Päässä pyörii tipuja ja muuta mukavaa

Turha varmaan edes sanoa että taas on ollut kiirettä. Sitä todella on ollut.
En kumminkaan jaksa puhua siitä sen enempää. Nyt haluan kertoa asioista joita inhoan. Niitähän on useita, mutta itketään tästä yhdestä todella inhottavasta nyt ensin. Alkuviikosta menin melko spontaanisti kauppaan ja ostin hiusvärin. Väri oli Schwartzkopfin, joku L1++ tai jtn sinne päin. Ostin sen siksi, että paketti lupaili kaikista vaaleimpia hiuksia mitä kyseisen sarjan väreillä voi saada. Kyllä vaan olen ylipuhuttavissa, tai luettavissa. Siskoni ystävällisesti pienen suostuttelun jälkee lupautui levittämääm värin päähäni ja olin iloinen, koska vihdoin pääsisin 8 sentin juurikasvustani eroon. Jep, aika hurjaa, ja kyllä, ihan mittasin viivottimella. Värin vaikuttaessa olin edelleen kovin iloinen ja ylpeä itsestäni, että vihdoin sain tämän session pois päiväjärjestyksestä. Erittäin iloinen olin myös siitä ettei väri poltellut päätäni ollenkaan! Joskus on hieman kirpaissut, mutta kuten varmaan kaikkien äidit tykkäävät jankata, " kauneuden takia on kärsittävä ". No, tässä tapauksessa ei oltaisi kyllä kauneuden takia kärsitty. Nimittäin kun väri oli vaikuttanut sen 45 minuuttia ja pesin sen pois, oli lopputulos yhtä vaalea kuin rypsipelto kesähelteellä. Pienen shokin loputtua tartuin nopeasti hopeashampoopulloon ja vaahdotin varmaan viisi minuuttia. Tämän jälkee pääni näytti hieman paremmalta, mutta kyllä vieläkin alkaa melkeen itkettää kun peiliin katsoo. Varsinainen tipuparvi on edelleen pesiytynyt päähäni, mutta pakko pysyä positiivisenä ja luottaa hopeashampoon ylivoimaisiin tehoihin. Ehkä parin viikon päästä tilanne on jo parempi...
Halusin nyt tosiaan vaan jakaa tämän surun teidänkin kanssanne, hyvää pääsiäistä ja muistakaa syödä monta munaa että tämä suuri tipukanta vähentyisi :) Miksi äskeinen lause kuulostaa niin sairaalta...
Vielä voisin kumminkin kertoa, että minusta on tullut ihan tajuton Parkkosen Peten fani, ihan uskomattoman hyviä biisejä, biletän niitä aina toiminnanohjauksen tunneilla kun pääsee dataa, bueno! Petellähän on keikka Amarillossa 15.10, pakko päästä sinne!
Toinen kuuntelemisen arvoinen suomalainen laulaja on Mikko Pohjola. On tietääkseni aika uusi tapaus, jos ette ole ikinä kuullutkaan menkää ehdottomasti kuuntelemaan kyseisen herran kappale Paikkani tiedän, todella tarttuva! Kiitos vaan eräälle ystävälleni joka tutustutti minut kyseiseen artistiin.

Katsees huokaa
se niin helposti mut ihollesi ohjaa
Luulis minun tietävän paremmin
On niin helppoo
antaa mennä vaan ja heittäytyä muistoon
on ovi jäänyt auki ennenkin