Lupaan ja vannon etten ole enää ikinä näin kauaa kirjoittamatta! Tajuttoman kamalaa. Tietenkään omille niskoilleni en tätä heitä vaan sysään ihan kaiken kyllä koulun kuormaan! Tosiaan kouluhan alkoi tuossa kaksi viikkoa sitten mutta kiireiden vuoksi voisin vannoa sen alkaneen jo kuukausi sitten. Tuntuu kyllä hyvältä kun kaikki arkirutiinit palaavat ja elämässä on taas tietty järjestys, minkä pääsee sitten sotkemaan. Kummallisimmalta tuntuu se ettei ole enää nuorin koulussamme, vuosi meni rikollisen nopeasti ja se melkeempä suututtaa. Tutorina onneksi pääsin osallistumaan uusien ykkösten hauskanpitoon, mutta pakostikin siinä tuli vähän kateelliseksi kun omalta osalta tuo iloittelu on nyt ohi. Nyt omalle kontolle jää vain kaiken hauskan suunnittelu, mikä on kyllä sekin hulvatonta useimmiten mutta kumminkin kaipaan sitä että joku muu tekee ja toteuttaa ja itse saa vain nauttia. Tässä välissä voisikin sitten ovelasti mainostaa koulumme vuosijuhlaa eli gaalaa, jonne varsinkin kaikkien ykkösten olisi syytä osallistua! Erittäin paljon hommia on tuon juhlan tiimoilta vielä luvassa, mutta onnekseni voin todeta sen olevan vaivansa arvoista! Parhainta tietenkin tässä juhlassa on ruoka ja livemusiikki, mutta onhan se aika koomista nähdä omat opettajat tuhannen humalassa ja tätä hyväksi käyttäen kalastella parempia numeroita. Toimii!
Se koulusta, no vielä voisi todeta että mahtavaa porukkaa tuli ja tästä vuodesta tulee varmasti yhtä ultimaalinen bilevuosi kuin edellisestä! Nyt kumminkin tähän päivään sillä tänään tein jotakin sellaista mitä en ole ennen tehnyt! Melko spontaanisti suostuin lähtemään ystätävni kanssa Disco Ensemblen keikalle NOSTURIIN!!! mutta en kyllä kadu päätöstäni ollenkaan. Keikka oli aivan mahtava, todella mukaansa tempaava ja energinen. Vaikka en ollutkaan ennen kuunnellut kyseistä bändiä juuri ollenkaan niin tunnelmaan oli kumminkin helppo samaistua ja biiseistä parhaiten mieleen jäi We Might Fall Apart, Drop Dead Casanova sekä Black Euro. Mieleem jäi myös bändin kitaristi, yksi syy kaikille tytsyille alkaa fanittaa!
Ainut huono puoli keikalla oli se kun porukan pitää alkaa pyörimään ja tahalleen töniä ja huitoa ja juosta muita päin ihan hulluna. Voisiko joku tälläinen kilipää nyt ystävällisesti valaista minulle mikä järki tässä pelleilyssä on? Meinasi fiilikset mennä sen takia kun kokoaika sai tarkkailla mistä suunnasta nyt lentää joku pikku tyttö päälle. Ja pikku tytöistä puheen ollen, ne vasta hulluja olikin! Aivan kuin kamapäissään olisivat hyppineet ja huitoneet, pari kertaa olisi mieli tehnyt kyynerpäätaktiikalla pari iskeä sileäksi maahan, mutta en halunnut kymmenen muun pikku tytön kostoa joten jätin suosiolla tyrkkimättä. Tästä opimme sen, että ensi kerralla menen ikärajalliselle keikalle, missä ihmiset ovat ihmisiä eikä vauhkoontuneita apinoita.
Ensi viikolla minulla on onneksi vain yksi työpäivä, vietän siis kesälomaa joten aikaa kirjoittelulle pitäisi olla. Tässä toivossa nyt lopettelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti