Tänään minulla on ollut vapaapäivä töistä ja olen saanut tehdä kaikkea sitä mitä aina töissä ollessani haluaisin tehdä. En muista millon viimeksi näin viikolla olen herännyt itse enkä herätyskelloon, kuinka luksusta! Aamulla, eli siinä kello kahden jälkeen katsoimme siskoni kanssa Greyn Anatomiaa. Yhdessä jaksossa oli tyttö, jolla oli selkärangassa joku synnynnäinen vääntymä vika, jonka vuoksi hänen selkänsä oli taipunut 90 asteen kulmaan. Tämän johdattelemana aloin ajattelemaan teitä kaikkia huonoryhtisiä naisia, jotka kävelette pää kumarassa ja hartiat lytyssä, vaikka voisittekin suoristautua. En ihan rehellisesti sanottuna keksi mitään rumempaa naisen ulkoiseen kauneuteen liittyvää seikkaa kuin tällainen oman vartalonsa väärinkäyttö. Ryhdistäytykää naiset ja näyttäkää kaikille kuinka kauniita olette, ero on huomattava sen voin taata!
Anatomiaa tarpeeksi katseltuani päätin tehdä vapaapäiväni kunniaksi myös jotain hyödyllistä, joten keräsin itseni, hengitin pari kertaa syvään, join lasin vettä ja vedin lenkkarit jalkaan. Kyllä, tänään ensimmäistä kertaa koko kesänä suuntasin lenkille ja voin kertoa, että se oli parhain päätös pitkään aikaan! No lenkillä ollessani toki tämä ei ihan siltä tuntunut. Juoksin vain noin puoli tuntia mutta sekin teki tehtävänsä. En muista milloin viimeksi minua on väsyttänyt, hengästyttänyt, pyörryttänyt ja oksettanut yhtä paljon samaan aikaan. Päästyäni koti rapulleni, en pystynyt edes heti kävelemään kolmanteen kerrokseen vaan minun oli pakko odottaa noin viisi minuuttia että pystyin edes seisomaan ilman tukea. Näin jälkeen päin tämä kuulostaa todella naurettavalta ja kertoo ehkä kunnostani vähän turhankin paljon, mutta tästä se lähtee! Talveen mennessä olen huippukunnossa ja voin vetää uudet farkkuni jalkaan ilman että puristaa mistään! Kuulostaa varmasti typerältä ostaa liian pienet farkut, mutta tarvitsen jotakin motivoimaan ja mikä tuntuisikaan paremmalta kuin näin konkreettinen palkinto kaiken sen hien ja pahoinvoinnin jälkeen.
Tämän suuren lenkkitapahtuman jälkeen päätin tutustua vaatekaappiini vähän paremmin. Saan ensi viikolla huoneeseeni uuden laatikoston, joka tulee turhan kirjoituspöytäni tilalle. Läksyt sun muut kouluhommat olen kumminkin viimeiset kolme vuotta tehnyt sängyssä joten koen tuon rotiskon erittäin epätarpeelliseksi. Joka tapauksessa uuteen lipastooni voin vihdoin inventoida vaatteitani vaatekaapistani, josta sanan mukaisesti pursuaa parikin mekkoa ulos.
Tutkiessani vaatekaappiani löysin paljon vanhoja vaatteita, tai sellaisia joita käytin lukion alkuaikoina, ja aloin miettimään onko elämässäni tapahtunut mitään muutosta näiden neljän vuoden aikana. Totta kai olen kasvanut hirveästi ihmisenä, viisastunut, kaunistunut ja saanut paljon uusia ystäviä, mutta jotenkin tuntuu siltä että samalla radalla luistellaan edelleen. Tulevaisuus on edelleen yhtä isoa kysymysmerkkiä, en tosiaan tiedä mihin meinaan nyt koulussani suuntautua tai mikä oikeastaan haluaisin olla isona. Pitkään kuvittelen markkinoinnin olevan se oikea ala minulle, mutta nyt se ei kiinnosta enää pätkääkään. Tällä hetkellä vaihtoehtoni ovat joko yrittäjyys tai kansainvälinen kauppa ja logistiikka. Liikeideoitahan minulla olisi, mutta en usko olevani kahden ja puolen vuoden päästä vielä tarpeeksi kypsä niitä toteuttamaan, joten ainoaksi vaihtoehdoksi taitaa jäädä tuo kv&logistiikka. Kv kuulostaa hyvältä, mutten ymmärrä miksi tuo logistiikka siihen on tungettu. Kaipa senkin merkitys sitten selviää...
Yhden muutoksen kyllä keksin. Galleriasta tosiaan on hypätty facebookin kelkkaan, mutta vanhojen hyvien aikojen muistoksi tässä yksi galleria-aikainen kuva. Vähän on nuo kuvatkin ehkä muuttuneet..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti