Kiirettä ja mahdollisesti katteetomia lupauksia tilanteen parantumisesta

Lupaan ja vannon etten ole enää ikinä näin kauaa kirjoittamatta! Tajuttoman kamalaa. Tietenkään omille niskoilleni en tätä heitä vaan sysään ihan kaiken kyllä koulun kuormaan! Tosiaan kouluhan alkoi tuossa kaksi viikkoa sitten mutta kiireiden vuoksi voisin vannoa sen alkaneen jo kuukausi sitten. Tuntuu kyllä hyvältä kun kaikki arkirutiinit palaavat ja elämässä on taas tietty järjestys, minkä pääsee sitten sotkemaan. Kummallisimmalta tuntuu se ettei ole enää nuorin koulussamme, vuosi meni rikollisen nopeasti ja se melkeempä suututtaa. Tutorina onneksi pääsin osallistumaan uusien ykkösten hauskanpitoon, mutta pakostikin siinä tuli vähän kateelliseksi kun omalta osalta tuo iloittelu on nyt ohi. Nyt omalle kontolle jää vain kaiken hauskan suunnittelu, mikä on kyllä sekin hulvatonta useimmiten mutta kumminkin kaipaan sitä että joku muu tekee ja toteuttaa ja itse saa vain nauttia. Tässä välissä voisikin sitten ovelasti mainostaa koulumme vuosijuhlaa eli gaalaa, jonne varsinkin kaikkien ykkösten olisi syytä osallistua! Erittäin paljon hommia on tuon juhlan tiimoilta vielä luvassa, mutta onnekseni voin todeta sen olevan vaivansa arvoista! Parhainta tietenkin tässä juhlassa on ruoka ja livemusiikki, mutta onhan se aika koomista nähdä omat opettajat tuhannen humalassa ja tätä hyväksi käyttäen kalastella parempia numeroita. Toimii!
Se koulusta, no vielä voisi todeta että mahtavaa porukkaa tuli ja tästä vuodesta tulee varmasti yhtä ultimaalinen bilevuosi kuin edellisestä! Nyt kumminkin tähän päivään sillä tänään tein jotakin sellaista mitä en ole ennen tehnyt! Melko spontaanisti suostuin lähtemään ystätävni kanssa Disco Ensemblen keikalle NOSTURIIN!!! mutta en kyllä kadu päätöstäni ollenkaan. Keikka oli aivan mahtava, todella mukaansa tempaava ja energinen. Vaikka en ollutkaan ennen kuunnellut kyseistä bändiä juuri ollenkaan niin tunnelmaan oli kumminkin helppo samaistua ja biiseistä parhaiten mieleen jäi We Might Fall Apart, Drop Dead Casanova sekä Black Euro. Mieleem jäi myös bändin kitaristi, yksi syy kaikille tytsyille alkaa fanittaa!
Ainut huono puoli keikalla oli se kun porukan pitää alkaa pyörimään ja tahalleen töniä ja huitoa ja juosta muita päin ihan hulluna. Voisiko joku tälläinen kilipää nyt ystävällisesti valaista minulle mikä järki tässä pelleilyssä on? Meinasi fiilikset mennä sen takia kun kokoaika sai tarkkailla mistä suunnasta nyt lentää joku pikku tyttö päälle. Ja pikku tytöistä puheen ollen, ne vasta hulluja olikin! Aivan kuin kamapäissään olisivat hyppineet ja huitoneet, pari kertaa olisi mieli tehnyt kyynerpäätaktiikalla pari iskeä sileäksi maahan, mutta en halunnut kymmenen muun pikku tytön kostoa joten jätin suosiolla tyrkkimättä. Tästä opimme sen, että ensi kerralla menen ikärajalliselle keikalle, missä ihmiset ovat ihmisiä eikä vauhkoontuneita apinoita.
Ensi viikolla minulla on onneksi vain yksi työpäivä, vietän siis kesälomaa joten aikaa kirjoittelulle pitäisi olla. Tässä toivossa nyt lopettelen.

U dont get another chance life is no nintendo game

Kaikki ovat varmasti jo kuulleet tämän Rihannan ja Eminemin uuden biisin I Love The Way You Lie. Kuuntelin sitä äsken ja aloin miettimään milloin tajuamme jonkun mahdollisuuden menneen. Nintendo peleissähän sinulle ilmoitetaan kun kuolet, tiedät vieläpä monta elämää on jäljellä, mutta entä oikeassa elämässä. Voiko niin käydä ettet koskaan tajua tehneesi virhettä, tai menettäneesi mahdollisuuttasi iät ja ajat sitten? Entä jos elää koko elämänsä siinä luulossa ettei virhettä ole tapahtunut, että yhä on toivoa jäljellä ja sen takia kannattaa jatkaa taistelua. Häviääkö siinä sitten, vai voiko tämä valheessa eläminen olla itseasiassa parempi kuin todellisuus? Ainakin se varmasti saa elämän tuntumaan paljon sisällöllisemmältä ja elämisen arvoiselta. Itse ainakin kuolisin mielummin tietäen yrittäneeni kuin tietäen epäonnistuneeni.
Biisin kertosäe oli myös aika mielenkiintoinen. Just gonna stand there and watch me burn. But thats alright because I like the way it hurts. Miksi ihan oikeasti nautimme siitä kun meihin sattuu? En nyt puhu mistään itsensä fyysisestä satuttamisesta, kuten viiltelystä, vaan enemmänkin tästä henkisestä. Kuinka hyvältä välillä tuntuukaan saada kieriä itsesäälissä ja oikein lietsota sitä surua ajattelemalla vaan kaikkia niitä pahimpia asioita. Jokaisessa meissää asuu siis pieni masokisti, josta voisi mielestäni sanoa samalla lailla kuin tulesta, hyvä renki huono isäntä. Tämä itsesäälihän nimittäin antaa pohjan onnelle, jonka kaikki voivat tavoittaa vain päättämällä niin. Jos kumminkin päättää antaa tämän pienen masokistin ottaa vallan niin enää ei edes itsesääli auta. Yhtäkkiä huomaat kaiken olevan saman tekevää, mikään ei enää tunnu missäään ja siinä vaiheessa olisit varmasti valmis maksamaan siitä että olisit edes surullinen.
Jopas tuli taas diippailtua, syytän siitä tätä yöaikaa. Käykäähän kuuntelemassa jos ette olleet vielä kuulleet kyseistä kappaletta! Hyvää yötä

Dont cry, say fuck and smile

Halusin vaan tuon otsikon muodossa jakaa teille tämän erittäin hienon elämänohjeen minkä löysin galleriasta tänään. Tiedän, olen todella huono pitämään lupauksia.

Tänään minulla on ollut vapaapäivä töistä ja olen saanut tehdä kaikkea sitä mitä aina töissä ollessani haluaisin tehdä. En muista millon viimeksi näin viikolla olen herännyt itse enkä herätyskelloon, kuinka luksusta! Aamulla, eli siinä kello kahden jälkeen katsoimme siskoni kanssa Greyn Anatomiaa. Yhdessä jaksossa oli tyttö, jolla oli selkärangassa joku synnynnäinen vääntymä vika, jonka vuoksi hänen selkänsä oli taipunut 90 asteen kulmaan. Tämän johdattelemana aloin ajattelemaan teitä kaikkia huonoryhtisiä naisia, jotka kävelette pää kumarassa ja hartiat lytyssä, vaikka voisittekin suoristautua. En ihan rehellisesti sanottuna keksi mitään rumempaa naisen ulkoiseen kauneuteen liittyvää seikkaa kuin tällainen oman vartalonsa väärinkäyttö. Ryhdistäytykää naiset ja näyttäkää kaikille kuinka kauniita olette, ero on huomattava sen voin taata!
Anatomiaa tarpeeksi katseltuani päätin tehdä vapaapäiväni kunniaksi myös jotain hyödyllistä, joten keräsin itseni, hengitin pari kertaa syvään, join lasin vettä ja vedin lenkkarit jalkaan. Kyllä, tänään ensimmäistä kertaa koko kesänä suuntasin lenkille ja voin kertoa, että se oli parhain päätös pitkään aikaan! No lenkillä ollessani toki tämä ei ihan siltä tuntunut. Juoksin vain noin puoli tuntia mutta sekin teki tehtävänsä. En muista milloin viimeksi minua on väsyttänyt, hengästyttänyt, pyörryttänyt ja oksettanut yhtä paljon samaan aikaan. Päästyäni koti rapulleni, en pystynyt edes heti kävelemään kolmanteen kerrokseen vaan minun oli pakko odottaa noin viisi minuuttia että pystyin edes seisomaan ilman tukea. Näin jälkeen päin tämä kuulostaa todella naurettavalta ja kertoo ehkä kunnostani vähän turhankin paljon, mutta tästä se lähtee! Talveen mennessä olen huippukunnossa ja voin vetää uudet farkkuni jalkaan ilman että puristaa mistään! Kuulostaa varmasti typerältä ostaa liian pienet farkut, mutta tarvitsen jotakin motivoimaan ja mikä tuntuisikaan paremmalta kuin näin konkreettinen palkinto kaiken sen hien ja pahoinvoinnin jälkeen.
Tämän suuren lenkkitapahtuman jälkeen päätin tutustua vaatekaappiini vähän paremmin. Saan ensi viikolla huoneeseeni uuden laatikoston, joka tulee turhan kirjoituspöytäni tilalle. Läksyt sun muut kouluhommat olen kumminkin viimeiset kolme vuotta tehnyt sängyssä joten koen tuon rotiskon erittäin epätarpeelliseksi. Joka tapauksessa uuteen lipastooni voin vihdoin inventoida vaatteitani vaatekaapistani, josta sanan mukaisesti pursuaa parikin mekkoa ulos.
Tutkiessani vaatekaappiani löysin paljon vanhoja vaatteita, tai sellaisia joita käytin lukion alkuaikoina, ja aloin miettimään onko elämässäni tapahtunut mitään muutosta näiden neljän vuoden aikana. Totta kai olen kasvanut hirveästi ihmisenä, viisastunut, kaunistunut ja saanut paljon uusia ystäviä, mutta jotenkin tuntuu siltä että samalla radalla luistellaan edelleen. Tulevaisuus on edelleen yhtä isoa kysymysmerkkiä, en tosiaan tiedä mihin meinaan nyt koulussani suuntautua tai mikä oikeastaan haluaisin olla isona. Pitkään kuvittelen markkinoinnin olevan se oikea ala minulle, mutta nyt se ei kiinnosta enää pätkääkään. Tällä hetkellä vaihtoehtoni ovat joko yrittäjyys tai kansainvälinen kauppa ja logistiikka. Liikeideoitahan minulla olisi, mutta en usko olevani kahden ja puolen vuoden päästä vielä tarpeeksi kypsä niitä toteuttamaan, joten ainoaksi vaihtoehdoksi taitaa jäädä tuo kv&logistiikka. Kv kuulostaa hyvältä, mutten ymmärrä miksi tuo logistiikka siihen on tungettu. Kaipa senkin merkitys sitten selviää...
Yhden muutoksen kyllä keksin. Galleriasta tosiaan on hypätty facebookin kelkkaan, mutta vanhojen hyvien aikojen muistoksi tässä yksi galleria-aikainen kuva. Vähän on nuo kuvatkin ehkä muuttuneet..

Tuhannet mun kasvot

Hei uudistusten yö, latasin itsestäni kuvan joka kertoo mitä kukin haluaa tulkita, mutta just for the records kauniit naiset eivät juo kaljaa ( joten tuo tölkki ei tosiaan ole minun ).
Ja taas minun on pakko myöntää vaipuneeni pieneen epätoivoon postauksen aiheen keksimisen suhteen, joten nolosti kopioitu edelleen nostalginen galtsuBLOGI kysymys-systeemi saa kelvata. Enjoy!

Mitä katsoit viimeksi youtubesta?
- En katsonut, mutta kuuntelin sellaisen kappaleen kuin Florence & The Machine - Rabbit Heart. Mii laik

Kännykkäsi viides viesti?
- En yllä puhelimeeni, ja jos tämä viesti sattuisi olemaan lauantai-illalta en kyllä viitsisi julkaistakaan

Viimeisin unesi?
- Viime yönä näin unta, että minulla oli koira, joka oli ennen ollut joku poika mutta siis muuttunut koiraksi. Koira oli musta ja näytti ehkä hieman sudelta mutta oli pienempi. Arvaako joku koiran nimen? Kyllä vain, se oli Jacob mutta jostain syystä sanoin sitä Miksuksi. Tunsin tätä koiraa kohtaan suurta hellyyttä, ja unessa se makasikin puoliksi sylissäni jotenkin avuttoman näköisenä. Aamulla herätessäni päätin, että joskus vielä ostan tuon näköisen koiran, se oli varmasti enne. Ai niin, samassa unessa myös joku nainen hirtettiin oven karmiin, tämän ei tarvitse olla mikään enne...

Kolme viimeisintä ostamaasi asiaa?
- Eilen olimme sisaren kanssa kaupoilla ja ostin todella söpöjä biksun alaosia hooämmästä euron kappalehintaan! Uskomatonta

Oletko tyytyväinen elämäntilanteesesi?
- Eihän kukaan ole koskaan täysin onnellinen, mutta jos kaikki olisivat yhtä onnellisia kuin minä nyt niin maailma olisi kovin onnellinen paikka.

Oletko koskaan pussaillut vieraan ihmisen kanssa?
- Niin kuka nyt sitten on vieras. Sellainenko henkilö jonka kanssa en ole ehtinyt vaihtaa katsetta enempää vaan kiihko on heti ottanut ohjakset vai lasketaanko sellainenkin henkilö vieraaksi jonka kanssa on koko illan jutellut ja ehkä jo vaihtanut numeroakin. Vastaan kumpaankin kyllä

Entä suudellut samaa sukupuolen edustajaa?
- Taisin tosiaan valita kolmatoista vuotiaille suunnatun kysymyspostauksen

Onko parempi että tunnet henkilön jonka kanssa aloitat seurustelun?
- That feeling is getting stronger

Nukuitko viime yönä omassa sängyssä, jos et missä sitten?
- Jotenkin tämä kysymys alkoi ärsyttämään

Ovatko hiuksesi kiinni vai auki?
- Auki, mutta olivat tänään töissä kyllä kiinni

Kuinka uusi on tämän hetkinen ihastuksesi?
- Varmaankin se koira mistä näin unta, aamulla oli oikeasti kamalan paha mieli kun se ei lepuuttanutkaan päätä sylissäni

Oletko kyllästynyt IRC-Galleriaan?
Itsepähän tätä kerjäsin. Voisin melkeen luvata etten enää kopioi galleriasta mitään

Montako paitaa sinulla on päälläsi nyt?
- Hassua että tätä kysyttiin koska minullahan ei ole päälläni yhtään paitaa nytten. Toivottavasti joku vanha perverssi alkoi juuri seuraamaan blogiani

Elokuva jonka aikana itkit?
- Itken varmaan kaikkien elokuvien aikana, olen kovin herkkä.

Milloin ajattelit jotain ihmistä?
- Äsken ajattelin milloinkohan siskoni tulee poikaystävänsä kanssa meille ja yllättää minut ilman paitaa, tulee varmasti hilpeä kohtaaminen

Oletko suudellut kauemmin kuin 3 minuuttia?
- Tiesittekö että suutelun maailman ennästys oli joku 36 tuntia. Tuollaisen suorituksen jälkeen ei varmaan tarvitse enää ikinä uudestaan suudella ketään

Oletko nukkunut jonkun toisen sängyssä? Kenen?
- Miksi en voinut lukea näitä kysymyksiä etukäteen

Oletko ikinä tavannut kuuluisaa bändiä/laulajaa/näyttelijää?
- Olimme kerran Ne Salmiset - kuvauksissa ja siellä pääsimme juttelemaan sen Reckless Love bändin poikien kanssa. Vannoimme olevamme faneja ikuisesti

Asutko vanhempiesi kanssa?
- Kyllä ja nyt se siskoni sitten saapui, kohtaamista tosin ei ole vielä käynyt

Mitä tapahtui viimeksi kännissä ollessasi?
No eiköhän tuo viime postaus sen kerro

Käytätkö silmälaseja?
- En ainakaan vielä

Ketä aiot seuraavaksi suudella?
- Tämänhän olenkin suunnitellut kuten myös aikatauluttanut jo etukäteen

Milloin viimeksi näit ihastuksesi?
- Entä jos olenkin rakastunut, voinko silloin vastata tähän koska rakastuminen on kumminkin eri asia?

Koska viimeksi löit jotakuta?
- Lauantaina, ai hävettääkö

Kuinka usein matkustat bussilla, takseilla tai junilla?
- Tänään ripsakasti kävelin töihin ja takaisin. Odottaessani suojatiellä ylitysvuoroani ohi ajavasta autosta kaksi miestä lähetti minulle lentosuukkoja, how sweet! Onneksi he eivät olleet mitään vanhoja pervessejä vain oikein salskeita ulkomaalaisuroita joilla oli varmasti vain mitä puhtoisemmat ajatukset mielessä

Mikä sinua masentaa juuri nyt?
- En ehdi masentua kun on niin paljon draamaa taas elämässä. Vaikka kaikki tämä draamailu ajaakin ihmiset hermoromahduksen partaalle niin myöntäkää pois, se tuo elämään kumminkin vähän enemmän sisältöä ja jännitystä jota me kaikki toivomme tasapaksun onnen tilalle

Kuka viimeksi nauroi kanssasi?
- Eilen nauroimme muutaman ystävän kanssa katsoessamme Sinkkuelämää 2:sta ja syödessämme juustoja patongin ja viinirypäleiden kera

Mihin aikaan heräsit tänään?
- Tuossa yhdeltä pakottauduin ylös kun työt alkoivat neljältä

Minne haluaisit mennä?
- Ulos, oikeasti tuo pimeys jotenkin vetää puoleensa kaiken tämän auringon jälkeen. Jenni Vartiaista lainatakseni " Yötä aina ikävöin, vaikka päivän lapsi oon. Pimeyden laskiessa, kaipaan valoon.".

Viimeinen asia jonka teet ennen nukkumaan menoa
- Kiitän siitä että saan olla minä

Viimeisin asia jolle nauroit?
- Katsoin O.C:ta, varmaan jollekin kohtaukselle siinä

Mitä teit keskiyöllä?
- Ai eilen? Olin ystävälläni katsomassa sitä elokuvaa

Oletko äitisi kanssa hyvissä väleissä?
- Olen erittäinkin, saan kiittää äitiäni niin monesta asiasta

Kenen kanssa puhuit viimeksi?
- Siskoni soitti minulle ennen kuin tuli kotiin

Kuka soitti sinulle viimeksi?
- Sattuipas

Lempivärisi?
- Riippuu vähän. Jos joku tämän perusteella miettii vaikka minkä värisiä alusvaatteita haluaa minulle ostaa niin mustia kiitos. No pinkitkin käyvät kunhan eivät ole mauttomia

Mitä kanavaa katsoit viimeksi televisiosta?
- Subin nettitteeveetä, Rokkarille morsian on suorastaan huikea sarja

Minkä väriset ovat sinun lakanasi?
- Keltaiset tällä hetkellä, tosin äippä osti minulle juuri uudet Marimekon mustavalkoiset, toivottavasti jaksan vaihtaa ne pian!

Mitä ajattelit viime yönä ennen kuin nukahdit?
- Varmaan synttäreitäni

Millä tuulella olet nyt?
- Väsyttää, mutta innostuisin helposti

Monetko korkokengät omistat?
- En kyllä vaivaudu laskemaan. Alle kahdetkymmenet

Kuvaile itseäsi yhdellä sanalla!
- Miksi vain yhdellä? No kai paras kertoo kaiken

Uskotko aina kaiken mitä sinulle sanotaan?
- Jos nyt myönnän täällä että uskon niin minultahan kusetetaan kohta vaatteekin päältä. Toisaalta sehän nyt ei ihan aina ole huono asia, jos mennään vaikka saunomaan, mutta olen aika kiintynyt vaatteisiini

Mitä teit ennen kun tulit nettiin?
- Juoruilin ystävättäreni kanssa joka tuli haaveilemaan tulevasta Turun matkastamme

Tulipa tästä nyt pitkä! Ja mitenkään edelliseen liittymättä vielä vähän Jenniä tähän loppuun, on niin jännä biisi.

Väkijoukossa
mua kalvaa yksinäisyys.
Viel' nuoreen vereeni
on kirjoitettu iäisyys.
Kun kiihkosta huudan,
teen sen kuiskaten.
Kaiken uskon sinuun laitan,
vaikka epäilen.

The party might be over but the memory last forever

Anteeski kauheasti kun en eilen tullutkaan kirjoittamaan, tiedän että petin monen luottamuksen ja pilasin sunnuntain vieton! Nyt kumminkin raportoin synttärieni kulun mahdollisimman totuuden mukaisesti! ( yeah right)
Aamuhan alkoi kiukulla kun ystäväni ilmoitti tulevansa meille myöhemmin kun olin pyytänyt auttamaan minua. Suutuspäissäni kävin sitten yksin kaupassa ja ostin kaiken viimeisen tarpeellisen alottelujani varten. Onneksi sisareni oli kotona auttamassa minua, joten saimme kakun teon hyvälle mallille ennen kuin ystäväni saapui. Hirveän lyhytvihainen kun olen en voinut vihoitella kauaa sillä ystävästäni oli kumminkin suuri apu, kukaan ei varmasti ole koskaan väsännyt yhtä montaa coctailtikkua kun hän. Joten kiitokset vielä kerran, saat tulla ensi juhliinkin auttamaan :)
No puoli neljän jälkeen sitten porukkaa alkoi kerääntyä koko ajan enemmän ja voi kuinka paljon ihania lahjoja sainkaan! Yllättäen noin puolet lahjoista oli erittäin nestepitoisia, mutta sehän ei haitannut ollenkaan! Nyt sänkyni viereen on majoittunut ämpärillinen erilaisia pieniä pulloja ja tölkkejä, mahtaa joku sunnuntaiaamu tämä näky vielä itkettää! Suuremmat pullot pääsivät sitten hyllylle, nyt niitä ei mahdu kyllä enää yhtään lisää! Aloittelut sujuivat oikein rattoisasti, tunnelma oli erittäin juhlamielinen, ihmiset iloisia ja minä sangen tyytyväinen järjestelyihin. Itsestäni sain olla myös ylpeä, sillä emännöin hyvin enkä ollut oikeastaan juuri ollenkaan humalassa, tosin en olisi ikinä selvinnyt siivoamisesta yksin, taas saan isosti kiittää muutamaa muuta ystävää! :)
Siinä puoli kahdeksan aikaan sitten suuntasimme espalle, jonne saapui vielä lisää ystäviä ja tunnelma alkoi kohota entisestään. Kymmenen jälkeen lähdimme sitten herkuttelemaan ja valitettavasti siitä en osaa kertoa paljoa sen enempää. Pari fläsäriä on pöydällä tanssimisesta ja miesten vessasta mutta siihen ne jäävät, osittain ainakin oli ollit hauskaa. Vaikka useammankin kerran lupasin itselleni sekä ystävälleni että tämä ilta on täysin drama free niin eihän se ihan niin mennyt. Suutuspäissäni olin sanonut paljon kaikkea kamalaa ja inhottavaa hyvälle ystävälleni ja todella pahoittanut hänen mielensä. Joskus on pakko myöntää että ihan hiemaisen vihaan itseäni, viime sunnuntaina erittäin paljonkin.. Onneksi saimme puhuttua asiasta mutta tiedän kumminkin olevani muutaman lupauksen lunastamisen velkaa, ja tällä kertaa aion todellakin tehdä sen. Niin ystäväni kuin myös itseni takia, en millään kestä itseni vihaamista.
Kaikesta tuosta draamasta huolimatta olin kyllä yöllä käydessäni nukkumaan erittäin onnellinen hyvin menneistä juhlista. Voisin melkein sanoa että kakskymppiset todella voittivat 18-vuotiset, ja ehkä vain sen takia että päätin todella olla odottamatta illalta yhtään mitään. Kumminkin saan nyt muistella noita juhlia vielä monta kertaa hymyillen, kiitos paljon teille kaikille paikalla olleille, ensi vuonna taas ihan himpun verran paremmat juhlat! Ja uusi teemahan taitaa olla tiedossa, satuin löytämään uuden katsomisen arvoisen sarjan, joten nyt on jotain mitä salailla vuoden verran!

P.S. Kenelläkään ei varmasti ole yhtä siistiä surffilautaa seinällä kun minulla nyt, kiitos vaan O.C nelikon viidennelle salajäsenelle!