Lisää korrelaatiota, kiitos

Tänään on ollut hyvä päivä. Ei mitenkään hurjan erikoinen, mutta hyvä kumminkin. Aamu alkoi ajotunnilla, joka sujui oikein näppärästi, vaikka muutaman virheen teinkin. Ajo-opettajani sanoi minun näyttävän aivan Lucia neidolta näin Lucian päivän kunniaksi, kerrankin jotain positiivistä, piristi! Tosiaan sen teorianhan pääsin sitten toisella kerralla läpi, helposti. 23.12 olisi sitten inssin vuoro, kieltämättä hieman pelottaa ja myös suututtaa, koska jos en jostain ylitsepääsemättömästä syystä pääsisikään läpi menee siinä sen päivän lisäksi koko joulu piloille! Yksikään inssittäjä ei voi olla niin julma. Ja sen vielä sanon, että on se ihan eri homma ajaa inssi jossain Vantaan perukoilla kuin Kallion ahtailla kaduilla missä kakkosvaihteelle siirtyminen varsinkin näin talvisaikaan on vain jäätänyt harhakuva. Mutta ainakin osaan sitten ajaa.
Toinen mukava asia oli tänään se, kun menimme ystävättäreni kanssa eräälle luokkalaisellemme opiskelemaan hieman normittamista sekä Pearsonin korrelaatiokerrointa. Luokkalaisemme kämppis teki meille oikeen maistuvaa jauhelihakastiketta ja etsimme kadonnutta laskinta ties kuinka kauan kunnes se löytyi sohvan välistä. Näin kuvailtuna ilta ei välttämättä kuulosta hirmuisen hauskalta spektaakkelilta, mutta oikein lystikästä meillä kumminkin oli. Jännä kun pienet asiat, niin kuin hyvä ruoka, saavat todella paljon paremmalle mielelle.
Onneksi koulua on enää 4 päivää ja sitä seuraa kuukauden joululoma, tulee tarpeeseen! Olisi paljon asioita mitkä vaatisivat selvittämistä ja aikaa. Toisaalta, johtaako samojen asioiden useampaan kertaan vatvominen ikinä parempaan lopputulokseen? Pitäisikö joidenkin asioiden vaan antaa olla. Tuli mieleen yläasteen biologian tunneilta sellainen käsite kuin luonnonvalinta. Toimiiko joku tälläinen automaattisuus myös ihmisten välisissä suhteissa, kannattaako toisista koittaa pitää kiinni kynsin ja hampain ja tavallaan tapella jotain sellaista vastaan mikä tuntuu jo olevan päätetty toisin jonkun muun toimesta? Itsehän en ole luovuttaja persoona, mutta sen tajuaminen, että on asioita joihin ei enää pysty itse mitenkään vaikuttamaan ärsyttää kyllä kovasti. Elämä on niin kovin hetkellistä, pitäisi vain ymmärtää nauttia joka hetkestä, koska milloinkaan ei tiedä, mikä on se viimeinen.

If I ever feel better

Miten niin moni asia voi kaatua päälle samaan aikaan. Ei varmaan tarvitse enempää selitellä, alla oleva biisi kertoo kaiken oleelisen. Joskus toiset sanovat asiat paremmin mitä itse ikinä pystyisi.

They say an end can be a start
Feel like I've been buried yet I'm still alive
It's like a bad day that never ends
I feel the chaos around me
A thing I don't try to deny
I'd better learn to accept that
There are things in my life that I can't control

They say love ain't nothing but a sore
I don't even know what love is
Too many tears have had to fall
Don't you know I'm so tired of it all
I have known terror dizzy spells
Finding out the secrets words won't tell
Whatever it is it can't be named
There's a part of my world that's in the way

You know I don't want to be clever
To be brilliant or superior
True like ice, true like fire
Now I know that a breeze can blow me away
Now I know there's much more dignity
In defeat than in the brightest victory
I'm losing my balance on the tight rope
Tell me please, tell me please, tell me please...

If I ever feel better
Remind me to spend some good time with you
You can give me your number
When it's all over I'll let you know

Hang on to the good days
I can lean on my friends
They help me going through hard times
But I'm feeding the enemy
I'm in league with the foe
Blame me for what's happening
I can try, I can try, I can try...

No one knows the hard times I went through
If happiness came I miss the call
The stormy days ain't over
I've tried and lost know I think that I pay the cost
Now I've watched all my castles fall
They were made of dust, after all
Someday all this mess will make me laugh
I can wait, I can wait, I can wait...


If I ever feel better
Remind me to spend some good time with you
You can give me your number
When it's all over I'll let you know

If I ever feel better
Remind me to spend some good time with you
You can give me your number
When it's all over I'll let you know

It's like somebody took my place
I ain't even playing my own game
The rules have changed well I didn't know
There are things in my life I can't control
I feel the chaos around me
A thing I don't try to deny
I'd better learn to accept that
There's a part of my life that will go away

Dark is the night, cold is the ground
In the circular solitude of my heart
As one who strives a hill to climb
I am sure I'll come through I don't know how
They say an end can be a start
Feels like I've been buried yet I'm still alive

I'm losing my balance on the tight rope
Tell me please, tell me please, tell me please...

If I ever feel better
Remind me to spend some good time with you
You can give me your number
When it's all over I'll let you know

Tämä uusi pyöreä muoto kiihottaa minua

Koskaanhan en myönnä olevani huono jossain, mutta nyt on pakko sanoa, että eilinen teoriakokeeni oli oikea emämunaus. Tosin tästäkin voin syyttää sitä alkua, minkä maanantai aamulleni sain. Katsokaas, minulla oli teoriakoeaika varattu 9 ja siinä vähän kahdeksan jälkeen aloin etsimään sellaisia lappusia mitkä minun oli määrä ottaa kokeeseen mukaan. No lappuja ei tietenkään enää löytänyt, vaikka olinkin aivan varma että olin laittanut ne kalenterini väliin. Joka tapauksessa soitin sitten autokouluuni ja tiedustelin mitä tässä tilanteessa kuuluisi tehdä. Vastaus oli selvä, ei lappuja ei koetta. Noh turhautuneena olin jo kiittämässä neuvosta kunnes erittäin ystävällinen mies sieltä koulultamme käskytti minut tulemaan hakemaan uuden lapun hävinneen tilalle. Ensin hieman vänkäsin vastaan, en osaa oikeen arvioida tiettyyn matkaan käyttämääni aikaa ja olin varma etten enää ehtisi hakea uutta lappua autokoulultani ja päästä ajoissa koepaikalle. Vaan kylläpäs yllätyin kun olinkin kokeessa jo 15 vaille 9 laput kourassa, mikä tuuri! Kokeessahan sitten tätä tuuria ei tietenkään ollut, hylätty tuli. Se pettymys mitä tunsin itseäni kohtaan oli suurempi kuin ikinä ja olin jo hetken valmis tunkemaan koko autokoulun syvimpään helvettiin, toisinaan olen hieman äkkipikainen. Suu mutrussa kumminkin varasin uuden ajan torstaiksi ja nyt hieman piristyneenä päätin, että pääsen siitä kokeesta läpi ilman mitään epäilyjä. Egoni ei enää salli toista epäonnistumista, yksinkertaisesti se ei ole tällä kertaa vaihtoehto. Ja inssistä sen verran, että sen tulen pääsemään ekalla läpi. Harjottelen niin samperin paljon etten voi missään nimessä feilata, tässä on nyt kuulkaas kyse elämästä ja kuolemasta! Tai ainakin kasvojen menettämisestä iäksi.

Joku saattoi tuossa hieman ihmetellä otsikkovalintaani. No se on suoraan peräisin Muumien Niiskun suusta ja suorastaan järkytyimme ystävieni kesken kun kuulimme tämän lauseen! Miten kaikki lastenohjelmat ovatkin täynnä kaksimielisiä letkautuksia, eihän pienet lapset ymmärrä tuota tilannekomiikkaa ollenkaan! En yhtään ihmettele että valtaosa ihmisistä tuijottaa vielä vanhempanakin piirrettyjä, niissähän on paljon enemmän sisältöä aikuisväelle. Ja jos joku nyt tulee kertomaan piirrettyjen elämän ohjeista, niin sanonpa vaan että yksikään 5-vuotias ei käyttäydy solidaarisesti ketään sellaista kohtaan joka menee rikkomaan tämän lempilelun. Erittäin hyvää ajanvietettä piirretyt toki ovat, saavat rauhan maahan aina hetkeksi.
Meidän piti eilen alun perin katsoa Aladdin, siis kuinka huikea ja mahtava Disney leffa siinä onkaan! Ne biisit on ihan uskomattomia ja vielä uskomattomampaa on se, että ne muistaa yhä ulkoa!
HUUDA TAPUTA SOITA RUMPUJA !
Nyt kaikille tehtäväksi katsoa ainakin Aladdin ja bilettää joka biisin kohdalla, itse tekisin niin ellei pitäisi lukea matematiikan uusintaan..... Life is so great

Marraskuun masennus ja ihan vähän viikonloppu fiilistelyä

Olo on siis todella saamaton ja erittäin vastenmielisesti tulin nyttenkin kirjoittamaan. Että mitään positiivistä sanottavaa minulla ei ole...
No on yksi, vauva on ollut aivan ihastuttavan suloinen ja hyväksynyt perheemme laumakseen ongelmitta. Erittäin vekkulissa iässä, eilen kovinkin vekkulista nappasi nenästä ja itku tuli. Kyllä se vaan sattui. Muuten on kyllä siivosti ollut, hienosti osaa jo tehdä tarpeensa paperille, ainakin melkein aina.
Koulu on tällä hetkellä erittäin kimurantti juttu. Olen todella päässyt lintsaamisen jalon taidon makuun ja en kyllä voi sanoa olevani ylpeä itsestäni. Kaikista surkuhupaisintahan tässä on se, että kyllä aamuisin nousen kouluun, mutta tunneille ei vaan jaksa mennä kun voi jäädä toimistolle lepäilemään. Ja jos sitten jopa jaksan raahautua tunnille asti, ovat ne yleensä niin tylsiä että nukkumiseksihan ne menevät. Poikkeuksen tekivät tosin tänään ensin työhyvinvoinnin, rahoituksen sekä saksan tunnit, jaksoin mennä kaikille ja jopa oikeasti opiskella! No saksahan ei ole ikinä ollut ongelma, tosin tänään alkoi adjektiivien taivutuksen opiskelu, joka on varmasti vaikein asia saksan kieliopissa, johon varmasti tälläkin kertaa kompastun. Tosiaan tämähän on vasta kolmas kerta kun kyseistä kielioppia alan alusta harjoittelemaan. Jos nyt vaikka se kolmas kerta toden sanoisi ja jopa oppisin.
Tällä hetkellä elämä tuntuu kovasti pyörivän viikonloppujen ympärillä. Maanantait menevät ihan tajuttomassa koomassa ja väsymyksessä, viikonloput vaan vaativat veronsa. Voin kertoa että viime viikonloppu oli erittäin ideaali. Perjantaina oli koulumme vuosijuhla eli gaala, jonka eteen olimme hallituksen kanssa tehnyt jo useampia kuukaisia kovasti töitä mutta lopputulos oli kyllä kaiken vaivan arvoinen. Ilta meni erittäin hyvin, vaikka ihan pikkuisen jännitin sillä juonsin koko jutun erään ystäväni kanssa. Onneksi illan viimeiset juonnot tapahtuivat pienen iloliemen vaikutuksen alaisina, joten jännityksestä ei ollut enää tietoakaan! Jatkot sijaitsivat sitten Motelletissa, jossa ilta näytti kaikkien osalta jatkuvan rattoisasti. Kummallisia parivaljakoita vaan muodostui... Lauantaina sitten pienen levon jälkeen lähdin erään ystäväni kanssa Tavastialle katsomaan taas kerran Disco Ensembleä. Nyt oli onneksi siis ikärajallinen keikka, ei ollut sitä hullua riehumista. Tosin kaljat sain päälleni kumminkin, pakko oli menlkeen eturiviin änkeä. Keikka oli kumminkin oikein loistava, tunnelma katossa ja hypin aivan transsissa. On se kumma on hyvä musiikki on niin mukaansa vievää. Keikalta kumminkin jatkoimme yhteisten ystäviemme luokse Perhoseen. Kerta oli ensimmäiseni ja varmasti siihen jääkin, ei oikein miellyttänyt... Sieltä matka kumminkin muutaman siiderin ja tequilan johdattelemana jatkui Jenny Woohun, joka oli myöskin ensimmäinen kertani siellä. Kovastihan kyseistä paikkaa tunnutaan nykyjään hehkuttavan ja voin myöntää sen kyllä olleen kovin viihtyisä, vaikka ne unisex vessat hieman hätkähdyttivät aluksi. Pilkun jälkeen sitten lähdimme taksilla eräisiin bileisiin, joista en voi paljoa kertoa sillä nukuin tämän kokoajan. Syytän siitä edellistä iltaa sekä tequilaa, neljä shottia oli aika uroteko. Anyways, siinä kuuden pintaan saavuimme sitten erään tytön asunnolle, jonne jäimme ystäväni kanssa yöksi. 5 tunnin unien jälkeen nousin yllättävän reippaasti ja lähdin isänpäivän kunniaksi mummolaan visiitille, mahdoin olla kovin juhlava näky..
Joka tapauksessa, ensi viikonloppua odotellessa. Vuorossa on erään luokkalaiseni synttäri tuparit, luulisi niistäkin ilon irtoavan. Todella toivon että kirjoitan ensi kerran hieman lähempänä ja että minulta löytyisi jotain jopa innostavaa asiaa. Siihen asti, hemmetin masentavaa marraskuuta vain kaikille !
P.S. Suosittelen kuunneltavaksi kaikkea angstimusaa, voisikin laittaa uniklubin heti soimaan... huoh

Pukki ja pappi

Hyvät naiset ja herrat, voitte onnitella uunituoretta hallituksemme varapuheenjohtajaa! En ollut kuuna päivänä ajattellut tällaista tapahtuvan, mutta eilen syyskokouksessa jokin varmaankin naksahti päässäni ja ilmottauduin ehdolle erään ystäväni kilpailijaksi, ja erittäin tasaisen äänestyksen päätteeksi minä vein voiton! Kiitokset vaan kaikille minua äänestäneille, tulette varmasti katumaan :)
Lauantaina menemme ensin katsomaan vauvaa, mutta sieltä suuntaamme serkkupojan rippijuhliin. Tuntuu todella oudolta että omista juhlistani on jo viisi vuotta. Ripari on kyllä todella hassu käsite. Mistä se johtuu, että suurin osa nuorista lähtee sinne siinä oletuksessa, että tulevan viikon aikana kaikkien neitsyydet paukkuvat kuorossa ja nurkan takana opitaan vihdoin vetämään muutakin kuin poskareita. Omalla riparillani hurjin juttu oli se, kun "karkasimme" muutaman tytön kanssa illalla talostamme ja kiinni jäätyämme pappimme kuristi yhtä tytöistä. Että tervemenoa vaan niille joilla tämä on vielä edessä, kannattaa varistella ne lemmenleikit haaveista saman tien! ( Tämä pappi episodi toki selvitettiin ja kaikki pääsivät lähtemään hyvillä mielillä seuraavana aamuna kotiin, ettei nyt vaan kenellekkään tullut tarvetta nostaa tästä mitään meteliä)
Tänään olin rakkaan mattoystäväni kanssa elokuvissa katsomassa sen Napapiirin Sankarit. Monet ystäväni olivat hehkuttaneet kyseistä pätkää, mutta en ollut uskonut ja ajattelin elokuvan olevan kovinkin tekemällä tehty. Mutta toisinhan siinä kävi ja sain kyllä nauraa vedet silmissä! Parasta elokuvassa tietenkin oli se, kun Ketosen ihana rusketusraidallinen pylly vilahti useampaankin otteeseen. Jo tästä syystä suosittelen elokuvaa kaikille lämpimästi! Ennen tämän elokuvan alkua tuli traileri uudesta suomalaisesta elokuvasta, jonka nimi oli joku Kuka uskoo joulupukkiin. Trailerista kävi ilmi, että joulupukki onkin joku poroja syövä ihmishirviö, joka saadaan kiinni, mutta jonka ilmeisesti alaiset nousevatkin maan alta hakemaan pukkia tai kostamaan pukin puolesta. Nyt on kyllä suomalainen elokuvan käsikirjoitus noussut aivan uusille sfääreille, ihan mielenkiinnosta varmaan pakko mennä katsomaan.

Tämä viikko on ollut yksi lehmän utare.

Ja taas on aikaa kulunut sen verran, että koen kirjoittelun aiheelliseksi. Kuluva viikko on ollut melko spontaani sekä mielenkiintoinen. Keskiviikkona juhlimme yhden aivan ihanan ihmisen syntymäpäivää, perjantaina viilletin merellä, lauantaina nautin visailupeleistä ja tänään kävimme katsomassa tulevaa perheenjäsentämme!
Keskiviikko oli todella menevä sekä yllätyksellinen päivä. Alottelimme sankarin kunniaksi hänen lukaalissaan yhdessä Helsingin hienoimmista lähiöistä.... Sieltä matka jatkuikin sitten Herkkuun, oli pakko käydä katsastamassa meno näin keskiviikkoisin. Ihmisiä ei ollut paljoa, parempi kerrankin niin, ja juomat olivat ihan koko illan puoleen hintaan, joten erihauskaahan meillä oli. Halvan juoman ansiostahan olin puolen yön aikoihin jo hyvässä menossa ja matkahan jatkui sitten Herkusta Rilloon, charming. Siellä sitten törmäsin muutamaan tuttuun, joiden kanssa ilmeisesti parannettiin koko maailma, ainakin sen illan osalta. Pilkun jälkeen lähdimme kävelllen erääseen hotelliin, minullahan ei enää tuohon aikaan kulkenut yksikään bussi lähellekään kotia. Siitä hotellihuoneesta voin sanoa sen verran, että se oli n. 3x3 iso ja siellä nukkui tultuamme jo valmiiksi varmaan 8 ihmistä. No siinä vaiheessa oli jo niin väsynyt, että kyllä sinne lattiallekin ihan helposti nukahti. Aamulla ei kyllä enää hymyilyttänyt, eikä PizzaHutissa pahemmin pizzat maistuneet, mutta aika hauska ilta oli kaiken kaikkiaan.
Perjantaina sitten veimme fuksimme kauan toivotulle fuksiristeilylle. Risteilynähän toimi NRJ:n joku bileristeily, joka kesti harmiksemme vain 15 tuntia, mutta oli kyllä oikein hauska joka tunnin edestä! Iltahan kului aikalailla tanssiessa ja käytävillä seikkaillessa. Osuimme erään ystävättäreni kanssa paikalle kreivin aikaan kun eräs laivan työntekijä kaatoi lastillisen Otto Drinkero juomia lattialle. Koska olemme ihania ihmisiä autoimme tietenkin tätä henkilöä keräämään purnukoita, mistä hyvästä hän antoi meidän ottaa muutaman niistä ilmaiseksi! Otin kaksi ja harmikseni hävitin sen toisen, kenen lie kurkusta sekin sitten meni. Pari hassua fläsäriä tulee vielä, toinen kannelta, jonne oli ihan pakko mennä hyppimään ilman kenkiä kun sielä oli lunta, ihme etten ole kipeä. Toinen taas kantiinin edestä, jonne oli aamu kuudelta pakko päästä jonottamaan katkarapuleipää kun oli niin kauhea nälkä! Muistan ettei leipä auttanut nälkään ollenkaan. Aamulla sitten n. 3 tunnin unien jälkeen yllättävän reippaasti ylös ja tietenkin syömään, tällä kertaa Carrolssiin.
Lauantai sujui sitten rauhallisemmin. Ensin menin erään tuttava pariskunnan luokse alottelemaan, vaikka itse en enää kyennyt juomaan mitään. Tarkoituksena oli lähteä yöhön, mutta jäimmekin pelaamaan sitä Buzz peliä, todella viihdyttävää! Täältä sitten lähdimme toisen pariskunnan luokse ja sielä jatkoimme pelaamista Party Aliaksen merkeissä. Paras arvaus oli ehdottomasti, kun kysyttiin, että jos joku ei ole lintu eikä kala eikä hyönteinen, niin sehän on silloin ilmiselvästi lehmän utare! Or not.
Tänään sitten kävimme katsomassa vauvaa, ja hän oli aivan ihana! Toivottavasti kaksi viikkoa kuluu hemmetin nopeasti, en kestä tätä odotusta! Haluan vauvan jo kotiin!
Noin, huomenna pitää herätä taas autokouluun, koitan kuumeisesti rämpiä teoriaa läpi, ja jos en kohta pääse niin joku saa kärsiä! Että tässä kaikki tällä kertaa. Vauvasta tulee kuva myöhemmin :)

So happy I could die

Vihdoin ja viimein SE päivä koittaa kun vauva tulee taloon! Enää muutama viikko, tarkemmin sanottuna 7.11 pieni nallenaamainen mamin kulta pääsee ensimmäisen kerran nuuhkimaan joka nurkan ja pissimään kaikki matot! Vauvan nimeksi tulee Roki, minä tietenkin keksin sen, ja hän on rodultaan cairninterrieri. Ensi viikolla minäkin ehdin mukaan katsomaan häntä kasvattajalle, pitäähän muruliinin heti päästä tutustumaan ykköslellijään! Voin kertoa etten poistu Rokin kotiintulon jälkeen talosta muualle kuin kouluun, joten se on pitkät hyvästit kaikenlaiselle biletykselle! Vain oma vauva saa minut jäämään lauantai-iltana kotiin pyörimään lattialle pallojen ja muiden lelujen perässä.
Biletyksestä mieleen tulikin, että viime keskiviikko oli yksi elämäni täydellisimmistä päivistä, kun pääsin vihdoin kauan odotetulle Steffin keikalle! ( edelleen Lady Gaga!) Keikka oli aivan uskomaton, jokaisen sekunnin odotuksen ja maksetun sentin arvoinen! Lippuhan maksoi 65e ja odotukseen kului aikaa 5 ja puoli tuntia, loppua kohden alkoi huumori loppumaan. Keikka kumminkin oli sata kertaa uskomattomanpi ja koskettavampi mitä olin ikinä odottanut. Lavatehosteet ja tanssijat olivat uskomattomia, mutta parasta tietysti oli Steffin fantastinen live-esiintyminen. En ole koskaan edes tullut ajatelleeksi kuinka hyvä ääni hänellä oikeasti on, parhaiten sen kuuli Speechless kappaleessa, melkein tuli tippa silmään! Ehdottomasti parhaita vetoja kumminkin oli Alejandro sekä Bad Romance, fiilis oli aivan katossa! Uudeksi suosikiksi nousi myös Teeth, olin hampaat esillä koko biisin ajan, näytin varmasti kovin hurmaavalta. Tykkään nyt myös hirveästi Monster sekä So Happy I Could Die biiseistä, tulee aina hyvälle mielelle! Odotan myös että Fashion biisi alkaisi soimaan baareissa :) Fanitukseni Steffiä kohtaan meni nyt aivan uusille sfääreille, oli mukavaa kun Steffi kertoi paljon asioita itsestään sekä ajatuksistaan keikan aikana. Otin kuvia sekä videota keikalla, mutta suurin osa videoista ovat todella inhottavaa kuunneltavaa, olisi pitänyt olla heilumatta kuvauksen ajan, mutta ei vaan mitenkään pystynyt! Parhainta oli myös se, että pääsin ystävättäreni kanssa aivan lavan eteen! Fiilis oli koko keikan ajan ihan tajuton, ja tanssin ja pompin ja lauloin aivan transsissa. Anteeksi vaan kaikille vieressä seisoneille, jotka meinasivat joko jäädä alle tai kuuroutua :)Huh kerrassaan siis taivaallinen keikka, en usko että mikään muu pääsee ikinä edes lähelle samaa tasoa, olen iki onnellinen että pääsin kokemaan tuon once in a lifetime spektaakkelin, kiitos Steffi <3

Tässä vähän esimerkkiä keikasta ja niistä lavaefekteistä!
http://www.youtube.com/watch?v=jVyf_slXXT8

Harmi ja huoli

Viimeinen työ maanantai... Enää kolme päivää jäljellä, ihan alkaa itkettämään. Vaikka niiin monena päivänä onkin rasittanut hirveästi lähteä töihin, on sielä kumminkin aina viihtynyt ja päässyt nauramaan. Vaikka kiireeni nyt helpottavatkin, tuntuu oikeasti siltä, että elämästäni murtuu iso pala pois. Työpaikastani tuli minulle melkein toinen koti, työkaverini olivat niin mukavia ja huolehtivaisia suhteeni ja tunsin oloni aina pidetyksi. Mitä luultavimmin alan lauantaina vollottamaan viimeisen päivän kunniaksi... Voiko näin paljon kiintyä johonkin paikkaan vain neljässä kuukaudessa? Uskomatonta että siitä tosiaan on jo neljä kuukautta kun aloitin tuolla, mihin ne päivät ovat karanneet? Tuntuu kuin olisin korkeintaan pari kuukautta vasta tuolla sekoillut kassan kanssa ja viihdyttänyt asiakkaita kaikenlaisilla tarinoilla. Hah viime lauantaina piti tax free ottaa erään asiakkaan kanssa vuokseni pari kertaa uudestaan, aina ei vaan voi osata. Kerran tilitin toisen kassamme aivan väärin, onnekseni asia saatiin korjatuksi seuraavana päivänä. Ja kuinka monena kertana olen jättänyt hälärit vaatteisiin kiinni myytyäni ne, tai antanut alennukset aivan päin mäntyä, kun ei niitä kaikkia vaan voi muistaa ulkoa. Huoh, ikävä jää....
Monday morning came too soon It’s entering my forgotten room Diguised as the morning sun and I should be on the run

Olen tuossa kahden ystäväni kanssa miettinyt yhteen muuttamista. Tällä hetkellä ajatus tuntuu todella ihanalta, mutta kumminkin niin kaukaiselta. Ensinnäkin minä sekä toinen ystäväni tarvitsisimme vakituisen työpaikan, jotta olisi varaa ostaa edes sitä makaroonitonnikala mössöä hengen pitimeksi. Toiseksi, on pakko myöntää, etten tiedä olenko vielä valmis lähtemään kotoota. Vaikka ajatus kahden huippu ihmisen kanssa muuttamisesta houkuttaakin erittäin paljon, pelkään. En oikeastaan sitä ettenkö selviäisi, selviän missä vaan. Pelkään sitä kuinka nyt jo olen tässä vaiheessa elämää. Muistan kun pienenä sanoin äidille, että en ikinä muuta hänen luotaan pois. Äitiä tietenkin nauratti ja hän vastasi että varmasti joku päivä lähden juosten riemusta omaan kotiin. No nytkö jo sitten on se päivä! Nytkö jo olen niiiiiin iso tyttö että haluan lähteä. Rakastan kotiamme, ihmisiä joita täällä on ja sitä fiilistä, että kotiin voi mennä oli tehnyt mitä tahansa ja että täällä pidetään huolta.
Onneksi minun ei nyt tällä sekunnilla ole pakko päättää vielä mitään. Niitä töitä pitäisi nyt tosiaan ensin saada. Laitoin lauantaina kyllä yhden hakemuksen menemään, saa nähdä pääsenkö haastatteluun.
Well, this little girl grew up and moved away.
And she lived her life full of risk and full of play.
And she lived her life with so much to say,
And her flowers, they grow more beautiful every day.

Coffee is hot, definitely NOT !

Jatkuu! Nimittäin asioilla mitä vihaan. Nyt kerron teille monta hyvää syytä miksi ei todellakaan kannata alkaa juoda KAHVIA ! Vastauksia kannattaa miettiä näihin kysymyksiin hartaudella :)

1. Ensinnäkin se aiheuttaa kauheata riippuvuutta, suorastaan raivostuttavaa. Miksi kaikkien päivän pitäisi mennä silloin pilalle kun joku kofeiininarkkari ei ole saanut päivittäistä annostaan? Todella epäreilua siis lähimmäisiäsi kohtaan jos juot kahvia.

2. Toiseksi, kukaanhan ei tykkää kahvista ensimmäisellä kerralla kun sitä maistaa. Miksi pitää olla niin heikkomielinen, että on pakotettava itsensä pitämään siitä? Inhottavaa massaheikkoutta.

3. Kolmanneksi, hampaat ihan oikeasti kellastuu. Olen huomannut tämän jo oman ikäisteni kavereiden hampaissa, miettikää miltä ne näyttää tästä kymmenen vuoden päästä! Miksi varmistaa keltainen tulevaisuus?

4. Neljäs syy, raha. Itse kahvipakettihan ei ole kovin kallis, mutta miksi tuhlata helposti viisikin euroa kahvilassa pieneen kupposeen sumppia? Ihan älytöntä rahan haaskausta, tuolla hinnallahan saa jo erittäin hyvää hanasiukkaa!

5. Päivä vaan ei lähde käytiin ilman sitä aamun ensimmäistä kupposta. Miksi pilata päivä heti aamusta tälläisellä pakkomielteellä?

6. Pahinta kaikista on, kun joku väittää pitävänsä kahvista, mutta ottaakin kahvin maidolla sijaan maitoa kahvilla. Eräs rakas ystäväni tekee juuri näin, hieman hölmöä sis :)Miksi juoda jotain mistä ei oikeasti pidä?

7. Ainainen tappelun aihe, mikä merkki on paras. Miksi pilata ystävyyssuhteet siksi, ettei pääse juomaan ihan samaa litkua eri paketista?

8. Kahvia juova ihminen on inhottavan mälsän tavallinen. Kahvista kieltäytyjä on ihanan erikoinen ja herättää aina keskustelua. Mikset erottuisi eduksesi?

9. Kahvin viljely tuhoaa sademetsää, eikä todellakaan rikastuta kuin muutamaa prosenttia väestöstä. Koska sademetsää tuhoutuu, monilta suloisilta pikku apinoilta ja kumppaneilta lähtee koti alta. Kuinka voit nukkua yösi rauhassa kun apinavauva itkee sateessa?

10. Henkilökohtaisesti paras syyni olla juomatta kahvia. Sukujuhlissa saan aina kahvikupin sijaan ison lasin kokista! How much better is that!?

Ensi kerralla joku uusi inhotus! Siihen asti kannattaa teidän kaikkien heikkojen kahvin hörppijöiden ajatella tätä tapaa uudestaan :)

Päässä pyörii tipuja ja muuta mukavaa

Turha varmaan edes sanoa että taas on ollut kiirettä. Sitä todella on ollut.
En kumminkaan jaksa puhua siitä sen enempää. Nyt haluan kertoa asioista joita inhoan. Niitähän on useita, mutta itketään tästä yhdestä todella inhottavasta nyt ensin. Alkuviikosta menin melko spontaanisti kauppaan ja ostin hiusvärin. Väri oli Schwartzkopfin, joku L1++ tai jtn sinne päin. Ostin sen siksi, että paketti lupaili kaikista vaaleimpia hiuksia mitä kyseisen sarjan väreillä voi saada. Kyllä vaan olen ylipuhuttavissa, tai luettavissa. Siskoni ystävällisesti pienen suostuttelun jälkee lupautui levittämääm värin päähäni ja olin iloinen, koska vihdoin pääsisin 8 sentin juurikasvustani eroon. Jep, aika hurjaa, ja kyllä, ihan mittasin viivottimella. Värin vaikuttaessa olin edelleen kovin iloinen ja ylpeä itsestäni, että vihdoin sain tämän session pois päiväjärjestyksestä. Erittäin iloinen olin myös siitä ettei väri poltellut päätäni ollenkaan! Joskus on hieman kirpaissut, mutta kuten varmaan kaikkien äidit tykkäävät jankata, " kauneuden takia on kärsittävä ". No, tässä tapauksessa ei oltaisi kyllä kauneuden takia kärsitty. Nimittäin kun väri oli vaikuttanut sen 45 minuuttia ja pesin sen pois, oli lopputulos yhtä vaalea kuin rypsipelto kesähelteellä. Pienen shokin loputtua tartuin nopeasti hopeashampoopulloon ja vaahdotin varmaan viisi minuuttia. Tämän jälkee pääni näytti hieman paremmalta, mutta kyllä vieläkin alkaa melkeen itkettää kun peiliin katsoo. Varsinainen tipuparvi on edelleen pesiytynyt päähäni, mutta pakko pysyä positiivisenä ja luottaa hopeashampoon ylivoimaisiin tehoihin. Ehkä parin viikon päästä tilanne on jo parempi...
Halusin nyt tosiaan vaan jakaa tämän surun teidänkin kanssanne, hyvää pääsiäistä ja muistakaa syödä monta munaa että tämä suuri tipukanta vähentyisi :) Miksi äskeinen lause kuulostaa niin sairaalta...
Vielä voisin kumminkin kertoa, että minusta on tullut ihan tajuton Parkkosen Peten fani, ihan uskomattoman hyviä biisejä, biletän niitä aina toiminnanohjauksen tunneilla kun pääsee dataa, bueno! Petellähän on keikka Amarillossa 15.10, pakko päästä sinne!
Toinen kuuntelemisen arvoinen suomalainen laulaja on Mikko Pohjola. On tietääkseni aika uusi tapaus, jos ette ole ikinä kuullutkaan menkää ehdottomasti kuuntelemaan kyseisen herran kappale Paikkani tiedän, todella tarttuva! Kiitos vaan eräälle ystävälleni joka tutustutti minut kyseiseen artistiin.

Katsees huokaa
se niin helposti mut ihollesi ohjaa
Luulis minun tietävän paremmin
On niin helppoo
antaa mennä vaan ja heittäytyä muistoon
on ovi jäänyt auki ennenkin

Rabbit heart

The looking glass, so shiny and new
How quickly the glamor fades
I start spinning slipping out of time
Was that the wrong pill to take (Raise it up)
You made a deal, and now it seems you have to offer up
But will it ever be enough
(Raise it up, raise it up)
It's not enough
(Raise it up, raise it up)

Here I am, a rabbit hearted girl
Frozen in the headlights
It seems I've made the final sacrifice

We raise it up, this offering
We raise it up

This is a gift, it comes with a price
Who is the lamb and who is the knife
Midas is king and he holds me so tight
And turns me to gold in the sunlight

I look around, but I can't find you
(raise it up)
If only I could see your face
(raise it up)
Instead of rushing towards the skyline
(raise it up)
I wish that I could just be brave

I must become a lion hearted girl
Ready for a fight
Before I make the final sacrifice

We raise it up, this offering
We raise it up

This is a gift, it comes with a price
Who is the lamb and who is the knife
Midas is king and he holds me so tight
And turns me to gold in the sunlight

Raise it up, raise it up
(repeat)

And in the spring I shed my skin
And it blows away with the changing wind
The waters turn from blue to red
As towards the sky I offer it

This is a gift, it comes with a price
Who is the lamb and who is the knife
Midas is king and he holds me so tight
And turns me to gold in the sunlight
(repeat)

This is a gift

Hirmu pysähtynyt fiilis. Jotenkin tuntuu siltä ettei saa otetta oikeen mistään vaikka ympärillä pyöriikin vaikka mitä. Voi toki johtua tästä syksystä ja lyhenevistä päivistä, kammottavan valotonta oli jo kahdeksalta kun tänään pääsin töistä. Tulee automaattisesti semmoinen talviuni olo, hirveästi teki tänäänkin yritysjuridiikan tunnilla mieli oikein käpertyä siihen penkille nukkumaan. Epäonnekseni olin valinnut etupenkin joten eipä onnistunut... Onnekseni taas ehdin ottamaan puolen tunnin päikkärit toimistolla. Gaga-lakana tuli tarpeeseen, kiitos vaan kaikille pikkugagoille :)
Onko aina pakko jaksaa olla kiitollinen siitä mitä jo on? Miksei mikään ole koskaan tarpeeksi kumminkaan. Loppujen lopuksi en varmaan pystyisi valitsemaan minkä toiveeni haluaisin eniten toteutuvan, valinta kumminkin kaduttaisi saman tien kun huomaisi mistä juuri päätti luopua. Jostain luopuminen tuntuu enemmän kuin jonkin saaminen. Inhottava kiittämättömyys.
P.s. Yllä oleva biisi vain on hyvä, ei nyt erityisesti liittynyt mihinkään

Kiirettä ja mahdollisesti katteetomia lupauksia tilanteen parantumisesta

Lupaan ja vannon etten ole enää ikinä näin kauaa kirjoittamatta! Tajuttoman kamalaa. Tietenkään omille niskoilleni en tätä heitä vaan sysään ihan kaiken kyllä koulun kuormaan! Tosiaan kouluhan alkoi tuossa kaksi viikkoa sitten mutta kiireiden vuoksi voisin vannoa sen alkaneen jo kuukausi sitten. Tuntuu kyllä hyvältä kun kaikki arkirutiinit palaavat ja elämässä on taas tietty järjestys, minkä pääsee sitten sotkemaan. Kummallisimmalta tuntuu se ettei ole enää nuorin koulussamme, vuosi meni rikollisen nopeasti ja se melkeempä suututtaa. Tutorina onneksi pääsin osallistumaan uusien ykkösten hauskanpitoon, mutta pakostikin siinä tuli vähän kateelliseksi kun omalta osalta tuo iloittelu on nyt ohi. Nyt omalle kontolle jää vain kaiken hauskan suunnittelu, mikä on kyllä sekin hulvatonta useimmiten mutta kumminkin kaipaan sitä että joku muu tekee ja toteuttaa ja itse saa vain nauttia. Tässä välissä voisikin sitten ovelasti mainostaa koulumme vuosijuhlaa eli gaalaa, jonne varsinkin kaikkien ykkösten olisi syytä osallistua! Erittäin paljon hommia on tuon juhlan tiimoilta vielä luvassa, mutta onnekseni voin todeta sen olevan vaivansa arvoista! Parhainta tietenkin tässä juhlassa on ruoka ja livemusiikki, mutta onhan se aika koomista nähdä omat opettajat tuhannen humalassa ja tätä hyväksi käyttäen kalastella parempia numeroita. Toimii!
Se koulusta, no vielä voisi todeta että mahtavaa porukkaa tuli ja tästä vuodesta tulee varmasti yhtä ultimaalinen bilevuosi kuin edellisestä! Nyt kumminkin tähän päivään sillä tänään tein jotakin sellaista mitä en ole ennen tehnyt! Melko spontaanisti suostuin lähtemään ystätävni kanssa Disco Ensemblen keikalle NOSTURIIN!!! mutta en kyllä kadu päätöstäni ollenkaan. Keikka oli aivan mahtava, todella mukaansa tempaava ja energinen. Vaikka en ollutkaan ennen kuunnellut kyseistä bändiä juuri ollenkaan niin tunnelmaan oli kumminkin helppo samaistua ja biiseistä parhaiten mieleen jäi We Might Fall Apart, Drop Dead Casanova sekä Black Euro. Mieleem jäi myös bändin kitaristi, yksi syy kaikille tytsyille alkaa fanittaa!
Ainut huono puoli keikalla oli se kun porukan pitää alkaa pyörimään ja tahalleen töniä ja huitoa ja juosta muita päin ihan hulluna. Voisiko joku tälläinen kilipää nyt ystävällisesti valaista minulle mikä järki tässä pelleilyssä on? Meinasi fiilikset mennä sen takia kun kokoaika sai tarkkailla mistä suunnasta nyt lentää joku pikku tyttö päälle. Ja pikku tytöistä puheen ollen, ne vasta hulluja olikin! Aivan kuin kamapäissään olisivat hyppineet ja huitoneet, pari kertaa olisi mieli tehnyt kyynerpäätaktiikalla pari iskeä sileäksi maahan, mutta en halunnut kymmenen muun pikku tytön kostoa joten jätin suosiolla tyrkkimättä. Tästä opimme sen, että ensi kerralla menen ikärajalliselle keikalle, missä ihmiset ovat ihmisiä eikä vauhkoontuneita apinoita.
Ensi viikolla minulla on onneksi vain yksi työpäivä, vietän siis kesälomaa joten aikaa kirjoittelulle pitäisi olla. Tässä toivossa nyt lopettelen.

U dont get another chance life is no nintendo game

Kaikki ovat varmasti jo kuulleet tämän Rihannan ja Eminemin uuden biisin I Love The Way You Lie. Kuuntelin sitä äsken ja aloin miettimään milloin tajuamme jonkun mahdollisuuden menneen. Nintendo peleissähän sinulle ilmoitetaan kun kuolet, tiedät vieläpä monta elämää on jäljellä, mutta entä oikeassa elämässä. Voiko niin käydä ettet koskaan tajua tehneesi virhettä, tai menettäneesi mahdollisuuttasi iät ja ajat sitten? Entä jos elää koko elämänsä siinä luulossa ettei virhettä ole tapahtunut, että yhä on toivoa jäljellä ja sen takia kannattaa jatkaa taistelua. Häviääkö siinä sitten, vai voiko tämä valheessa eläminen olla itseasiassa parempi kuin todellisuus? Ainakin se varmasti saa elämän tuntumaan paljon sisällöllisemmältä ja elämisen arvoiselta. Itse ainakin kuolisin mielummin tietäen yrittäneeni kuin tietäen epäonnistuneeni.
Biisin kertosäe oli myös aika mielenkiintoinen. Just gonna stand there and watch me burn. But thats alright because I like the way it hurts. Miksi ihan oikeasti nautimme siitä kun meihin sattuu? En nyt puhu mistään itsensä fyysisestä satuttamisesta, kuten viiltelystä, vaan enemmänkin tästä henkisestä. Kuinka hyvältä välillä tuntuukaan saada kieriä itsesäälissä ja oikein lietsota sitä surua ajattelemalla vaan kaikkia niitä pahimpia asioita. Jokaisessa meissää asuu siis pieni masokisti, josta voisi mielestäni sanoa samalla lailla kuin tulesta, hyvä renki huono isäntä. Tämä itsesäälihän nimittäin antaa pohjan onnelle, jonka kaikki voivat tavoittaa vain päättämällä niin. Jos kumminkin päättää antaa tämän pienen masokistin ottaa vallan niin enää ei edes itsesääli auta. Yhtäkkiä huomaat kaiken olevan saman tekevää, mikään ei enää tunnu missäään ja siinä vaiheessa olisit varmasti valmis maksamaan siitä että olisit edes surullinen.
Jopas tuli taas diippailtua, syytän siitä tätä yöaikaa. Käykäähän kuuntelemassa jos ette olleet vielä kuulleet kyseistä kappaletta! Hyvää yötä

Dont cry, say fuck and smile

Halusin vaan tuon otsikon muodossa jakaa teille tämän erittäin hienon elämänohjeen minkä löysin galleriasta tänään. Tiedän, olen todella huono pitämään lupauksia.

Tänään minulla on ollut vapaapäivä töistä ja olen saanut tehdä kaikkea sitä mitä aina töissä ollessani haluaisin tehdä. En muista millon viimeksi näin viikolla olen herännyt itse enkä herätyskelloon, kuinka luksusta! Aamulla, eli siinä kello kahden jälkeen katsoimme siskoni kanssa Greyn Anatomiaa. Yhdessä jaksossa oli tyttö, jolla oli selkärangassa joku synnynnäinen vääntymä vika, jonka vuoksi hänen selkänsä oli taipunut 90 asteen kulmaan. Tämän johdattelemana aloin ajattelemaan teitä kaikkia huonoryhtisiä naisia, jotka kävelette pää kumarassa ja hartiat lytyssä, vaikka voisittekin suoristautua. En ihan rehellisesti sanottuna keksi mitään rumempaa naisen ulkoiseen kauneuteen liittyvää seikkaa kuin tällainen oman vartalonsa väärinkäyttö. Ryhdistäytykää naiset ja näyttäkää kaikille kuinka kauniita olette, ero on huomattava sen voin taata!
Anatomiaa tarpeeksi katseltuani päätin tehdä vapaapäiväni kunniaksi myös jotain hyödyllistä, joten keräsin itseni, hengitin pari kertaa syvään, join lasin vettä ja vedin lenkkarit jalkaan. Kyllä, tänään ensimmäistä kertaa koko kesänä suuntasin lenkille ja voin kertoa, että se oli parhain päätös pitkään aikaan! No lenkillä ollessani toki tämä ei ihan siltä tuntunut. Juoksin vain noin puoli tuntia mutta sekin teki tehtävänsä. En muista milloin viimeksi minua on väsyttänyt, hengästyttänyt, pyörryttänyt ja oksettanut yhtä paljon samaan aikaan. Päästyäni koti rapulleni, en pystynyt edes heti kävelemään kolmanteen kerrokseen vaan minun oli pakko odottaa noin viisi minuuttia että pystyin edes seisomaan ilman tukea. Näin jälkeen päin tämä kuulostaa todella naurettavalta ja kertoo ehkä kunnostani vähän turhankin paljon, mutta tästä se lähtee! Talveen mennessä olen huippukunnossa ja voin vetää uudet farkkuni jalkaan ilman että puristaa mistään! Kuulostaa varmasti typerältä ostaa liian pienet farkut, mutta tarvitsen jotakin motivoimaan ja mikä tuntuisikaan paremmalta kuin näin konkreettinen palkinto kaiken sen hien ja pahoinvoinnin jälkeen.
Tämän suuren lenkkitapahtuman jälkeen päätin tutustua vaatekaappiini vähän paremmin. Saan ensi viikolla huoneeseeni uuden laatikoston, joka tulee turhan kirjoituspöytäni tilalle. Läksyt sun muut kouluhommat olen kumminkin viimeiset kolme vuotta tehnyt sängyssä joten koen tuon rotiskon erittäin epätarpeelliseksi. Joka tapauksessa uuteen lipastooni voin vihdoin inventoida vaatteitani vaatekaapistani, josta sanan mukaisesti pursuaa parikin mekkoa ulos.
Tutkiessani vaatekaappiani löysin paljon vanhoja vaatteita, tai sellaisia joita käytin lukion alkuaikoina, ja aloin miettimään onko elämässäni tapahtunut mitään muutosta näiden neljän vuoden aikana. Totta kai olen kasvanut hirveästi ihmisenä, viisastunut, kaunistunut ja saanut paljon uusia ystäviä, mutta jotenkin tuntuu siltä että samalla radalla luistellaan edelleen. Tulevaisuus on edelleen yhtä isoa kysymysmerkkiä, en tosiaan tiedä mihin meinaan nyt koulussani suuntautua tai mikä oikeastaan haluaisin olla isona. Pitkään kuvittelen markkinoinnin olevan se oikea ala minulle, mutta nyt se ei kiinnosta enää pätkääkään. Tällä hetkellä vaihtoehtoni ovat joko yrittäjyys tai kansainvälinen kauppa ja logistiikka. Liikeideoitahan minulla olisi, mutta en usko olevani kahden ja puolen vuoden päästä vielä tarpeeksi kypsä niitä toteuttamaan, joten ainoaksi vaihtoehdoksi taitaa jäädä tuo kv&logistiikka. Kv kuulostaa hyvältä, mutten ymmärrä miksi tuo logistiikka siihen on tungettu. Kaipa senkin merkitys sitten selviää...
Yhden muutoksen kyllä keksin. Galleriasta tosiaan on hypätty facebookin kelkkaan, mutta vanhojen hyvien aikojen muistoksi tässä yksi galleria-aikainen kuva. Vähän on nuo kuvatkin ehkä muuttuneet..

Tuhannet mun kasvot

Hei uudistusten yö, latasin itsestäni kuvan joka kertoo mitä kukin haluaa tulkita, mutta just for the records kauniit naiset eivät juo kaljaa ( joten tuo tölkki ei tosiaan ole minun ).
Ja taas minun on pakko myöntää vaipuneeni pieneen epätoivoon postauksen aiheen keksimisen suhteen, joten nolosti kopioitu edelleen nostalginen galtsuBLOGI kysymys-systeemi saa kelvata. Enjoy!

Mitä katsoit viimeksi youtubesta?
- En katsonut, mutta kuuntelin sellaisen kappaleen kuin Florence & The Machine - Rabbit Heart. Mii laik

Kännykkäsi viides viesti?
- En yllä puhelimeeni, ja jos tämä viesti sattuisi olemaan lauantai-illalta en kyllä viitsisi julkaistakaan

Viimeisin unesi?
- Viime yönä näin unta, että minulla oli koira, joka oli ennen ollut joku poika mutta siis muuttunut koiraksi. Koira oli musta ja näytti ehkä hieman sudelta mutta oli pienempi. Arvaako joku koiran nimen? Kyllä vain, se oli Jacob mutta jostain syystä sanoin sitä Miksuksi. Tunsin tätä koiraa kohtaan suurta hellyyttä, ja unessa se makasikin puoliksi sylissäni jotenkin avuttoman näköisenä. Aamulla herätessäni päätin, että joskus vielä ostan tuon näköisen koiran, se oli varmasti enne. Ai niin, samassa unessa myös joku nainen hirtettiin oven karmiin, tämän ei tarvitse olla mikään enne...

Kolme viimeisintä ostamaasi asiaa?
- Eilen olimme sisaren kanssa kaupoilla ja ostin todella söpöjä biksun alaosia hooämmästä euron kappalehintaan! Uskomatonta

Oletko tyytyväinen elämäntilanteesesi?
- Eihän kukaan ole koskaan täysin onnellinen, mutta jos kaikki olisivat yhtä onnellisia kuin minä nyt niin maailma olisi kovin onnellinen paikka.

Oletko koskaan pussaillut vieraan ihmisen kanssa?
- Niin kuka nyt sitten on vieras. Sellainenko henkilö jonka kanssa en ole ehtinyt vaihtaa katsetta enempää vaan kiihko on heti ottanut ohjakset vai lasketaanko sellainenkin henkilö vieraaksi jonka kanssa on koko illan jutellut ja ehkä jo vaihtanut numeroakin. Vastaan kumpaankin kyllä

Entä suudellut samaa sukupuolen edustajaa?
- Taisin tosiaan valita kolmatoista vuotiaille suunnatun kysymyspostauksen

Onko parempi että tunnet henkilön jonka kanssa aloitat seurustelun?
- That feeling is getting stronger

Nukuitko viime yönä omassa sängyssä, jos et missä sitten?
- Jotenkin tämä kysymys alkoi ärsyttämään

Ovatko hiuksesi kiinni vai auki?
- Auki, mutta olivat tänään töissä kyllä kiinni

Kuinka uusi on tämän hetkinen ihastuksesi?
- Varmaankin se koira mistä näin unta, aamulla oli oikeasti kamalan paha mieli kun se ei lepuuttanutkaan päätä sylissäni

Oletko kyllästynyt IRC-Galleriaan?
Itsepähän tätä kerjäsin. Voisin melkeen luvata etten enää kopioi galleriasta mitään

Montako paitaa sinulla on päälläsi nyt?
- Hassua että tätä kysyttiin koska minullahan ei ole päälläni yhtään paitaa nytten. Toivottavasti joku vanha perverssi alkoi juuri seuraamaan blogiani

Elokuva jonka aikana itkit?
- Itken varmaan kaikkien elokuvien aikana, olen kovin herkkä.

Milloin ajattelit jotain ihmistä?
- Äsken ajattelin milloinkohan siskoni tulee poikaystävänsä kanssa meille ja yllättää minut ilman paitaa, tulee varmasti hilpeä kohtaaminen

Oletko suudellut kauemmin kuin 3 minuuttia?
- Tiesittekö että suutelun maailman ennästys oli joku 36 tuntia. Tuollaisen suorituksen jälkeen ei varmaan tarvitse enää ikinä uudestaan suudella ketään

Oletko nukkunut jonkun toisen sängyssä? Kenen?
- Miksi en voinut lukea näitä kysymyksiä etukäteen

Oletko ikinä tavannut kuuluisaa bändiä/laulajaa/näyttelijää?
- Olimme kerran Ne Salmiset - kuvauksissa ja siellä pääsimme juttelemaan sen Reckless Love bändin poikien kanssa. Vannoimme olevamme faneja ikuisesti

Asutko vanhempiesi kanssa?
- Kyllä ja nyt se siskoni sitten saapui, kohtaamista tosin ei ole vielä käynyt

Mitä tapahtui viimeksi kännissä ollessasi?
No eiköhän tuo viime postaus sen kerro

Käytätkö silmälaseja?
- En ainakaan vielä

Ketä aiot seuraavaksi suudella?
- Tämänhän olenkin suunnitellut kuten myös aikatauluttanut jo etukäteen

Milloin viimeksi näit ihastuksesi?
- Entä jos olenkin rakastunut, voinko silloin vastata tähän koska rakastuminen on kumminkin eri asia?

Koska viimeksi löit jotakuta?
- Lauantaina, ai hävettääkö

Kuinka usein matkustat bussilla, takseilla tai junilla?
- Tänään ripsakasti kävelin töihin ja takaisin. Odottaessani suojatiellä ylitysvuoroani ohi ajavasta autosta kaksi miestä lähetti minulle lentosuukkoja, how sweet! Onneksi he eivät olleet mitään vanhoja pervessejä vain oikein salskeita ulkomaalaisuroita joilla oli varmasti vain mitä puhtoisemmat ajatukset mielessä

Mikä sinua masentaa juuri nyt?
- En ehdi masentua kun on niin paljon draamaa taas elämässä. Vaikka kaikki tämä draamailu ajaakin ihmiset hermoromahduksen partaalle niin myöntäkää pois, se tuo elämään kumminkin vähän enemmän sisältöä ja jännitystä jota me kaikki toivomme tasapaksun onnen tilalle

Kuka viimeksi nauroi kanssasi?
- Eilen nauroimme muutaman ystävän kanssa katsoessamme Sinkkuelämää 2:sta ja syödessämme juustoja patongin ja viinirypäleiden kera

Mihin aikaan heräsit tänään?
- Tuossa yhdeltä pakottauduin ylös kun työt alkoivat neljältä

Minne haluaisit mennä?
- Ulos, oikeasti tuo pimeys jotenkin vetää puoleensa kaiken tämän auringon jälkeen. Jenni Vartiaista lainatakseni " Yötä aina ikävöin, vaikka päivän lapsi oon. Pimeyden laskiessa, kaipaan valoon.".

Viimeinen asia jonka teet ennen nukkumaan menoa
- Kiitän siitä että saan olla minä

Viimeisin asia jolle nauroit?
- Katsoin O.C:ta, varmaan jollekin kohtaukselle siinä

Mitä teit keskiyöllä?
- Ai eilen? Olin ystävälläni katsomassa sitä elokuvaa

Oletko äitisi kanssa hyvissä väleissä?
- Olen erittäinkin, saan kiittää äitiäni niin monesta asiasta

Kenen kanssa puhuit viimeksi?
- Siskoni soitti minulle ennen kuin tuli kotiin

Kuka soitti sinulle viimeksi?
- Sattuipas

Lempivärisi?
- Riippuu vähän. Jos joku tämän perusteella miettii vaikka minkä värisiä alusvaatteita haluaa minulle ostaa niin mustia kiitos. No pinkitkin käyvät kunhan eivät ole mauttomia

Mitä kanavaa katsoit viimeksi televisiosta?
- Subin nettitteeveetä, Rokkarille morsian on suorastaan huikea sarja

Minkä väriset ovat sinun lakanasi?
- Keltaiset tällä hetkellä, tosin äippä osti minulle juuri uudet Marimekon mustavalkoiset, toivottavasti jaksan vaihtaa ne pian!

Mitä ajattelit viime yönä ennen kuin nukahdit?
- Varmaan synttäreitäni

Millä tuulella olet nyt?
- Väsyttää, mutta innostuisin helposti

Monetko korkokengät omistat?
- En kyllä vaivaudu laskemaan. Alle kahdetkymmenet

Kuvaile itseäsi yhdellä sanalla!
- Miksi vain yhdellä? No kai paras kertoo kaiken

Uskotko aina kaiken mitä sinulle sanotaan?
- Jos nyt myönnän täällä että uskon niin minultahan kusetetaan kohta vaatteekin päältä. Toisaalta sehän nyt ei ihan aina ole huono asia, jos mennään vaikka saunomaan, mutta olen aika kiintynyt vaatteisiini

Mitä teit ennen kun tulit nettiin?
- Juoruilin ystävättäreni kanssa joka tuli haaveilemaan tulevasta Turun matkastamme

Tulipa tästä nyt pitkä! Ja mitenkään edelliseen liittymättä vielä vähän Jenniä tähän loppuun, on niin jännä biisi.

Väkijoukossa
mua kalvaa yksinäisyys.
Viel' nuoreen vereeni
on kirjoitettu iäisyys.
Kun kiihkosta huudan,
teen sen kuiskaten.
Kaiken uskon sinuun laitan,
vaikka epäilen.

The party might be over but the memory last forever

Anteeski kauheasti kun en eilen tullutkaan kirjoittamaan, tiedän että petin monen luottamuksen ja pilasin sunnuntain vieton! Nyt kumminkin raportoin synttärieni kulun mahdollisimman totuuden mukaisesti! ( yeah right)
Aamuhan alkoi kiukulla kun ystäväni ilmoitti tulevansa meille myöhemmin kun olin pyytänyt auttamaan minua. Suutuspäissäni kävin sitten yksin kaupassa ja ostin kaiken viimeisen tarpeellisen alottelujani varten. Onneksi sisareni oli kotona auttamassa minua, joten saimme kakun teon hyvälle mallille ennen kuin ystäväni saapui. Hirveän lyhytvihainen kun olen en voinut vihoitella kauaa sillä ystävästäni oli kumminkin suuri apu, kukaan ei varmasti ole koskaan väsännyt yhtä montaa coctailtikkua kun hän. Joten kiitokset vielä kerran, saat tulla ensi juhliinkin auttamaan :)
No puoli neljän jälkeen sitten porukkaa alkoi kerääntyä koko ajan enemmän ja voi kuinka paljon ihania lahjoja sainkaan! Yllättäen noin puolet lahjoista oli erittäin nestepitoisia, mutta sehän ei haitannut ollenkaan! Nyt sänkyni viereen on majoittunut ämpärillinen erilaisia pieniä pulloja ja tölkkejä, mahtaa joku sunnuntaiaamu tämä näky vielä itkettää! Suuremmat pullot pääsivät sitten hyllylle, nyt niitä ei mahdu kyllä enää yhtään lisää! Aloittelut sujuivat oikein rattoisasti, tunnelma oli erittäin juhlamielinen, ihmiset iloisia ja minä sangen tyytyväinen järjestelyihin. Itsestäni sain olla myös ylpeä, sillä emännöin hyvin enkä ollut oikeastaan juuri ollenkaan humalassa, tosin en olisi ikinä selvinnyt siivoamisesta yksin, taas saan isosti kiittää muutamaa muuta ystävää! :)
Siinä puoli kahdeksan aikaan sitten suuntasimme espalle, jonne saapui vielä lisää ystäviä ja tunnelma alkoi kohota entisestään. Kymmenen jälkeen lähdimme sitten herkuttelemaan ja valitettavasti siitä en osaa kertoa paljoa sen enempää. Pari fläsäriä on pöydällä tanssimisesta ja miesten vessasta mutta siihen ne jäävät, osittain ainakin oli ollit hauskaa. Vaikka useammankin kerran lupasin itselleni sekä ystävälleni että tämä ilta on täysin drama free niin eihän se ihan niin mennyt. Suutuspäissäni olin sanonut paljon kaikkea kamalaa ja inhottavaa hyvälle ystävälleni ja todella pahoittanut hänen mielensä. Joskus on pakko myöntää että ihan hiemaisen vihaan itseäni, viime sunnuntaina erittäin paljonkin.. Onneksi saimme puhuttua asiasta mutta tiedän kumminkin olevani muutaman lupauksen lunastamisen velkaa, ja tällä kertaa aion todellakin tehdä sen. Niin ystäväni kuin myös itseni takia, en millään kestä itseni vihaamista.
Kaikesta tuosta draamasta huolimatta olin kyllä yöllä käydessäni nukkumaan erittäin onnellinen hyvin menneistä juhlista. Voisin melkein sanoa että kakskymppiset todella voittivat 18-vuotiset, ja ehkä vain sen takia että päätin todella olla odottamatta illalta yhtään mitään. Kumminkin saan nyt muistella noita juhlia vielä monta kertaa hymyillen, kiitos paljon teille kaikille paikalla olleille, ensi vuonna taas ihan himpun verran paremmat juhlat! Ja uusi teemahan taitaa olla tiedossa, satuin löytämään uuden katsomisen arvoisen sarjan, joten nyt on jotain mitä salailla vuoden verran!

P.S. Kenelläkään ei varmasti ole yhtä siistiä surffilautaa seinällä kun minulla nyt, kiitos vaan O.C nelikon viidennelle salajäsenelle!

The ugly truht

Happyy Birthdayyy tooo meeeee! Jee kuinka suurenmoinen olo nyt onkaan! No oikeastaan ei ole. Oikeastaan aika mitätön ja kurja olo, sillä tiedän taantuman alkavan tästä. Enää viisi vuotta ja itse lama iskee! Näin synttäreideni kunniaksi voisin kertoa teille vaikka faktoja naisen vanhemisen eri vaiheista.

1. Vaihe. Täytät 20. Tunnet kuinka veri vielä elävänä virtaa suonissa, kaupassa ja bussissa keski-ikäiset miehet tuijottavat ihastuneina ja keski-ikäiset naiset taas mulkoilevat kateellisina. Olet päässyt unelmiesi opiskelupaikkaan ja opiskelijaystäviesi kanssa nautitte elämästä täysin siemauksin ajattelen sen kestävän aina! Olet vielä hyvässä kunnossa eikä selluliittikään vaivaa pahasti, tai ei se ainakaan menoa haittaa! Pääset parempiin baareihin sisään sekä saat kerrankin alkossa vapaasti valita mitä ostat! Kuinka elämä onkoon yhtä juhlaa! Niin, ehkä liiankin ihanaa, nythän sinulla on jotain mitä menettää....

2. Vaihe. Täytät 21. Ei tunnu ikä vielä missään! Tämähän tuntuu paljon paremmalta kaltaisesi ultimate party animalin mielestä, sillä vihdoin pääset laillisin keinoin Ruotsin risteilylle! Laivalla törmäät pariin teiniin, jotka pyytävät sinua hakemaan Tax Freestä siukkaa. Kävelet nauraen pois, mutta sitten pysähdyt. Tosiaan, koko helvetillinen teiniaika lokituksineen on ohi. Nyt ollaan yhtä elämänvaihetta lähempänä hautaa....

3. Vaihe. Täytät 22. Kolmen ja puolen vuoden opiskelijaelämäsi päättyy, nyt olet aikuinen ja vihdoin saat polttaa kaikki koulukirjat ja hiellä ja verellä väsätyn opinnäytetyösi juhannuskokossa ja päästä maistamaan sitä oikeaa työelämää ja tuntea itsesi päteväksi! Sitten joku vuotta nuorempi opiskelijaystäväsi pyytää sinua keskiviikkona entisen koulun bileisiin. No totta kai menet! Vaan etpäs menekkään, torstaiaamuna seitsemältä pomo odottaa sinulta täyttä esitelmää ensi vuoden budjetista, sen yli ei ikävästi voikaan enää nukkua....

4. Vaihe. Täytät 23. Työelämä on alkanut ihan kohtalaisesti. On toki ihan normaalia että ikäistäsi untuvikkoa vähän vielä sorsitaan ja mieskolleegat saavat heittää perääsi paikoitellen erittäin rivojakin kommentteja. Pomosi sanoin hehän vain koittavat saada sinut viihtymään talossa, ja näitä rohkaisevia sanoja seuraa pieni läimäytys selälle, joko vahingossa osuukin vähän alemmas. Tällöin huomaat ensi kerran hyllyntäreaktion jatkuvan pidempään....

5. Vaihe. Täytät 24. Töissä sinulla on jatkuva stressi sillä päällesi on helppo kaataa kaikki paskahommat, " kyllähän sinä jo vuoden olet ollut talossa, luulisi osaavan hoitaa hommat ripeämmin". Sukulaiset alkavat kysellä yhä innokkaammin mahdollisesta poikaystävästä. Ai ei ole? No mutta kun Helmimummo on jo niin vanha, kyllä hän varmasti haluaisi nähdä vielä yhdet söpöt enkelikiharat ja vauvanvaipat - tyylisiä kommentteja alkaa sadella viikoittain. Mielessäsi käy vain yksi lause " Olenko oikeasti näin epäonnistunut?"

6. Vaihe. Täytät 25. Nuoruus on enää muisto vain. Peilistä sinua tuijottaa väsynyt ja silmäkulmasta jo vähän rypistynyt nainen. Bussissa yksikään keski-ikäinen ei luo pienintäkään katsetta sinuun ja edessäsi istuvalla teinitytöllä on inhottavan lyhyt hame. Juuri sellainen mitä sinäkin käytit, silloin kun selluliitti ei ollut vielä ottanut kokonaisvaltaa reisistäsi ja pyllysi sujahti hameeseen ilman vaseliiniä. Töissä paskahommat yhä vain kasaantuvat, mutta huomaat miesten huutojen loppuneen. Pomosikaan ei enää yhtä useasti pyydä sinua toimistoonsa istumaan tai käy tarkistamassa vointiasi omassa huoneessasi. Itseasiassa näit pomosi viimeksi, kun hän pikkujoulujuhlissa käskytti sinua koko illan täyttämään hänen lasiaan. Sukulaistesi tivailut poikaystävästä vain pahentuvat, ethän ole kohta enää ollenkaan käypää tavaraa markkinoilla! Sukujuhlissa erotat äitisi ja tätisi keskustelusta sanat vanhapiika, sininen hetki on mennyt, ehkä siskolla käy parempi tuuri. Istut pöytään seuranasi pullo kuohuvaa, huokaat ja vedät pullon ykkösellä tyhjäksi, niin kuin silloin nuorempana! Tosiaan, se juna meni jo....

Synttäristressi

Jep pakko se on kirjottaa, odotus käy aivan sietämättömäksi! Enää kaksi päivää ja teini-ikä loppuu, ihan kauhean surullista. En osaa ollenkaan olla vielä vakava aikuinen! Ikäkriisihän tämä on selvästi, voiko nyt jo olla? Onko se normaalia tässä iässä että vanheminen harmittaa? Onhan siitä paljon enemmän hyötyä toki olla 20 kuin 19, mutta ajatus pelottaa, uusi vuosikymmen kumminkin! Inhottavaa kun syntymäpäivät saavat oloni näin epävarmaksi, tätähän ei usein tapahdu! Lauantaina on pakko vetästä turvahumalat etten ymmärrä todellisuutta, sunnuntaina voi sitten murehtia jos siltä ololta mihinkään muuhun kykenee... Toisaalta, jos en juhlisi ollenkaan voisin olla ihan ajattelematta asiaa ja se ei ehkä iskisi yhtä pahasti. Mutta eihän kukaan voi syntymäpäivänään istua yksin kotona neljän seinän sisällä, varsinkaan kun täyttää pyöreitä! Oli ihan eri asia täyttää 19, niin nevari ikä etten edes juhlinut ihmeellisesti. 18-vuotis synttäreitä taas juhlin oikein railakkaasti, olivat varmasti parhaimmat synttärini ikinä! Aamu kuudelta nukuin Hietsussa, kuinka aitoa! Voin kertoa, että oli todella kylmää hiekkaa. Tästäkin syystä stressaa, noiden synttäreiden ohi on vaikea mennä. Ihan kauheeta kun on tälläiset paineet että kakskymppiset voittaa 18-vuotiset. No jos ilta mitenkään sujuu niin kuin olen suunnitellut niin hyvältä näyttäisi, mutta kaikki ovat varmasti huomanneet suurten suunnitelmien aina menevän vain pieleen, joten ei varmaan pitäisi suunnitella yhtään. Tosin sen olen jo päättänyt etten kiukuttele mistään. Kaltaiseni prinsessa kun ei yleensä siedä muiden ehdoilla menemistä eikä muiden tekemisistä johtuvia ikäviä käännöksiä illassa, mutta nyt en aio välittää, sammukoon vaikka kaikki muut mutta minä jatkan juhlimista loppuun asti yksinäni! Tosin joko näin tehdessäni minut luultavasti heitetään baarista ulos koska näytän aivan joltain piripäältä joka aineissa on tullut yksinään aiheuttamaan yleistä pahennusta, tai pahimmassa tapauksessa olen itse se joka sammuu.... Enkä ole, senkin päätin että tästä illasta muistan aivan kaiken! Noniin jos sitten sunnuntaina tulen kertomaan sopan tuloksen, ahdistaa vain enemmän kun kirjottaa! Toivottavasti en ole näissä fiiliksissä

I've had a little bit too much
All of the people start to rush.
Start to rush by.
A dizzy twister dance
Can't find my drink Oh man.
Where are my keys, I lost my phone.
What's going on on the floor?
I love this record baby, but I can't see straight anymore.
Keep it cool what's the name of this club?
I can't remember but it's alright, alright.

Nostalginen kysymys-postaus

Myönnettäköön että tämä oli ehkä ihan vain hiemaisen epätoivoinen idea päästä kirjoittamaan. Erittäin nolosti ja randomisti vielä kopioin jonkun GALTSU BLOGISTA!

Viime suudelmasi?
- Mitä siitä? Analysoinko oliko se hyvä, kauan se kesti, milloin se tapahtui, kenen kanssa, missä, halusinko sitä, johtiko se johonkin, ylipäätänsä miksi se tapahtui? Epäselvään kysymykseen voi saada vain epäselvän vastauksen

Mitä biisiä kuuntelet?
- En kuuntele enää mitään, viimeksi kuuntelin Menaa, tule jo muru Suomeen!

Miten myöhään valvot arkisin?
- Facebook kertoo

Mikä oli viimeisin elokuva jonka katsoit elokuvateatterissa?
- Sehän oli tuo uusin Twilight. Kaikki pisteet Jacobille, on niin rassukka

Koska menet mielummin suihkuun, aamulla vai illalla?
- Jätän sen yleensä aamuun, varsinkin tämän helleaallon alla on ihan turha käydä illalla suihkussa kun aamulla herätessä on kumminkin aivan märkä hiestä riippumatta siitä kuinka auki ikkunaa pitää tai alasti nukkuu

Seuraava lomamatka?
- Kovasti suunnitellaan ensi kuulle Heja Sverige 95 uusintaa. En tosin tiedä voiko niitä reissuja lomaksi kutsua, työstä käyvät. Ensi kerralla vaadin escorttien tuomisesta palkkaa!

Pystytkö katsomaan kauhuelokuvia?
- Tänäänhän sunnuntain kunniaksi katsoimme sellaisen kauhuelokuvan kun Uhka, joka pääsi kyllä huonoimpien kauhuelokuvien joukkoon. Idea hyvä, toteutus kusi

Oletko avoin tunneasioissa?
- Ai avaudunko tunneasioistani julkisesti, en toki

Oletko tänään yksin kotona?
- No en kyllä ole

Voisitko suudella jotakuta tehdäksesi tyttö-/poikaystäväsi
hulluksi/mustasukkaiseksi?
- Miksi minun pitäisi tehdä hänet mustasukkaiseksi/hulluksi? Suosin kyllä itse mielummin tuota suoraan puhumista

Oletko suudellut ketään jonka nimi alkaa J:llä?
- No mitä niillä nimillä tekee

Millainen olosi oli eilen illalla?
- Oikein Herkullinen ja varsin hauska myös. Synttärikuvat jakoon!

Kutsuuko joku sinua 'nimellä' "babe" tai "baby"?
- Haha baben kuulee kyllä joskus

Muistatko kuka oli ihastuksesi viime vuonna tähän aikaan?
- Se on aina sama, Minä

Mitä odotat?
- Ehdottomasti eniten synttäreitäni, uskomatonta että niihin on enää 11 päivää!

Oletko mukava kaikille?
- Mielestäni olen, sellainen turha ämmäily on sangen typerää

Mistä ostit kenkäsi joita pidit viimeksi?
- Hooämmästä have to say

Ketä halasit viimeksi julkisella paikalla?
- Varmaan puolta Herkkua viime yönä, en muista ketä viimeisempänä

Ikävöitkö ketään juuri tällä hetkellä?
- Ikävöin syksyä, saa pukeutua! En erityisemmin ikävöi ketään henkilöä, ehkä muutamaa omalla tavallaan

Onko kukaan sanonut rakastavansa sinua?
- Ei tarvitse sanoa, tiedän ilmankin että kaikki rakastavat minua. Oikeasti olenkin aika hellyttävä ja ihana ihminen, hirmu vaatimatonkin vielä, miksi joku ei rakastaisi minua? Onneksi sellainen on aivan mahdoton tilanne

Voisitko seurustella jonkun ulkomaalaisen kanssa (joka asuu
ulkomailla)?
- Steffin kanssa kokeilimme tätä muutama vuosi sitten, mutta en kestänyt ajatusta, että hän keikuttaa pyllyään toisella puolella maailmaa kaikille muille naisille joten päädyimme olemaan vain friends with benefits. No kun siitä ikävästä puhuttiin niin nyt kyllä tuli!

Pystyisitkö elämään kaukosuhteessa?
- Miten tämä kysymys nyt oleellisesti eroaa tuosta aikaisemmasta?

Voisitko seurustella huumeidenkäyttäjän kanssa?
- Hmm aika mielenkiintoinen ajatus. Tuli heti Unelmien Sielunmessu mieleen, on muuten hyvä elokuva suosittelen. Ehkä parit viivat voi aina vetästä

Miten kauan menisi kävelemisessä lähimpään McDonaldsiin?
- Tämä kysymys on varmasti se mikä kiinnostaa lukijakuntaani kaikista eniten. Sanoisin puoli tuntia

Voisitko ottaa ikinä tatuointia jossa on jonkun tietyn nimi?
- Oman nimeni vasempaan ranteeseen kiiitos

Onko mahdollista olla sinkku ja onnellinen?
- Miten niin onko mahdollista? En ole ikinä ollut niin onnellinen kun olen nyt eikä sillä ole edes mitään tekemistä parisuhdeasioiden kanssa. Onni tulee itsensä rakastamisesta, keep that in mind

Oi voi tuli aivan vanhat galtsupäiväkirja ajat mieleen!

Keeps gettin` better

"Mä olen aaaaivan loppu! Viimesetkin paukut on käytetty, nekin jotka mä säästin tälle päivälle!!!" Haha erästä matkalaista lainatakseni. Tänään on ollut kyllä erittäin raskas päivä. Aamuhan alkoi surkuhupaisasti ajotunnilla, onnistuin stögäämään 3 kertaa samoissa valoissa. Kyllä vain hävetti, koska olen muuten ollut niin loistava. Kaiken kukkuraksi typerän bussikuskin oli vielä töötättävä TARVII LEIJUA SIELÄ TAKANA OMILLA NIIIN HELVETIN HYVILLÄ AJOTAIDOILLA! Onneksi nyt ei ole ajotunteja kolmeen viikkoon, rakas opettajani jää lomalle, eipä tarvitse hänenkään kettuiluja kuunnella. Tosin vähän plussaa hänelle, kehui kenkiäni oikein muodikkaiksi! Tosin mitä 50-vuotias miespuolinen autokoulunopettaja tietää naisten kenkämuodista. Omien sanojensa mukaan oli lukenut vaimon naistenlehtiä, kysyn vaan miksi......
Noh iltapäivällä sitten töihin, ensimmäiset kolme tuntia meni hujauksessa sillä asiakkaita riitti! En päässyt poistumaan kertaakaan kassalta kolmeen tuntiin, todella raskasta! Kävellessäni töistä kotiin mieleni kumminkin rentoutui ja tunsin todella olevani yhtä universumin kanssa jokaista soluani myöten. Tuuli heitti hiukset ihanasti sekaisin ja maailma todella oli minun. Mieleni olisi tehnyt tanssia tuulen kanssa valssia ja juosta villi peuran vierellä pitkin peltoja ja sateen siunaamia mättäitä sekä muuta yhtä runollisen ihanaa. Olo oli siis varsin rentoutunut.
Taas voisin sanoa, että tässä parissa viikossa on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Kerrankin kaikki tapahtumat ovat olleet varsin onnekkaita. Uskooko joku karmaan? Voisin melkein sanoa itse uskovani. Hyvän kiertoon laittaminen ei ole ollenkaan tyhjä arpa, suosittelen kokeilemaan. Ainakin tietää omaavansa hyvän omantunnon jossei muuta. Mieleni tekisi sanoa muutama sana Afrikan lapsista mutta se aihe on kuulemma osaltani käyty erittäin läpi, joten totean vain näin yleistäen, että pieni vaiva itseltä voi olla suureksi avuksi toiselle. Mitä filosofiaa. Olen aivan varma, että kirjoitan vielä opaskirjan kaikille maailman ihmisille, jossa pureudun elämän vaikeisiin kysymyksiin, kuten ollako super bitch vai super girl. Aika kinkkistä uh?

Some days I'm a super bitch
Up to my old tricks
but it wont last forever
Next day I'm your super girl
Out to save the world
and it keeps getting better

Kaikille teille ainutlaatuisille naisille

Neljäs päivä putkeen, LOVE IT!
Tänään ajattelin ihan vain pikkuisen kommentoida ihmisten "omaperäisiä" pakkomielteitä. Aloitetaan yhdestä semiyleisestä eli laukuista. Jep se, että omistat 100 kappaletta laukkuja, joista puolet on ihania merkkilaukkuja stockan alennuksesta ja toiset puolet fantastiasia löytöjä kirppareilta kuten valtterista ja hietsusta, ei tee sinusta valitettavasti yhtään sen omaperäisempää. Itseasiassa se, että omistat tasan kaksi laukkua, toisen kouluun ja toisen baariin, tekee sinusta varsinkin miesten silmissä paljon mielenkiintoisemman ja varteenotettavamman vaihtoehdon, koska he eivät joudu kuluttamaan lauantai-illasta puolia odottaen, kun sinä mätsäilet kaikkia satoja laukkujasi tuhansien korkkareittesi kanssa. Ja tästäpä päästään mukavasti tähän pahimpaan pakkomielteeseen eli kenkiin. Jep, kukapa meistä ei Sinkkuelämää katsottuaan olisi lumoutunut upeista Manolo Blahnikin kengistä ja alkanut suunnitella omaa 3x3m pitkää hyllykköä vaatekaapistaan/huoneestaan kengille. Mikään ei särähdä korvissa yhtä inhasti kuin lause " hihi no mä nyt oonkin vähän tällänen kenkäfriikki, siis oikeesti mä rakastan kenkiä" ja tätä lausetta seuraa yleensä inhottava korkkarien pusuttelu.
Yleensäkin kaikkien vaatteiden ja tekstiilien ja asusteiden shoppailu on enemmän kuin normaalia ja jos joku ihan oikeasti käyttää itsestään termiä shop-a-holic niin kannattaisi avata silmät ja miettiä hetki, mitä ne kaikki muut ihmiset siellä kaupassa tekee. Kukapa meistä naisista ei rakastaisi vaatekaapin täysuudistusta, uusimpien kevät trendien ostamista tai ihan vaan ikkunashoppailua inhottavan työpäivän jälkeen. Ja kyllä nyt kärjistin tähän kaikki naiset, vaikka onkin se parin prosentin ryhmä, joka ei voi sietää shoppailua, im well awere of it yes.
Ja sitten vielä yksi erittäin rasittava "omaperäinen pakkomielle" : tee. Mikään ei ole niin ärsyttävää, kuin joku inhottava wannabe hippi, joka kertoo, kuinka ihanaa on pimeänä syysiltana käpertyä lämpimän huovan alle lukien jotain elämän suurimpiin kysymyksiin pohjautuvaa kirjaa se lemppariteemuki kädessä............. Verenpaine ihan nousee kun edes näkee tämän inhottavan mielikuvan päässä.
Noniiin tässä sitten kaikki tällä kertaa. Hyvät naiset, jatkakaa toki illuusioidenne ylläpitämistä ja tehkää sitä mieluiten vielä fanaattisemmin. Näin varmistatte, että yksikään järkevä ihminen ei pidä teitä ihmeellisempänä kuin se lemppariteemuki tai viime alennuksista ostettu sukkapari. Näin minun kaltaiseni aito ihminen vie teidänkin kaverit ja miehet, kun kerron, että elämäni suurin intohimo on aina ollut hyppykuppa. So keep it going sisters and remember to be this unordinary woman with that unordinary obsession! THANK YOU

Odotusta

Kirjoitan nyt kolmatta päivää putkeen, aivan uskomatonta! Luultavasti johtuu siitä, etten ole päässyt kunnolla avautumaan ja pätemään IRL. Tai, viime perjantai yönä oli kyllä avautumista ilmassa koko vuoden puolesta, harmi vaan kun siitä ei mitään muista. No anyways, huomenna nään ihanan Pocahontas-sisareni pitkästä aikaa ja juoruttavaahan on! Tai siis, minähän en juoruile, vaan päivitän erittäin mielenkiintoisia kuulumisiani. Ihmissuhteenihan on pääpuheenaihe, niistä on taas kerran yhtä sun toista sanottavaa, onneksi kerrankin myös jotain positiivista. Jännä juttu sekin miksi elämän kiinnostavimmat yksityiskohdat liittyvät aina johonkin toiseen ihmiseen. Toki minun tapauksessani pelkästä omasta olemassaolostani kertominen riittää tyydyttämään kuuntelijan mielen, mutta jos nyt näin yleisesti puhutaan.

Voih Kesä'10. Tästä kesästä niin moni lupaili parasta ikinä. No aika paljon parhaita asioita on kyllä tapahtunut jo. Töitä saatu, autokoulu alotettu, synttärit suunniteltu ja juhannuskin nyt sitten onnellisesti takana ( meni vielä tänäänkin työpäivä selviämiseen, olo oli ikävä, vaadin korvauksia ensi vuodeksi. ) Mutta jotain pitäisi kyllä vielä tapahtua, että parhaaksi ikinä voisi kutsua. Tänäkään kesänä festarineitsyydet ei pauku, paukkuukohan ikinä? Joku ihana voisi nyt tietenkin vaikka synttärilahjaksi viedä minut! Haha vaan eipä voikaan, koska olen kaikki muut lauantait töissä paitsi synttäreinä, että kertokaa lisää. En muuten sulata! Koko maailma saisi kyllä kokea raivoni ellei tilannetta tasoittaisi lokakuussa odottava parhaan ystäväni Steffin ( Lady Gaga senkin tietämättömät) keikka! Tietenkin minulla on erittäin eniten VIP liput backstagelle ja Steffi rakas lupaili hulppeita jatkoja sitten Helsingin yössä. Kyllä siinä kaikenlaiset "noubadit" kalpenee. :) Noniin tämä kesähän parani hetkessä kun muistin mitä odottaa! Ciao bellat <3

P.S. sellainen olo että kuume nousee, EI HALAL !?

Matkakuume

Sunnuntai jälleen. Tämä päivä menee edelleen juhannuksesta selviämiseen, mutta sentään aurinko paistaa. Tälläkin hetkellä makaan parvekkeen lattialla ja dataan, pitää yhdistää huvi ja hyöty. Aamupäivästä, eli siinä yhden jälkeen kun heräsin, löysin pihalta kaksi hieman reissussa rähjääntynyttä ystävätärtäni. Olivat juuri tulleet Ruotsin risteilyltä ja risteily sitten päätti vielä jatkua kotinurmilla, mikäs siinä.
Risteilyä hyvänä aasin siltana käyttäen pääsenkin sitten seuraavaan aiheeseen. Olen nyt muutaman ystävän kanssa lähdössä ulkomaille, se on päätetty, mutta itse kohde ja aika vielä hieman hakusessa. Alun perin piti varaa superhalvat lennot Miamiin, meno-paluu joku 300e, mutta ne paikat ehtivät tietenkin jo mennä. No tästä intoutuneena aloimme sitten miettimään muitakohteita, joissa siinä tammikuun aikaan hinta/lämpösuhde on kohillaan ja mieleen tuli sitten Egypti. Kahdeksi viikoksi pääsisi sinne nauttimaan noin 20 asteen ilmasta 700e:lla ja se olisi todella kohtuullista. En vain tiedä kuinka kaltaiseni viehkeä vaalea uskomattoman timmi nuori nainan pärjää siellä niiden nappisilmien parissa, viime vuoden Turkin matka on vielä liian tarkasti mielessä, hyh. No onneksi emme ole menossa pelkällä hamekansoituksella, pääsevät miehetkin sitten töihin kun saavat vastata turvallisuudestani Jorgoksien sun muiden keskuudessa. En kyllä tiedä Egyptistä paljoakaan, melkoinen poliisivaltio kuulemma ja tiettyjän rajojen sisällä on pysyttävä jos ei halua joutua ongelmiin. Miksi tulee hieman jonkinlainen keskitysleiri mieleen, onneksi arjalaisuuteni pelastaa minut sellaisestakin pulasta. Kuulin myös, että siellä se kusetuskulttuuri on aika hallitsevaa, minuahan ei yksikään jorgos muuten ryöstä! Onneksi omaan kattavat krav maga taidot, parempi olla pissimättä silmään. Jos jollakulla on muita kokemuksia Egyptin öistä tai tavoista saa kernaasti ottaa yhteyttä ja kertoa. Ainiiin tiedän yhden sellaisen biisin, jonka nimi on My Egyptian Lover! Lyriikoitten sisältö varmaan kertoo sitten jotain egyptiläisistä miehistä.

You make me hot (Ow!)
You got me goin' crazay
You're on my mind (Yeah)
And make my heart go boom
Stop acting shady on me
And wasting time
Then you can take me on your magic carpet ride (Aohh!)

Levotonta ja ikävää

Laitoin Vartiaisen Seili albumin kuunteluun. Todella vähän huonoja täyte biisejä, itseasiassa albumin nimikko biisi Seili taitaa olla ainut sellainen, en jaksanut kuunnella edes loppuun. Kaikki muut ovat kumminkin hyviä, Jennimäinen vähän mystinen tunnelma ja lyriikat toimii.
Viime yö meni siis juhannustunnelmissa Ekenässissä, oli kyllä todella levotonta. Loppuillan tapahtumat ovat jonkinlaisen juhannussumun peitossa ja tapahtumat sen mukaisia. Olin päättänyt yhdessä kohtaa iltaa että olen O.C:n Summer ja englanniksi sitten selittänyt kaikenlaista. Jonkinlaisia ihmissuhdedraamojakin oli ilmassa, lähinnä minun takia mutta onneksi kaikkia nauratti aamulla. Pitähän sitä vähän viihdyttää! Itseäni kyllä hieman hävettää, lähinnä todella tuulesta temmatut parisuhdeneuvot, pitäisi varmaan tehdä sellainen kirja, koko Suomesta ei löytyisi sen jälkeen yhtäkään pariskuntaa :) No on sitten ensi juhannukseen vähän parantamisen varaa, jää ne kossushotit juomatta.
Muutenkin olen alkoholinkäytöstäni hieman huolissani, viime aikoina ei ole kaikki mennyt ihan nappiin. Pitäisi vaan ymmärtää jättää ne kirkkaat väliin niin ongelmia ei tulisi. Olen myös viimeisinä kolmena viikonloppuna polttanut mistä en todellakaan tykkää, minun ihoani ei mikään tupakka kellasta! Voisi ehkä vähän ottaa itseään niskasta kiinni, ennen kuin mitää peruuttamatonta tapahtuu.
Inhottaa myös millaisiksi välini erään hyvän ystäväni kanssa on mennyt. Vaikka kaikki on kunnossa ja tiedän että hän välittää minusta ja ystävyydestämme paljon, on kumminkin sellainen olo välillä että olemme kauhean etäisiä emmekä pysty olemaan täysin rehellisiä kaikkien asioiden suhteen. Moni asia on muuttunut eikä kaikkia sanoja voi enää ottaa takaisin mutta niitä ei myöskään pitäisi vähätellä. Kaikkea vaan ei voi unohtaa, vaikka se olisikin monesta syystä paljon järkevämpää ja helpottaisi elämää.

Please don't let this turn into something it's not
I can only give you everything I've got
I can't be as sorry as you think I should
But I still love you more than anyone else could

Your life, make the most of it

Aika upeita sanoisinko nämä uudet blogimallit, hirvittävä valinnan vaikeus iski!

Ja sitten asiaan. Taas on vierähtänyt aivan liikaa päiviä siitä kun viimeksi kirjoitin, tämä ei suju nyt yhtään niin kuin olisin halunnut! Vaan minkäs teet kun on koko ajan jonkin näköistä häppeninkiä päällä ja miljoonia ystäviä joita nähdä! Kesä on kyllä ihana, ehdottomasti se paras aika vuodesta. Kertoohan siitä sekin, että minä itse olen syntynyt aivan kesän upeimpaan auringon paisteeseen :) En voi olla odottamatta aivan uskomattoman fantastisia kesäsynttäreitäni, jotka tosin jaan erään ystävättären kanssa. Niistä tulee kesän kohokohta ehdottomasti, sillä varaamme erään helsinkiläisen baarin ja keräämme kaikki parhaimmat ystävämme sinne yhteen. Jos kutsutuista paikalle saapuisi noin 100 henkeä olisi ilta varmasti kaiken vaivansa veroinen. Vaikka siis totta kai se on muutenkin, kakskymppisiä ei vaan voi juhlia laimeasti :)

Sitten vielä noihin kahden viikon takaisiin tunnelmiin ja elämää suurempiin kysymyksiin. Elämähän on juuri sitä miksi sen itse teet, joten kyllä meistä jokainen voi omilla valinnoillaan tehdä elämästään juuri sellaista kun haluaa ( ja kaikki smartäässit pysytäänhän realistisina ). Nimenomaan omilla valinnoilla ja päätöksillä on eniten valtaa itseensä kohdistuvissa asioissa ja niillä vaikutat siihen miten ja miksi elät. Hassua että kyseenalaistin tämän kovin selvän totuuden, hetkellinen mielialahäiriö, nämäkö nyt ovat niitä pillereiden mielialaan vaikuttavien tekijöiden tuotoksia? Anyways piti vaan selventää noita mietteitä ja tästä eteen päin en enää diippaile täällä. ( enpä )

Ja vielä kesän toisesta suuresta juhlasta, nimittäi juhannuksesta! Silloin viimeistään kaikkien on päästävä grillin ääreen nauttimaan kesäherkkuja kuten pekonisieniä ja pekonisieniä ja pekonisieniä ja vähän myös maissia mmmm kan nicht warten! Juhannukseen yleensä kuuluu myös erittäin tiivisti mökki ja sauna ja parhaimmassa tapauksessa järvi, ja nämä kaikkihan ihanasti odottavat minua ensi viikolla ja jos vielä aurinkokin paistaa niin ei paljoa enää puutu. Juhannusyö on myös odottamisen arvoinen, kaikenlaisia taikoja meinaan itsekin harrastaa, jos vaikka Rob Pattinson kurkkaisi kaivosta ja sitä rataa :) En kumminkaan ennen juhannusta ehdi tulla uudestaan kirjoittelemaan joten aivan uskomattoman fantastisen ihanaa juhannusta kaikille, muistetaan se vesiturvallisuus ja kohtuullinen suun kosteutus :)

Onnistumisia seuraa epäonni

Jep taas viikko pyörähtänyt, aika kamalaa. Tätä viikkoa voisi kuvailla aika merkittäväksi, monia asioita on tapahtunut mutta silti kaikki on yhä ennallaan. Joskus sitä jää miettimään kuinka ironista elämä on. Tai tarkoitan, että kuinka paljon kaikkia hassuja sattumia tapahtuu kun niitä ei osaa odottaa. Esimerkiksi kun kuuntelee mp3:sta ja mielessä käy nopeasti toive jostain kappaleesta niin se tuleekin seuraavaksi. Onko se sitten sitä sattumaa? Tai onko sekin sattumaa, että näkee unta jostain tapahtumasta joka sitten tapahtuu? Voidaanko myös se luokitella sattumaksi, että tietää kokoajan miten jossain asiassa tulee käymään mutta viimeiseen asti taistelee toivoen jotain muuta mutta tietäen kokoajan sen olevan turhaa. Kauheaa miten laitankin aivoraukat nyt diippailemaan näin paljon! Mietin myös, kuinka paljon sitä loppujen lopuksi voi itse vaikuttaa asioiden tapahtumiseen. Loppujen lopuksi niin moni päätös ja asia on sidonnainen johonkin toiseen ihmiseen, tilanteeseen, subjektiin tai asiaan niin mitä siinä sitten pieni ihminen voi oikeastaan yksinään päättää. (Toki minulla siis on varmaan tämä kuuluisa kuudes aisti, sillä itsehän vaikutan tilanteeseen kuin tilanteeseen haluamallani tavalla. Olen varmasti sukua sille Twilight Jasperille! ) Vaikka tämä tilannesidonnaisuus onkin suuri osa päätösten tekoa, niin myös pienet asiat tuntuvat muuttavan paljon. Kolme väärää sanaa ja koko ystävyys voi mennä siinä, hassu juttu. Jos joku odottaa, että tämä postaus johtaa johonkin suureen johtopäätökseen kannattaa lopettaa lukeminen.
Tänään on kyllä ollut viikon päivistä eniten hassu. Miten yhteen päivään voikin mahtua niin monta eri tunnetta. Voiko täydellinen loppujen lopuksi erota epätäydellisestä vain yhdellä tavulla, ovatko ne vastakohdat kumminkaan? Vähän niin kuin vihasta ja rakkaudesta sanotaan etteivät ne olisi vastakohtia. Eivät muuten voi olla, miten muuten voisi vihaa ja rakastaa samaan aikaan? Itseänihän onneksi vain rakastan. Toisaalta vihaan kyllä asioita mitä olen tehnyt johtuen jostain aksidenssista, joka on johtanut minut tekemään asioita. Voisinko selittää yhtään epäselvemmin huoh. Tarkoitus oli vaan kertoa, että tämä päivä on ollut yhtä aikaa ihana ja kamala johtuen samasta asiasta. Toisaalta suuressa mittakaavassa aika mitätön asia mutta kyllä nyt ainakin tälle illalle tuonut päänvaivaa ja pahaa mieltä mutta elämähän taas kaikessa ironiassaan jatkuu vaikka kuinka yrittäisi estää. Onneksi joku aina näinä hetkinä tietää paremmin. Iskipä sydämeen myöntää tuollaista! Ja lopuksi vielä vähän Mariskaa ja kaikille neideille miettimisen aihetta,

Kaikille mun neidoille talossa
jotka haluatte säilyä elossa
murhamies on vapaalla jalalla
ja se voi iskeä aamulla tai illalla
olkaa koko ajan varuillanne
kun te liikutte kotikaduillanne
tai klubeilla heilutatte lannetta
muistakaa tarkkailla tilannetta
onko kukaan teistä nähnyt petoa?
mä voisin lyödä vaikka vetoa
et se tänäänkin keskuudessanne kulkee
uhrin valitsee, syliinsä sulkee
selkänne takaa voi hiipiä
suloisesti rintaanne riipiä
se näyttää upeelta ja suukottaa
huumattuaan tytöt heitä puukottaa

Weird and wicked

Voivoivoi en tajunnut yhtään olevani näin kiireinen sittenkin kesällä, tästähän on jo melkein viikko kun viimeksi kirjoitin! T-o-d-e-l-l-a ikävää! No voisin kumminkin hieman kertoa tästä päivästä, ollut tajuttoman kiireinen!
Herätys oli tänään 6 aamulla ( koulu loppu, mitä nää herätykset on!?) mutta torkkua oli pakko vähän painaa, sain nimittäin unta kunnolla 4 aamulla, että fiilis on tänään ollut kahden tunnin yöunien mukainen. Anyways, piti herätä aikaisin, koska tänään oli suuri päivä ja marssin heti kahdeksaksi ensimmäiselle teoriatunnille! Pakko sanoa, että oli oikeastaan aika mukavaa, meitä oli neljä tyttöä tunnilla ja uskon, että olemme kaikki ihan yhtä paskat housussa ensimmäisen ajotunnin koittaessa :)
Noh autokoulusta sitten piti lähteä käymään toimistolla, piti palauttaa viime lauantain työtavaroita ja toimistolta menin eräälle ystävättärelleni Ullikseen ja sieltä sitten koululle suorittamaan kesän viimeiset saliuurastukset! Tuloksia ahkerista salikäynneistä on koko kouluvuoden mittaan tullut aivan uskomattoman paljon, nyt kyllä kehtaa ehdottomasti mennä rannalle esittelemään 8päkkiä! ;)
Salilta sitten bussilla Kamppiin ( nukuin bussimatkan) ja sieltä sitten metrolla itään tapaamaan toista ystävätärtä. Hieman shoppailua, oli pakko ostaa aivan uskomattoman suloinen neule Zarasta! Tähän väliin voisikin sitten kertoa holtittomasta rahankäytöstäni, joka johtaa minut varmasti vielä pitkälle miinukselle sillä ensimmäinen palkkapvä on vasta 10.7 tilillä rahaa alle 100e, että lahjoituksia otetaan vastaan! Tietenkään arvoiseni prinsessa ei ala kerjäämään, mutta toisaalta enhän minä ilmaiseksi voi kenenkään kaverikaan olla, joten luulisi nettipankkien paukkuvan jo! Kiiitos ihanuudet :)
Hmm vielä voisin viikonlopusta pari sanaa sanoa. Lauantai oli todella mielenkiintoinen päivä, antoi paljon ajattelemisen aihetta, mutta toisaalta moni asia selventyi. Tiedättekö sen tunteen kun saa monen minuutin aherruksen jälkeen tajuttoman johtomyllerryksen selvitettyä? Tai eroteltua toisistaan viisi eri ohut ketjuista kaulakorua? Tai minun tapauksessani jättitakun selvitettyä lauantaiyön jäljiltä. No tunne sunnuntai iltapäivällä oli juurikin tälläinen ja vaikka en olisikaan kaikesta tapahtuneesta kovin ylpeä, at least I know what I want. Hmm ihanaa lopettaa näin mysteerisiin tunnelmiin!

Paitsi että vielä yksi asia! Mistä johtuu, että aamulla ensimmäisenä kun lähden kotoa löydän kadulta koulleen linnunpoikasen ja illalla viimeiseksi kun tulen kotiin löydän kadulta kuolleen oravan? Ehkä näihin mysteerisiin tapahtumiin on parempi lopettaa..

Uskomatonta onnellisuutta !

En ehtinytkään eilen vielä tulla jakamaan ilosanomaa tänne mutta on tapahtunut aivan uskomattoman onnekkaita asioita ! Masis maanantai alkoi aivan ihanasti, sillä saavuttuani koululle kuulin onnekseni, että minun ja ystävättäreni haalarit olivat löytyneet! Niitä etsittiin viime perjantaina koirien ja kissojen kanssa ja luulin, että siivooja olisi oikeasti heittänyt ne roskiin ! Meillä oli siis viime perjantaina koulumme päätösjuhlat, joita olin itse tietenkin järjestämässä ja yhtään itseäni kehumatta sanoisin, että ne olivat parhaimmat päätösjuhlat ikinä! Pakko kyllä myöntää, että muutamia ei-niin-parhaita-asioita tapahtui illan aikana mutta kaikkihan me joskus hieman sekoamme onnesta ja ilosta ja sellaisesta.....
Mutta palatakseni onnen asioihin voisin jatkaa kertomalla uskomattomasta jatkosta maanantaille. Minulla oli ruotsin suullinen tentti, joka meni aika mukavasti. Ehkä hieman parannettavaa on, mutta olin itsestäni ylpeä. tietenkin! Tämän jälkeen sain puhelun kummallisesta numerosta. Onneksi vastasin, sillä luurin kautta minulle välittyi tieto ensi viikolla alkavasti kesätyöstäni !!!!!!!!!!!!! Aivan uskomattoman ihanaa, ei tarvitsekkaan kituutella keikkapromohommilla, vaan pääsen erääseen vaatekauppaan töihin ! Joskus todella ihmettelen uskomatonta onneani, olen selvästi heittänyt nopat hyvin !! .... ?
Ja onneni on tänään tiistaina vaan jatkunut. Aamulla ( klo14.00) lähdin erään ystäväni kanssa ostoksille, nyt kun minulla on siihen oikeasti varaa! Ja voi hunajuus mitä ihanuuksia löysinkään! Päätin etten ala kirjoittamaan muotiblogia, mutta mieleni tekisi kovasti ottaa tänne nyt tuhansia kuvia luonnottoman ihanista vaatteista mitä löysin. Ensinksi Ginasta aivan uskomattoman kauniin kukkahameen, sopii niiiiiiin suloisesti yhteen suklaanruskeiden säärieni kanssa! Sitten Henkalta ihana lohihuivi, eräs lohiystävättäreni meinasi jo viedä sen! Henkalta myös suloiset pinkit varvassandaalit, miettikää taas yhteensopivuutta suklaasäärieni kanssa :)Ja vielä viimeisenä tämän kesän ehdoton suosikkini, leopardishortsipuku!!!! Kuva siitä tuossa alempana :) Kirjoitan tälläkin hetkellä tämä jumalainen asu päälläni, ja olo on suorastaan taivaallinen!



Päivä oli toki hyvä myös ystävälleni, sillä hänkin sai rutosti rahaa kulumaan erilaisiin hyödykkeisiin. Eräiden farkkujen oikean koon etsimiseen käytimme tuhottomasti aikaa, mutta onneksi sopivat löytyivät! Ja ainiin ! Kävin vierailemassa näissä uusissa vaatekaupoissa, mitä aleksin varrelle oli ilmestynyt ja pakko sanoa, että ensi vaikutelma oli kummassakin liikkeessä varsin psykedeelinen! En oikeastaan lämmennyt kummallekaan, se Monki varsinkin oli aika mauton ja täynnä pelottavia otuksia.....
Vielä voisin kertoa yhdestä asiasta, joka ei ehkä ole niin onnekas mutta tärkeä kumminkin. Ilmottauduin nimittäin eilen autokouluun ja olen siitä erittäin kauhuissani. Olen kerran elämässäni ajanut autoa, noin 150 metriä, ja se oli aivan kamalaa! Meinasin vetää tyylilleni erittäin uskolliset itkupotkuraivarit mutta onneksi sain itseni hillittyä. En vain yhtään tykännyt siitä, kuinka auto lähtee ärhäkkäästi liikkeelle vaikka ihan vain pikkuisen painaa kaasua. Ja se kytkin vasta ongelma olikin! Säälin jo nyt hiemaisen tulevaa opettajaani. Ei sillä ettenkö totta kai oppisi ajamaan aivan täydellisesti, olenhan minä, mutta tuohon oppiseen saattaa kyllä kulua tovi, ja siihen toviin mahtuu kyllä useat itkut. No se on sitten ensi viikon asia.

Lopuksi vielä, sain tänään kuulla, että pääsen eräisiin kesäbileisiin viplistalle ja saan ottaa mukaani 20 ystävää, joten taas yksi syy olla kanssani läheisissä väleissä :) Aivan ihanaa tiistai yötä kaikille, pusmoi!

silly sunday

Sunnuntai. Kaikista viikonpäivistä se viheliäin. On olevinaan huoleton vapaapvä mutta kumminkin kaikki tuntevat masis maanantain kolkuttelevan jo ovella ja kaikki energia menee sen suremiseen. Ei yksinkertaisesti ole mitään mikä saisi sunnuntain tuntumaan elämisen arvoiselta, paras vaihtoehto onkin yleensä kaivautua syvälle peiton alle ja toivoa, että pystyy nukkumaan maanantaiaamuun asti. Harmittavan harvoin tämä kumminkaan toimii, vaikka luuleekin omaavansa universumin parhaimmat unenlahjat.



No ehkä hieman liioittelin sanoessani, ettei sunnuntai ole elämisen arvoinen. Sunnuntain jälkeen vaan harvoin tuntuu siltä, että olisi elänyt. Yleensä sunnuntait kumminkin kuluvat koulutehtävien parissa, mikä harvemmin saa hypotalamuksen tuottamaan enemmän dopamiinia ja mielen kirkumaan elämisen riemusta. Huomatkaa nerokkaat sanavalinnat. Toisaalta voisihan sitä ottaa itseään niskasta kiinni peiton alle käpertymisen sijaan ja suunnata vaikka sunnuntaiterdelle, johan paranisi päivä hetkessä! Toisaalta taas tämä vaatisi rahan käyttöä ja jos rahaa ei ole niin terdellä istuminen voi pahentaa päivää entisestään. Auringon ottaminen on toki ilmaista, mutta tämän hetkinen näkymä ikkunasta ei houkuttele vähentämään vaatteita. Miksi aurinkokaan ei halua useimmmiten paistaa sunnuntaisin? Luonto on selvästi kanssani samaa mieltä. Telkkarin katsominen on myös ilmaista, jos harrastaa tvlupaherrojen huijaamista mutta sunnuntaisin ei telkkaristakaan tule mitään muuta katsomisen arvoista kuin Helppo Elämä yhdeksältä illalla. Toisaalta sillä voi palkita itsensä joka sunnuntai kun on selvinnyt iltaan asti...

Tarkoituksena oli siis toivottaa kaikille vaan erittäin ratkiriemukasta sunnuntaita, toivottavasti nautitte siitä yhtä paljon kuin minä!

catkin is back ja muuta ihanuutta

Monen kuukauden pohdinnan jälkeen päätin vihdoin, että on taas aika päästä pätemään julkisesti sekä ilahduttamaan ihmisiä mielipiteillä ja totuuksilla. Odotan totta kai, että ihmisiltä löytyy suurta mielenkiintoa blogiani kohtaan ja sähköpostini tulee pursuamaan ihailijapostista sun muusta mutta ennenkaikkea toivon, että saan aikani kulumaan päivisin rattoisammin muiden tehdessä rahaa, itsehän istun koko kesän puolityöttömänä kotona.

Voisin oikeastaan aluksi kertoa itsestäni enemmän, jos blogiini vaikka sattuisikin eksymään joku joka ei minua tunnista. Parasta itsessäni on se että olen paras mm. kaikessa mitä teen. Pienenä poikkeuksena parin päivän takainen saksan suullinen tentti, joka meni änkytyksen takia hieman heikommin, vaikka oikeasti puhun saksaa kuin natiivi, glaube ich das selbst? Opiskelen tällä hetkellä siis absolut niinkin mielenkiintoista alaa kuin liiketalous. Olen siis Suomen tuleva toivo liike-elämässä ja bisnesnaisen vaistoni sanoo, että yllän varmasti korkeimpiin johtotehtäviin kuten Nokian toimariksi och så vidare. Puhun siis myös erittäin flytande svenska, kiitos vaan ruotsalaisten sukujuurieni! Päädyin tradenomi opiskelijaksi oikeastaan ihan sattumalta, koko lapsuuden toiveammattini kun oli psykologi, jonka takia raadoin lukiossa psykologian numeroiden eteen hullun lailla ja ainut hyöty siitä nyt on, että pääsen leijumaan psykologiasta saadulla E:llä kaveripiirissäni, joka tekee minusta entistä rakastettavamman ihmisen. Liiketalous ei kumminkaan ole tuottanut minulle pettymystä ja olen oikeastaan erittäin iloinen, että opiskelen nyt juuri siellä missä opiskelen, jätetään jotain salaisuudeksi hih. Tulevaisuus tällä alalla näyttää kovin ruuhkaiselta, mutta kuten jo sanoin uskon omiin kykyihini ja olen varma vauraasta tulevaisuudestani helsingin kermaperseiden keskuudessa! Ja jos jostain syystä kävisi niin ikävästi, että en työllistyisikään ihan niin kivasti kuin odotan niin onneksi olen miettinyt jo suunnitelman B, joka on niinkin uskomattoman ihmeellinen kuin rikkaisiin naimisiin :).

Tuossa nyt aluksi vahaa mielipiteen muokkaamiseen, huomatkaa uskomaton kielikuva.

P.S. Kyllä, blogin nimi on suoraan taannoisesta galleriayhteisöstä johon liityin joskus, kiitos tämän hienon sitaatin keksijälle. Tosin totta kai olisin keksinyt tämän itsekin, mutta hyvä että muutkin kuin minä ajattelevat välillä!