virkistävää

2. Aiya Napaa toisen kerran hyväksikäyttäen, kahden yön Tukholman kulttuurielämys ei käy yhtä paljoa kukkarolle, mikäli matkustaa ainoalla oikealla ja aidolla tavalla autokannen alapuolella missä on yö ja bileet koko ajan

3. Mikäli on varaa vähän snobeilla voi laivalla käydä nauttimassa buffetin antimista. 30 euroa ei ole paha hinta siitä ilosta että saa kaksi tuntia syödä niin paljon kuin jaksaa, mutta mikä parempaa, alottelujuomat tulee suorastaan kaupan päälle! Ei maalla näin hyvää comboa löydä mistään näin halvalla!

4. Laivahan on tunnetusti myös no mans land, joten what happens in there stays in there ( ja fb:ssä)

5. Tax free on tietenkin kaikkien meikki-ja kosmetiikkahifistelijöiden paratiisi, kyllä löytyy Guerlainia ja Chanelia halvalla! Ja toki myös ne perustuliaiset kotiin, pari levyä Fazerin suklaata, jotka aina onnistuvat poikkeamaan jostain kumman syystä

6. Varsinkin näillä HEL-STO-HEL risteilyillä on aina ohjelmaa tarjolla. Löytyy karaokea, bingoa ja muita seurapelejä, mutta myös vähän haastetta vaativille hippaa laivapoliisien kanssa sekä piilosta konehuoneissa

7. Laiva on myös erittäin hyväksi koettu paikka viettää juhlia. Mitään varsinaisia tilavuokria ei tarvitse maksaa, mukaan voi kutsua ihan kaikki ne 100 lähintä ja parasta ystävää, itse et ole vastuussa kenenkään muun hölmöilystä ja etkot ja jatkot on aina lähellä

8. Laivalla on vaikeampi myös lopullisesti hävittää mitään. Yleensä kaiken löytää seuraavana aamuna omasta tai ystävien hytistä, mutta löytätavaratoimistona toimiva infopistekin on aikamoinen kultasuoni. Itseasiassa fiksuimmat vievät kaikki arvoesineensä kuten kännykkänsä heti alkuillasta infotädeille säilytettäväksi ( true story )

9. Laivalla on myös uskomattoman helppo tehdä tuttavuutta muiden risteilijöiden kanssa. Oli ihmiset sitten minkä ikäisiä tahansa, tuntuu aina jota kuta kiinnostavan mikä porukka tässä on kyseessä ja voikohan seuraan mahdollisesti liittyä. En tietenkään väitä että seuraanpunkijat ovat mitään maan mainioimpia otuksia, mutta kyllä näistä yleensä hyvät naurut ainakin saa

10. Viimeiseksi voisi sitten todeta sen parhaimman faktan, laivalla etäisyydet ovat todella pienessä mittasuhteessa, taksia ei tarvita ja parhaassa tapauksessa voi pilkun jälkeen laskea rappuset tyhjällä lavalla suoraan sänkyyn! Kyllä siellä elämä ja oleminen tehdään helpoksi!

Noin, tässä nyt mielestäni aika kattava selitys sille miksi suosia mieluummin meren päällä karkelointia kuin täpötäydessä ja hikisessä baarissa etc ravaamista. Ajattelin olevani hieman nopeampi tämän laivaosuuden kanssa, mutta koska jo tunti ehti vierähtää tämän aiheen parissa taidan jättää lopun höpötyksen ensi kertaan, lupaan tämän tapahtuvan nopeammin kuin neljän kuukauden päästä! Vaikka toisaalta, lupaukset on tehty rikottaviksi, joten pääsette nauttimaan mielenkiintoisista ja aina yhtä riemukkaista tarinoistani tasan sitten kun minusta siltä tuntuu :) Siihen asti, näitten hyvien syiden siivittämänä laittakaahan risteilyä varaukseen ja muistakaa kakkoskannen hohdokkuus! peace

Elämisen riemu

Kello on nyt 20 vaille yksi yöllä. Viimesten neljän kuukauden aikana tämä on ollut ainut hetki kun on aikaa olla kotona tekemättä mitään. En olisi voinut ikinä uskoa että työnteon ja koulun yhdistäminen voi olla fyysisesti mutta myös henkisesti näin rankkaa. Asiaa ei edes helpota se että viihdyn työssäni ja koulussani erittäin hyvin. Asiaa kyllä pahentaa tämä syysmasennus mikä meinaa tässä iskeä, niiin pimeää ja kylmää koko ajan.
Se etten ole kirjoittanut pitkään aikaan on stressannut jostain syystä todella paljon. Tuntuu pahalta olla kirjoittamatta, koska taas on ehtinyt tapahtua niin paljon kaikenlaista enkä halua näiden asioiden ja niiden tuomien fiilisten häviävän koskaan. Tulin äsken Menan Tavastian keikalta enkä malta millään mennä nukkumaan kun on pakko kuunnella uuden Viktoria levyn biisejä uudestaan ja uudestaan. Ihan parhaiksi nousi heti tämän illan aikana My Heart Still Beats, The Art of Forgiveness sekä Am I Supposed To Apologize. Keikkaa on pakko kommentoida vielä sen verran, että Mena otti kyllä yleisön haltuun niin varmalla, rohkealla ja kauniilla tavalla että oli kyllä itku monta kertaa lähellä. Tällaisia hetkiä tähän syksyyn tarvitsisi enemmän, muistuttavat siitä kuinka kaikessa pimeydessä ja inhottavuudessaan elämä on kumminkin kaiken sen pahan arvoista. Tätä hienosti aasin siltana käyttäen pääsen aiheeseen joka on tulevan vuoden lupaukseni. Olen jo monta vuotta haaveillut, että ottaisin tatuoinnin ja nyt vihdoin tiedän mitä otan ja minne. Hauskinta ja hieman oudointa tässä on se, että kyseinen teksti jonka meinaan reiteeni iäksi kirjoittaa ilmaantui minulle eräs yö unessani. Jos se ei ole enne niin mikä sitten! En tahdo vielä ainakaan kertoa täällä mitä tämä teksti pitää sisällään, ehkä sitten joskus kun todella olen tämän pitkäaikaisen haaveeni toteuttanut. Mutta tosiaan se aasin silta mikä tässä nyt oli, on se, että tämä teksti liittyy nimenomaan tähän ikuiseen elämisen ilosanoman levittämiseen.
Tosiaan olisi jos jonkunlaista kerrottavaa ja kommentoitavaa, mutta neljä kuukautta vauhdikkaine käänteineen ja hullunkurisine tilanteineen eivät millään mahdu tähän yhteen yöhön, joten koitan nyt hieman tiivistää. Ehkä suurin asia mitä nyt on tapahtunut, on se, että Jiin kanssa me nyt vihdoin löydettiin unelmiemme ( ainakin melkein ) vastaava asunto ja ollemme nyt tosiaan sen kuutisen viikko ( kai ) asuneet yhdessä ja hyvin menee. Minulla on oma huone, joka on mielestäni parempi kuin mitä olisin ikinä toivonut ja vielä pienen hienosäädön jälkeen jopa minun näköiseni. En olisi uskonut että kotiudun tänne niin nopeasti, tämä asunto kumminkin tuntuu niin oikealta paikalta olla ja tänäkin yönä vaikka olen täällä yksin on minulla erittäin rauhallinen ja hyvä olo.
Pakko myöntää että juhlittua tässä on myös tullut. Kaikki viikonloput mitkä töistä on vain vapaaksi saanut on mennyt ties missä päin Suomea ja minkälaisessa seurassa. Parhaita hetkiä on koettu niin Tampereella kuin Helsingissä, eikä meininkiä ole yhtään latistanut sekään että osa seurueesta on ollut kuuromykkiä. En tätäkään iltaa ala nyt sen enempää selittelemään, mutta se on kerrottava, etten olisi ikinä voinut uskoa istuvani aamukuudelta hytissä opettelemassa viittomankieltä niin iloisten ihmisten kanssa, välillä elämä yllättää kovin ihmeellisellä tavalla.
Äh olisi kyllä paljon asiaa mistä kirjoittaa vaikka toisaalta jotkut asiat vaativat ehkä vielä hieman pohdintaa ennen kuin niitä voi ääneen sanoa. Sen voisi kumminki todeta, että tämä syksy on tuonut tullessaan asioita, jotka ovat hämmentäneet ja ehkä pelottaneetkin hieman, mutta kuten olen aikaisemminkin todennut ja kuten monet muutkin kaltaiseni hienot ihmiset ovat sanoneet, asioilla on tapana järjestyä niin kuin on parasta.

The curtains opened up
My heart followed the lead
The music wouldn’t stop
And I could finally breathe

The reason why

Koti. Asia jonka vuoksi olen valvonut monia öitä pyöriskellen ja miettien. Nyt on tosiaan tullut sen aika kun tämä tipu lentää pesästä ja aloittaa oman ja itsenäisen aikuisen elämän. Tai no, elämän nyt uudessa paikassa ainakin. Olemme Jiin kanssa nyt noin kuukauden verran etsineet itsellemme yhteistä kotiluolaa jonne voisimme siirtää kaiken niin maallisen kuin henkisenkin omaisuutemme ja vihdoin näyttää siltä että alkaa tapahtua. Viime viikonloppuna olin ensin auttamassa ja myöhemmin juhlimassa Jiin isän syntymäpäiviä ja tapasimme siellä tämän miehen, joka lupasi auttaa meitä asunnon hankkimisessa. Tämä mies ei olekaan ihan kuka tahansa, sillä hän on kiinteistövälittäjä, joka lupasi etsiä kriteereidemme täyttämän unelma asunnon ja vuokrata sen meille! Voitteko kuvitella, ihan ikioma kiinteistövälittäjä! Meidän ei tarvitse itse enää tutkia yhtäkään asuntoilmoitusta tai käydä yhdessäkään ylibuukatussa näytössä tai tapella yhdenkään pariskunnan kanssa yhdestäkään hemmetin pienestä kaksiosta! Ei, me saamme Jiin kanssa ensimmäisinä tiedon kun täydellinen asunto päätyy vuokrattavaksi ja saamme ilman yhdenkään kilpailijan läsnöoloa tutkia sen läpikotaisin, täyttää kaavakkeen ja oikeasti alkaa jo mielessämme sisustamaan! En voi sanoa muuta kuin että tuuri on saanut juuri aivan uuden merkityksen ja etten tällä hetkellä voisi olla paljoa onnellisempi. Koko tämä vuosi on mennyt aivan uskomattoman nappiin ja onnetar on suosinut minua niin työelämässä kuin myös ystävyyssuhteissa että alan jo pikku hiljaa epäilemään tämän kaiken tarkoitusta.

Tulen kyllä kaipaamaan tätä kesää. Olen tehnyt paljon asioita joita en ollut ennen uskaltanut tai halunnut tai pystynyt, mutta kuten Tedkin sanoi, tietyt riskit elämässä on otettava. Parhaimpia muistoja löytyy niin töistä, baareista kuin mökkireissuiltakin ja heinäkuinen Rodoksen matka äitinikin kanssa oli, no sanotaanko, mieltä avartava :D Myös muutaman viikon takainen synttäriristeilyni oli hauska kaikista erimielisyyksistä huolimatta ja en vaihtaisi päivääkään pois viime viikosta kun koulut alkoivat uusilla fukseillamme ja perehdytimme heidät pysyvästi opiskelijaelämään. Vaikka sanoinkin vielä pari viikkoa sitten että koulun alku harmittaa ja etten yhtään jaksaisi enää sitä meininkiä niin nyt on pakko syödä sanani, viime viikko oli ihan uskomattoman hauska ja oli mukavaa tutustua paremmin eräisiin ihmisiin joiden kanssa tietää vielä tekevänsä paljon ainakin seuraavan vuoden aikana. Tietysti koulun alku tarkoittaa myös pientä stressiä tulevasta työharjoittelusta ja opparin aloittamisesta, mutta jos jotain olen oppinut niin sen, että etukäteen on turha huolehtia yhtään mistään ja asiat usein järjestyvät niin kuin loppujen lopuksi on parasta.

And that’s why I smile.
It’s been a while
Since everyday and everything has felt this right

Kesänviettoa parhaimmillaan

Takana ihan uskomattoman onnistunut mökkireissu Parikkalassa. Matkaan lähdettiin torstaina heti töitteni jälkeen eli siinä seiskan aikoihin. Matkahan kesti sen kuusi tuntia pysähdyksineen mutta jo autossa oli aika huikeeta. Ensimmäiset aukesi ja fiilisteltiin kaikkea niin uutta kuin vanhaakin musiikkia, käytiin Utissa Abcin hesessä syömässä ja ostamassa vähän tarpeita illaksi. No tietenkin pojat unohti blandismehut niin eiköhän pysähdytä vielä uudestaan jonnekin Tebikselle. Miesten vessassa kovinkin humoristinen kyltti " Ethän pasko pitkin seiniä". Maalla kun on niin paljon tekemisen puutetta... Joka tapauksessa, tasan yhdeltä oltiin perillä, kamat nopeasti mökkiin ja kuskillekin ensimmäinen tölkki käteen. Siinä sitten terassilla istuttiin aika monta tuntia, pelattiin juomapelejä ja siemailtiin virvokkeita, kunnes yhtäkkiä eräs ystävämme huomasi "homolaukkunsa" kadonneen. Kyseinen veska sisälsi muun muassa tämän pojan passin, kortit (paitsi s-etukortti:D) ipodin ja mikä tärkeintä, siniset crocsit! No siinä sitten haettiin ensin sen Tebiksen numero, juu ei ole laukkua näkynyt. Seuraavaksi koitettiin sitten sitä Abcia, ja sieltähän laukku löytyikin! Hauskinta oli paikan erään työntekijän kommentti kun hän kuvaili tätä laukkua meille " Ai tällänen musta laukku missä on sisällä SINISET CROCSIT!!!!" Jep, asiat tärkeysjärjestykseen. Kyseinen Abc omisti muutenkin outoa henkilökuntaa, tai ainakin me koimme kovin omituiseksi hesen myyjän jonka oli ihan pakko huutaa kaikki kysymyksensä vaikka olimme tosiaan siinä 20 sentin päässä. "JÄITÄ!!!!!!!!!!!!"
Siinä ensimmäinen ilta sitten menikin, joskus seitsemän pintaan aamulla nukkumaan ja herätys 12 kun rakas ystävättäreni päättää ottaa asiakseen herättää koko mökin. Hän oli jo käynyt aamu-uinnilla ja nyt paistoi meille aamiaiseksi munia, palvelu kyllä pelasi. Noh melkein suoraan aamiaispöydästä ystävättäreni lähti sitten serkkupoikansa kanssa Parikkalan keskustaa päin. Siellä nimittäin juna-asemalla odotti vielä yksi ystävättäremme, ja pieniä muodollisuuksia kuten kaupassa käytiä ja sukulointiakin piti suorittaa ennen kuin loppupäivä voitiin aloittaa. Heidän takaisin tultuaan pistettiin heti grilli tulille ja hyvät pekonisienet ja kalat valmistuivat vaivatta. Maittavan aterioinnin jälkeen laitettiin sauna päälle ja nautittiin kesäyöstä. Varmaan kolme tuntia siinä sitten saunottiin ja uitiin, kyllä oli järvivesi pehmeää ja lämmintä, ihan uskomaton fiilis! Taas nukkumaan siinä aamun koittaessa ja voin kertoa, että olin kumpanakin yönä viimeisenä pystyssä! Kerrankin! Lauantai oli sitten minun osaltani lähtöpäivä ja erittäin hätäisen päivällisen jälkeen ystävättäreni heittivät minut juna-asemalle ja kolmessa ja puolessa tunnissa olin takaisin Helsingin sykkeessä. Vähän kyllä harmitti...
Aikaisemmalle lähdölleni oli kumminki tärkeä syy, sillä tänään sunnuntaina minusta tehtiin sylikummi serkkuni pojalle! Olen asiasta ihan mielettömän innoissani ja vaikka minua ei lasten suurena ystävänä tunnetakkaan voin sanoa että olen aika mielelläni kuskaamassa Samberoa lintsille ja elokuviin ja korkeasaareen ja vaikka minne kunhan poika vähän kasvaa!
Linnanmäestä tuli mieleeni, olin siellä viime sunnuntaina vähän kävelemässä elämäni darrassa, kerrassaan mainoa ratkaisu. Viime lauantai oli myöskin yksi ihan parhaista päivistä. Päivällä kävin ensin shoppailemassa erään ystäväni kanssa, kaupungista sitten hyppäsin metroon ja suuntasin yhden ihan parhaimman ystäväni luokse aloittelemaan iltaa. Väännettiin ystäväni tyttöystävän kanssa ihan kauhea kasa sushia sillä aikaa kun pojat kävi pulahtamassa uimassa. Kerta oli ensimmäinen minulle ikinä mitä sen sushin tekemisen suhteen tuli ja jäin kyllä ihan koukkuun. Itse tehty sushi maistui ihan tajuttoman hyvälle, nyt on pakko metsästää jostain itsellenikin sellaiset bambumatot. Sushin täyttäminä fiilisteltiin vielä hyvää musiikkia ja sitten oli aika lähteä Kaivolle tapaamaan lisää tuttuja. Ilta oli ihan älyttömän hauska, tequila virtasi taas kun päästiin ystäväni kanssa vauhtiin ja pilkku tuli ihan törkeän liian nopeasti! Hyvissä fiiliksissä kun siinä vielä oli niin lähdettiin siitä sitten vielä jatkoille, vähän eri suuntaan kun piti mutta oli aika hauskaa kuunnella koko yö kaiken maailman biisejä ja vielä kuuden aikaan aamulla juoda siideriä ilman että laskuhumala olisi alkanut. Päivällä ei sitten ollutkaan enää niin hauskaa kun muisto niistä tequiloista löi päätä aika todella kovaa. Ja todella note to self, ei enää ikinä niissä oloissa Lintsille...

Millanen päivä sul on huomen

Ajattelin vain tulla ilmaisemaan suuren iloni uutta työtäni kohtaan. En voisi parempaa tapaa rahan ansaitsemiselle kuvitella. Meillä on paljon nuoria töissä ja sillä "osastolla" jossa minä tällä hetkellä olen on paljon aivan upeita tyttöjä joiden kanssa kaikki työpäivät kuluvat vaan nauraen ja fiilistellen. Suureksi osaksi juuri uuden työni takia en ole paljoa ehtinyt kirjoitella, toisinaan teen jopa kuuden päivän viikkoja. Tämä ei kumminkaan tunnu yhtään raskaalta, oikeastaan mielummin olen töissä kun laiskottelen vapaapäivänä yksin kotona. Vapaapäiväni kun yleensä osuvat arkipäiville, jolloin kenelläkään muulla ei tietenkään ole vapaata. Senkin voin sanoa, että tällä hetkellä kouluun palaaminen ei huvittaisi yhtään, ja jos olisin yhtään selkärangattomampi en palaisikaan. Toisaalta nyt on onneksi vielä vasta kesäkuu, ei tarvitsi liikaa stressata ko. asiaa.
Stressaamisesta tuli mieleeni, että ensi kuussa lähden mamin kanssa viikoksi Kreikan lämpöön! Se kyllä kelpaa, Suomen kesä on taas osoittanut olevansa oma ihana kylmä itsensä, ainakin tämän viikon osalta.
Kahden yön päästä on sitten TAAS juhannus! En ole todellekaan päässyt yli vielä edellisestä. Tänäkin vuonna kutsu Ekenäsiin kävi, mutta kerrasta viisastuneena valitsin sittenkin Himoksen kutsuvan. Saa nähdä millainen telttaretki siitä sitten tulee, onneksi vanhana partiolaisena olen varautunut ihan kaikkeen. Omistan mm. maailman suloisimmat leopardisaappaat, niissä voi sitten koko sateisen juhannuksen tanssia lätäköissä. Jokaisen naisen ultimaaliseen selviytymispakkaukseen kuuluu myös tärkeänä osana kuivashampoo jonka vihdoin ja viimein sain hankittua itselleni. Hyvästi hiustenpesu ja tuntikausien laittaminen! Faktahan on se, että puhtaita hiuksia ei saa niin mihinkään muotoon, ainakaan omiani. Tähän mennessä lakkaa ja muotovaahtoa on kulunnut enemmän kuin hyttysmyrkkyä kymmenenä kesänä, mutta säästyypähän nyt nekin eurot. Eräs ystävämme kävi tuossa eilen Viron puolella, joten nyt on sitten nesteytyskin hoidossa. Siinä taisi tärkeimmät asiat olla. PAITSI että minusta tulee ensikuussa sylikummi!! Tänään nään oman kummipoikani sitten ensimmäisen kerran. Lupaan että siitä pojasta kasvatetaan kyllä sellainen herrasmies että!
Nyt lähden viettämään vapaapäivääni erään työkaverini kanssa, mitenkäs muutenkaan!

Poika on tullut kotiin ja krapula vierailulle

NY RILLATAAN ! Haha ehkä vähän myöhäistä tulla hehkuttamaan Leijonien voittoa, mutta toisaalta 16 vuoden tauon jälkeen tämä on kumminkin vielä ihan suotavaa. En ole ikinä missään nähnyt niin paljon onnellisia ihmisiä kuin tuona voiton päivänä kaupungilla. Vastaantulijat halailivat toisiaan ja joka paikassa raikui ilon laulut johon kaikki yhtyivät, mikä yhteenkuuluvuuden tunne! Samaa tunnetta ei kumminkaan enää ollut jäljellä siinä kolmen aikaan yöllä kun oltaisiin haluttu ottaa taksi ja painua kotiin. Tolppajonot olivat monien kymmenien metrien mittaiset ja puolen tunnin sisään paikalle saapui kaksi taksia. Emme kahden ystäväni kanssa millään jaksaneet jäädä siihen jonoon ryytymään enää yhtään pidemmäksi aikaa, joten päätimme reippailla aina Käpylään asti eräälle ystävälleni nukkumaan. Kävelimme snägärin kautta ja matkaan meni puolitoista tuntia, ei paha! Maanantaina sitten tunsin suurta ylpeyttä juuristani, kun koko Kauppatori oli aivan täynnä ja suomenliput liehuivat joka puolella! Hieman jouduin kumminkin kyseisessä tilaisuudessa pettymään kun kovan odotuksen jälkeen Jarkko ei pyytänytkään minua lavalle ja vaimokseen... Joka tapauksessa, ihanaa Leijonat IHANAA!
Pakko kertoa tähän väliin viime aikojen parhaimmasta tapahtumasta. Minä nimittäin sain kun sainkin sen unelmatyön, josta viimeksi puhuin ja en voisi olla onnellisempi! Aloimme saman tien Jiin kanssa suunnittelemaan yhteenmuuttoa, jonka voisi ajoittaa ensi syksylle. En tietenkään halua kesän kuluvan nopeasti, mutta tällä kertaa syksyn saapuminen tietää aivan uuden elämän alkua!
Tämä viikonloppu menikin sitten juhlinnan merkeissä. Perjantaina oli koulumme legendaariset päätösjuhlat jotka sujuivat suunnitelman mukaan ja kaikki näyttivät viihtyvän erittäin hyvin. Siinä puolenyön aikaan lähdimme sitten sellaisen kymmenhenkisen porukan kanssa vielä DTM:ään jatkoille, oli ensimmäinen kertani siellä ja valitettavasti sen poke ei luonut kauhen hyvää vaikutusta minuun. Nähdessään paperini hän tokaisi onnen toivotuksensa minulle, sillä hän päästäisi minut sisään näillä siskoni papereilla! Oli muuten todella lähellä etten saanut ihan järkyttävää raivaria, olisi saattanut se portasari löytää ne paperit jostain ihan väärästä kolosta! Baari oli itsessään aivan loistava, tarpeeksi tilaa ja tiskijonot eivät olleet tunnin mittaiset. Musiikista tuli hälyttävästi ensin mieleen Herkku, mutta illan kuluessa sitä ei enää huomannut ja tanssittiin kaikki ihan mieluusti. En tiedä kiinnitinkö sitten liian vähän huomiota, mutta en oikeastaan bongannut montaakaan homo/lesboparia sieltä. Ei sillä että sillä olisi ollut jotain merkitystä, mutta olin ehkä odottanut vähän enemmän. Kaipa Jenny on kovaa vauhtia viemässä parhaan gay-baarin titteliä. Joka tapauksessa ilta sitten ei päättynyt ihan niin kivasti, vaan lähdin kävelemään kotiin päin aika surullisin mielin, kaikki vaan ei aina mene ihan putkeen.
Lauantaiaamu ei ollut perjantaiyötä parempi. Heräsin aivan järkyttävään krapulaan, joka ei muuten olisi ollut niin paha, mutta jouduin pakottamaan itseni ylös ja kaupungille, sillä lähdin 7 koulukaverini kanssa sitten juhlistamaan kesäloman alkua vielä hieman lisää Tampereelle. Junamatka oli aika tuskaa, puolet matkasta sai odottaa oksennusta ja oloa ei helpottanut vieruskavereiden uuteen nousuun lähtö. Perillä sitten oli pakko ensimmäiseksi suunnistaa lähimpään Heseen ja napata keke mukaan, ja kyllä se maistuikin hyvältä! Kävelimme ihanassa auringonpaisteessa majapaikallemme ja aloittelimme iltaa ruoan ja juoman merkeissä. Itsehän sain pakottamalla kaksi siideriä alas ja sen jälkeen totesin touhun olevan aivan turhaa. Vähän myös siinä iltapäivällä jännitti kun kuulin siitä maailmanloppu ennustuksesta. Kuudelta kun sen olisi pitänyt tapahtua pidin erästä ystävääni kädestä ja join kevytmaitoa, se tuntui sillä hetkellä parhaimmalta tavalta päättää tämä elämä :D Illan siinä kuluessa kämpällä ( jonka siis eräs luokkalaiseni omistaa) kävi vaikka minkälaista seurakuntaa ja hieman joutui kyseenalaistamaan eräänkin miehen olemusta. Varmaan seitsemän kertaa sen tunnin aikana jonka hän siinä vietti hänen suustaan kuului lause " mä tienaan enemmän päivässä ku sä kuukaudessa"..... Thumbs up? Anyway joskus puoli kahdeltatoista mentiin ensin tapaamaan lisää tuttuja johonkin minibaariin, jossa otin yhden mansikkamargaritan, se kyllä maistui hyvältä! Täältä yö jatkui sitten sellaiseen baariin kuin Miami. Paikka sijaitsi ihanasti siinä veden äärellä ja melkein olisi voinut kuvitellakin olevansa Miamissa. Sisältä paikka ei sitten enää ollut ihan yhtä glamour, tuli ehkä hieman Rillo mieleen mutta hyvät bileet siellä kumminkin oli! Tai olisi ollut, jos edellisen päivän huono olo ei olisi jatkunut iltaan asti ja energiaa olisi ollut muuhunkin kuin silmien auki pitämiseen. Note to self, älä enää ikinä lähde Tampereelle krapulassa.

Kummallisuuksia vetyperoksidissä

No aloitetaan vaikka noista bileistä mitä viimeksi hehkutin. Eli Jiin synttärit meni aika nappiin, kivat alottelut, baarissa hyvät reivit ja vielä mentiin jatkoille, joilla tietty nukahdin ensimmäisenä kun tarjoilu loppui. Noh aamulla sitten kiireesti kotiin ja valmistautumaan toisen illan juhlia varten. Tapani mukaan olin paikalla ensimmäisenä. Koko illan oli tarkoitus lähteä johonkin baariin, lähinnä Jennyyn, mutta koska itse sankari oli siinä 12 aikaan sellaisessa hapessa että sisään pääsystä ei paljoa ollut tietoa, oli parempi että jäimme hänen kartanoonsa loppuillaksi. Se sitten olikin hiemen mielenkiintoinen. Siinä kahden aikaan olin itse jo oikeastaan selvin päin ja pelasin sitten CODIA ihan huvin vuoksi, ehkä luuserein veto ikinä. Noh joskus varmaan neljän aikaan pojat sitten päättivät mennä saunomaan. Kahden muun tytön kanssa koimme sitten kovin rasistiseksi jättää meidät ulkopuolelle, joten poikien juostessa merelle päin päätimme valloittaa sen kolmen istuttavan saunan sitten itsellemme. Hah oli kyllä synttärisankarilla ilme hänen kirmatessaan saunaan takaisin. Ei sitten haluttu jäädä tyttöjen kanssa kakkosiksi, joten pakko oli meidänkin lähteä juoksemaan merta kohti ja kyllä oli kylmä voin sanoa! Kaiken lisäksi tie oli oikein kivinen ja itku silmässä raahauduttiin sinne hemmetin mereen, joka oli tietenkin vielä kylmempi ja kivisempi. Kaiken hauskuuden huipuksi tietenkin kaaduin sinne mereen kun olivat niin liukkaita ja limaisia ne kivet siellä, viimeistään siinä vaiheessa meinasi itku tulla. Onneksi eräs herrasmies sitten kantoi minut takaisin talolle, jotta pääsi pienet jalka raukat saunaan lämmittelemään. Loppuilta oli sitten aika väsynyt ja nopeasti kaikki siitä sitten nukkumaan painuikin, tämä siis tapahtui siinä kuuden aikaan. Ennen kahtatoista nousin sitten ylös, hengailin vielä hetken mutta nopeasti päätin kodin vihdoin kutsuvan. Tosiaan, eipä taaskaan sinne baariin päästy yhdessä.
Vappu taittui aika rauhallisesti. Koko vappua edeltävänä viikkona koulumme tarjosi kaikenlaista erilaista ohjelmaa missä tuli sitten pyörittyä, toisissa selvin päin toisissa ei. Itse vappu oli kumminkin osaltani kovin rauhallinen. Lauantaina olin alkuillasta mukana meidän hallituksemme järjestämässä juna-approssa, selvin päin sillä menin siinä 10 aikaan illalla nukkumaan. Tämä siksi, että sunnuntai aamuna kello viisi oli herätys ja seitsemältä alkoi työt. En muista olenko täällä koskaan maininnut, mutta tosiaan teen promohommia toisinaan ja nyt olin valinnut itselleni kivan juustonjakelukeikan kaivarissa. Kahdeksan tuntia meni mielettömän nopeasti ja kerrankin oikein nautin työskentelystä erittäin hyvässä porukassa. Erittäin positiivista oli myös tuplapalkka, ensi perjantain palkkapäivää odotellessa!
Tosiaan niistä töistä. En sitten päässyt viime kesäiseen työhöni, vaikka niin kovasti sitä hehkutinkin. Anyway, nyt on jo toiset kuviot meneillään ja maanantaina olisi työhaastattelu ehkä maailman siisteimpään työpaikkaan! Saa pitää peukkuja!
Nyt sitten vietän lauantai iltaa kivasti yksin kotona. Ajattelin, että olisi fiksua rauhoittua tässä pari viikkoa, sillä kahden viikon päästä koulu loppuu ja siitä alkaa taas muutaman päivän putki. Nyt kumminkin huomaan ideani erittäin kehnoksi. Pariksi tunniksi keksin tekemistä kun urheilin ja siivosin, mutta nyt alkaa tekeminen loppua ja tämähän tietää sitä, että jumitan loppuillan koneella. Tällä hetkellä olisi kiva omistaa Nintendo ja siihen SuperMario peli tai vaihtoehtoisesti parisuhde, kummastakin riittäisi varmasti hupia ja ongelmia ratkottavaksi koko illalle!
P.S. Ihan vaan näin lyhyesti. Tajusin, että opiskelen ihan väärää alaa ja kunhan vain valmistun haen lukemaan psykologiaa jotta minusta tulee neuropsykologi! Pieni suunnanvaihto tarjouspyyntöjen kirjoittajasta aivojen penkojaksi, elämässä pitää toisinaan tehdä uukkareita!
Ja toinen peeäs, kävin eilen kampaajalla. Lopputuloksena hiukseni ovat kyllä kivan vaaleat taas mutta noin kolme senttiä lyhyemmät, kauhean alaston olo.....