Pukki ja pappi

Hyvät naiset ja herrat, voitte onnitella uunituoretta hallituksemme varapuheenjohtajaa! En ollut kuuna päivänä ajattellut tällaista tapahtuvan, mutta eilen syyskokouksessa jokin varmaankin naksahti päässäni ja ilmottauduin ehdolle erään ystäväni kilpailijaksi, ja erittäin tasaisen äänestyksen päätteeksi minä vein voiton! Kiitokset vaan kaikille minua äänestäneille, tulette varmasti katumaan :)
Lauantaina menemme ensin katsomaan vauvaa, mutta sieltä suuntaamme serkkupojan rippijuhliin. Tuntuu todella oudolta että omista juhlistani on jo viisi vuotta. Ripari on kyllä todella hassu käsite. Mistä se johtuu, että suurin osa nuorista lähtee sinne siinä oletuksessa, että tulevan viikon aikana kaikkien neitsyydet paukkuvat kuorossa ja nurkan takana opitaan vihdoin vetämään muutakin kuin poskareita. Omalla riparillani hurjin juttu oli se, kun "karkasimme" muutaman tytön kanssa illalla talostamme ja kiinni jäätyämme pappimme kuristi yhtä tytöistä. Että tervemenoa vaan niille joilla tämä on vielä edessä, kannattaa varistella ne lemmenleikit haaveista saman tien! ( Tämä pappi episodi toki selvitettiin ja kaikki pääsivät lähtemään hyvillä mielillä seuraavana aamuna kotiin, ettei nyt vaan kenellekkään tullut tarvetta nostaa tästä mitään meteliä)
Tänään olin rakkaan mattoystäväni kanssa elokuvissa katsomassa sen Napapiirin Sankarit. Monet ystäväni olivat hehkuttaneet kyseistä pätkää, mutta en ollut uskonut ja ajattelin elokuvan olevan kovinkin tekemällä tehty. Mutta toisinhan siinä kävi ja sain kyllä nauraa vedet silmissä! Parasta elokuvassa tietenkin oli se, kun Ketosen ihana rusketusraidallinen pylly vilahti useampaankin otteeseen. Jo tästä syystä suosittelen elokuvaa kaikille lämpimästi! Ennen tämän elokuvan alkua tuli traileri uudesta suomalaisesta elokuvasta, jonka nimi oli joku Kuka uskoo joulupukkiin. Trailerista kävi ilmi, että joulupukki onkin joku poroja syövä ihmishirviö, joka saadaan kiinni, mutta jonka ilmeisesti alaiset nousevatkin maan alta hakemaan pukkia tai kostamaan pukin puolesta. Nyt on kyllä suomalainen elokuvan käsikirjoitus noussut aivan uusille sfääreille, ihan mielenkiinnosta varmaan pakko mennä katsomaan.

Tämä viikko on ollut yksi lehmän utare.

Ja taas on aikaa kulunut sen verran, että koen kirjoittelun aiheelliseksi. Kuluva viikko on ollut melko spontaani sekä mielenkiintoinen. Keskiviikkona juhlimme yhden aivan ihanan ihmisen syntymäpäivää, perjantaina viilletin merellä, lauantaina nautin visailupeleistä ja tänään kävimme katsomassa tulevaa perheenjäsentämme!
Keskiviikko oli todella menevä sekä yllätyksellinen päivä. Alottelimme sankarin kunniaksi hänen lukaalissaan yhdessä Helsingin hienoimmista lähiöistä.... Sieltä matka jatkuikin sitten Herkkuun, oli pakko käydä katsastamassa meno näin keskiviikkoisin. Ihmisiä ei ollut paljoa, parempi kerrankin niin, ja juomat olivat ihan koko illan puoleen hintaan, joten erihauskaahan meillä oli. Halvan juoman ansiostahan olin puolen yön aikoihin jo hyvässä menossa ja matkahan jatkui sitten Herkusta Rilloon, charming. Siellä sitten törmäsin muutamaan tuttuun, joiden kanssa ilmeisesti parannettiin koko maailma, ainakin sen illan osalta. Pilkun jälkeen lähdimme kävelllen erääseen hotelliin, minullahan ei enää tuohon aikaan kulkenut yksikään bussi lähellekään kotia. Siitä hotellihuoneesta voin sanoa sen verran, että se oli n. 3x3 iso ja siellä nukkui tultuamme jo valmiiksi varmaan 8 ihmistä. No siinä vaiheessa oli jo niin väsynyt, että kyllä sinne lattiallekin ihan helposti nukahti. Aamulla ei kyllä enää hymyilyttänyt, eikä PizzaHutissa pahemmin pizzat maistuneet, mutta aika hauska ilta oli kaiken kaikkiaan.
Perjantaina sitten veimme fuksimme kauan toivotulle fuksiristeilylle. Risteilynähän toimi NRJ:n joku bileristeily, joka kesti harmiksemme vain 15 tuntia, mutta oli kyllä oikein hauska joka tunnin edestä! Iltahan kului aikalailla tanssiessa ja käytävillä seikkaillessa. Osuimme erään ystävättäreni kanssa paikalle kreivin aikaan kun eräs laivan työntekijä kaatoi lastillisen Otto Drinkero juomia lattialle. Koska olemme ihania ihmisiä autoimme tietenkin tätä henkilöä keräämään purnukoita, mistä hyvästä hän antoi meidän ottaa muutaman niistä ilmaiseksi! Otin kaksi ja harmikseni hävitin sen toisen, kenen lie kurkusta sekin sitten meni. Pari hassua fläsäriä tulee vielä, toinen kannelta, jonne oli ihan pakko mennä hyppimään ilman kenkiä kun sielä oli lunta, ihme etten ole kipeä. Toinen taas kantiinin edestä, jonne oli aamu kuudelta pakko päästä jonottamaan katkarapuleipää kun oli niin kauhea nälkä! Muistan ettei leipä auttanut nälkään ollenkaan. Aamulla sitten n. 3 tunnin unien jälkeen yllättävän reippaasti ylös ja tietenkin syömään, tällä kertaa Carrolssiin.
Lauantai sujui sitten rauhallisemmin. Ensin menin erään tuttava pariskunnan luokse alottelemaan, vaikka itse en enää kyennyt juomaan mitään. Tarkoituksena oli lähteä yöhön, mutta jäimmekin pelaamaan sitä Buzz peliä, todella viihdyttävää! Täältä sitten lähdimme toisen pariskunnan luokse ja sielä jatkoimme pelaamista Party Aliaksen merkeissä. Paras arvaus oli ehdottomasti, kun kysyttiin, että jos joku ei ole lintu eikä kala eikä hyönteinen, niin sehän on silloin ilmiselvästi lehmän utare! Or not.
Tänään sitten kävimme katsomassa vauvaa, ja hän oli aivan ihana! Toivottavasti kaksi viikkoa kuluu hemmetin nopeasti, en kestä tätä odotusta! Haluan vauvan jo kotiin!
Noin, huomenna pitää herätä taas autokouluun, koitan kuumeisesti rämpiä teoriaa läpi, ja jos en kohta pääse niin joku saa kärsiä! Että tässä kaikki tällä kertaa. Vauvasta tulee kuva myöhemmin :)

So happy I could die

Vihdoin ja viimein SE päivä koittaa kun vauva tulee taloon! Enää muutama viikko, tarkemmin sanottuna 7.11 pieni nallenaamainen mamin kulta pääsee ensimmäisen kerran nuuhkimaan joka nurkan ja pissimään kaikki matot! Vauvan nimeksi tulee Roki, minä tietenkin keksin sen, ja hän on rodultaan cairninterrieri. Ensi viikolla minäkin ehdin mukaan katsomaan häntä kasvattajalle, pitäähän muruliinin heti päästä tutustumaan ykköslellijään! Voin kertoa etten poistu Rokin kotiintulon jälkeen talosta muualle kuin kouluun, joten se on pitkät hyvästit kaikenlaiselle biletykselle! Vain oma vauva saa minut jäämään lauantai-iltana kotiin pyörimään lattialle pallojen ja muiden lelujen perässä.
Biletyksestä mieleen tulikin, että viime keskiviikko oli yksi elämäni täydellisimmistä päivistä, kun pääsin vihdoin kauan odotetulle Steffin keikalle! ( edelleen Lady Gaga!) Keikka oli aivan uskomaton, jokaisen sekunnin odotuksen ja maksetun sentin arvoinen! Lippuhan maksoi 65e ja odotukseen kului aikaa 5 ja puoli tuntia, loppua kohden alkoi huumori loppumaan. Keikka kumminkin oli sata kertaa uskomattomanpi ja koskettavampi mitä olin ikinä odottanut. Lavatehosteet ja tanssijat olivat uskomattomia, mutta parasta tietysti oli Steffin fantastinen live-esiintyminen. En ole koskaan edes tullut ajatelleeksi kuinka hyvä ääni hänellä oikeasti on, parhaiten sen kuuli Speechless kappaleessa, melkein tuli tippa silmään! Ehdottomasti parhaita vetoja kumminkin oli Alejandro sekä Bad Romance, fiilis oli aivan katossa! Uudeksi suosikiksi nousi myös Teeth, olin hampaat esillä koko biisin ajan, näytin varmasti kovin hurmaavalta. Tykkään nyt myös hirveästi Monster sekä So Happy I Could Die biiseistä, tulee aina hyvälle mielelle! Odotan myös että Fashion biisi alkaisi soimaan baareissa :) Fanitukseni Steffiä kohtaan meni nyt aivan uusille sfääreille, oli mukavaa kun Steffi kertoi paljon asioita itsestään sekä ajatuksistaan keikan aikana. Otin kuvia sekä videota keikalla, mutta suurin osa videoista ovat todella inhottavaa kuunneltavaa, olisi pitänyt olla heilumatta kuvauksen ajan, mutta ei vaan mitenkään pystynyt! Parhainta oli myös se, että pääsin ystävättäreni kanssa aivan lavan eteen! Fiilis oli koko keikan ajan ihan tajuton, ja tanssin ja pompin ja lauloin aivan transsissa. Anteeksi vaan kaikille vieressä seisoneille, jotka meinasivat joko jäädä alle tai kuuroutua :)Huh kerrassaan siis taivaallinen keikka, en usko että mikään muu pääsee ikinä edes lähelle samaa tasoa, olen iki onnellinen että pääsin kokemaan tuon once in a lifetime spektaakkelin, kiitos Steffi <3

Tässä vähän esimerkkiä keikasta ja niistä lavaefekteistä!
http://www.youtube.com/watch?v=jVyf_slXXT8

Harmi ja huoli

Viimeinen työ maanantai... Enää kolme päivää jäljellä, ihan alkaa itkettämään. Vaikka niiin monena päivänä onkin rasittanut hirveästi lähteä töihin, on sielä kumminkin aina viihtynyt ja päässyt nauramaan. Vaikka kiireeni nyt helpottavatkin, tuntuu oikeasti siltä, että elämästäni murtuu iso pala pois. Työpaikastani tuli minulle melkein toinen koti, työkaverini olivat niin mukavia ja huolehtivaisia suhteeni ja tunsin oloni aina pidetyksi. Mitä luultavimmin alan lauantaina vollottamaan viimeisen päivän kunniaksi... Voiko näin paljon kiintyä johonkin paikkaan vain neljässä kuukaudessa? Uskomatonta että siitä tosiaan on jo neljä kuukautta kun aloitin tuolla, mihin ne päivät ovat karanneet? Tuntuu kuin olisin korkeintaan pari kuukautta vasta tuolla sekoillut kassan kanssa ja viihdyttänyt asiakkaita kaikenlaisilla tarinoilla. Hah viime lauantaina piti tax free ottaa erään asiakkaan kanssa vuokseni pari kertaa uudestaan, aina ei vaan voi osata. Kerran tilitin toisen kassamme aivan väärin, onnekseni asia saatiin korjatuksi seuraavana päivänä. Ja kuinka monena kertana olen jättänyt hälärit vaatteisiin kiinni myytyäni ne, tai antanut alennukset aivan päin mäntyä, kun ei niitä kaikkia vaan voi muistaa ulkoa. Huoh, ikävä jää....
Monday morning came too soon It’s entering my forgotten room Diguised as the morning sun and I should be on the run

Olen tuossa kahden ystäväni kanssa miettinyt yhteen muuttamista. Tällä hetkellä ajatus tuntuu todella ihanalta, mutta kumminkin niin kaukaiselta. Ensinnäkin minä sekä toinen ystäväni tarvitsisimme vakituisen työpaikan, jotta olisi varaa ostaa edes sitä makaroonitonnikala mössöä hengen pitimeksi. Toiseksi, on pakko myöntää, etten tiedä olenko vielä valmis lähtemään kotoota. Vaikka ajatus kahden huippu ihmisen kanssa muuttamisesta houkuttaakin erittäin paljon, pelkään. En oikeastaan sitä ettenkö selviäisi, selviän missä vaan. Pelkään sitä kuinka nyt jo olen tässä vaiheessa elämää. Muistan kun pienenä sanoin äidille, että en ikinä muuta hänen luotaan pois. Äitiä tietenkin nauratti ja hän vastasi että varmasti joku päivä lähden juosten riemusta omaan kotiin. No nytkö jo sitten on se päivä! Nytkö jo olen niiiiiin iso tyttö että haluan lähteä. Rakastan kotiamme, ihmisiä joita täällä on ja sitä fiilistä, että kotiin voi mennä oli tehnyt mitä tahansa ja että täällä pidetään huolta.
Onneksi minun ei nyt tällä sekunnilla ole pakko päättää vielä mitään. Niitä töitä pitäisi nyt tosiaan ensin saada. Laitoin lauantaina kyllä yhden hakemuksen menemään, saa nähdä pääsenkö haastatteluun.
Well, this little girl grew up and moved away.
And she lived her life full of risk and full of play.
And she lived her life with so much to say,
And her flowers, they grow more beautiful every day.