Tämä uusi pyöreä muoto kiihottaa minua

Koskaanhan en myönnä olevani huono jossain, mutta nyt on pakko sanoa, että eilinen teoriakokeeni oli oikea emämunaus. Tosin tästäkin voin syyttää sitä alkua, minkä maanantai aamulleni sain. Katsokaas, minulla oli teoriakoeaika varattu 9 ja siinä vähän kahdeksan jälkeen aloin etsimään sellaisia lappusia mitkä minun oli määrä ottaa kokeeseen mukaan. No lappuja ei tietenkään enää löytänyt, vaikka olinkin aivan varma että olin laittanut ne kalenterini väliin. Joka tapauksessa soitin sitten autokouluuni ja tiedustelin mitä tässä tilanteessa kuuluisi tehdä. Vastaus oli selvä, ei lappuja ei koetta. Noh turhautuneena olin jo kiittämässä neuvosta kunnes erittäin ystävällinen mies sieltä koulultamme käskytti minut tulemaan hakemaan uuden lapun hävinneen tilalle. Ensin hieman vänkäsin vastaan, en osaa oikeen arvioida tiettyyn matkaan käyttämääni aikaa ja olin varma etten enää ehtisi hakea uutta lappua autokoulultani ja päästä ajoissa koepaikalle. Vaan kylläpäs yllätyin kun olinkin kokeessa jo 15 vaille 9 laput kourassa, mikä tuuri! Kokeessahan sitten tätä tuuria ei tietenkään ollut, hylätty tuli. Se pettymys mitä tunsin itseäni kohtaan oli suurempi kuin ikinä ja olin jo hetken valmis tunkemaan koko autokoulun syvimpään helvettiin, toisinaan olen hieman äkkipikainen. Suu mutrussa kumminkin varasin uuden ajan torstaiksi ja nyt hieman piristyneenä päätin, että pääsen siitä kokeesta läpi ilman mitään epäilyjä. Egoni ei enää salli toista epäonnistumista, yksinkertaisesti se ei ole tällä kertaa vaihtoehto. Ja inssistä sen verran, että sen tulen pääsemään ekalla läpi. Harjottelen niin samperin paljon etten voi missään nimessä feilata, tässä on nyt kuulkaas kyse elämästä ja kuolemasta! Tai ainakin kasvojen menettämisestä iäksi.

Joku saattoi tuossa hieman ihmetellä otsikkovalintaani. No se on suoraan peräisin Muumien Niiskun suusta ja suorastaan järkytyimme ystävieni kesken kun kuulimme tämän lauseen! Miten kaikki lastenohjelmat ovatkin täynnä kaksimielisiä letkautuksia, eihän pienet lapset ymmärrä tuota tilannekomiikkaa ollenkaan! En yhtään ihmettele että valtaosa ihmisistä tuijottaa vielä vanhempanakin piirrettyjä, niissähän on paljon enemmän sisältöä aikuisväelle. Ja jos joku nyt tulee kertomaan piirrettyjen elämän ohjeista, niin sanonpa vaan että yksikään 5-vuotias ei käyttäydy solidaarisesti ketään sellaista kohtaan joka menee rikkomaan tämän lempilelun. Erittäin hyvää ajanvietettä piirretyt toki ovat, saavat rauhan maahan aina hetkeksi.
Meidän piti eilen alun perin katsoa Aladdin, siis kuinka huikea ja mahtava Disney leffa siinä onkaan! Ne biisit on ihan uskomattomia ja vielä uskomattomampaa on se, että ne muistaa yhä ulkoa!
HUUDA TAPUTA SOITA RUMPUJA !
Nyt kaikille tehtäväksi katsoa ainakin Aladdin ja bilettää joka biisin kohdalla, itse tekisin niin ellei pitäisi lukea matematiikan uusintaan..... Life is so great

Marraskuun masennus ja ihan vähän viikonloppu fiilistelyä

Olo on siis todella saamaton ja erittäin vastenmielisesti tulin nyttenkin kirjoittamaan. Että mitään positiivistä sanottavaa minulla ei ole...
No on yksi, vauva on ollut aivan ihastuttavan suloinen ja hyväksynyt perheemme laumakseen ongelmitta. Erittäin vekkulissa iässä, eilen kovinkin vekkulista nappasi nenästä ja itku tuli. Kyllä se vaan sattui. Muuten on kyllä siivosti ollut, hienosti osaa jo tehdä tarpeensa paperille, ainakin melkein aina.
Koulu on tällä hetkellä erittäin kimurantti juttu. Olen todella päässyt lintsaamisen jalon taidon makuun ja en kyllä voi sanoa olevani ylpeä itsestäni. Kaikista surkuhupaisintahan tässä on se, että kyllä aamuisin nousen kouluun, mutta tunneille ei vaan jaksa mennä kun voi jäädä toimistolle lepäilemään. Ja jos sitten jopa jaksan raahautua tunnille asti, ovat ne yleensä niin tylsiä että nukkumiseksihan ne menevät. Poikkeuksen tekivät tosin tänään ensin työhyvinvoinnin, rahoituksen sekä saksan tunnit, jaksoin mennä kaikille ja jopa oikeasti opiskella! No saksahan ei ole ikinä ollut ongelma, tosin tänään alkoi adjektiivien taivutuksen opiskelu, joka on varmasti vaikein asia saksan kieliopissa, johon varmasti tälläkin kertaa kompastun. Tosiaan tämähän on vasta kolmas kerta kun kyseistä kielioppia alan alusta harjoittelemaan. Jos nyt vaikka se kolmas kerta toden sanoisi ja jopa oppisin.
Tällä hetkellä elämä tuntuu kovasti pyörivän viikonloppujen ympärillä. Maanantait menevät ihan tajuttomassa koomassa ja väsymyksessä, viikonloput vaan vaativat veronsa. Voin kertoa että viime viikonloppu oli erittäin ideaali. Perjantaina oli koulumme vuosijuhla eli gaala, jonka eteen olimme hallituksen kanssa tehnyt jo useampia kuukaisia kovasti töitä mutta lopputulos oli kyllä kaiken vaivan arvoinen. Ilta meni erittäin hyvin, vaikka ihan pikkuisen jännitin sillä juonsin koko jutun erään ystäväni kanssa. Onneksi illan viimeiset juonnot tapahtuivat pienen iloliemen vaikutuksen alaisina, joten jännityksestä ei ollut enää tietoakaan! Jatkot sijaitsivat sitten Motelletissa, jossa ilta näytti kaikkien osalta jatkuvan rattoisasti. Kummallisia parivaljakoita vaan muodostui... Lauantaina sitten pienen levon jälkeen lähdin erään ystäväni kanssa Tavastialle katsomaan taas kerran Disco Ensembleä. Nyt oli onneksi siis ikärajallinen keikka, ei ollut sitä hullua riehumista. Tosin kaljat sain päälleni kumminkin, pakko oli menlkeen eturiviin änkeä. Keikka oli kumminkin oikein loistava, tunnelma katossa ja hypin aivan transsissa. On se kumma on hyvä musiikki on niin mukaansa vievää. Keikalta kumminkin jatkoimme yhteisten ystäviemme luokse Perhoseen. Kerta oli ensimmäiseni ja varmasti siihen jääkin, ei oikein miellyttänyt... Sieltä matka kumminkin muutaman siiderin ja tequilan johdattelemana jatkui Jenny Woohun, joka oli myöskin ensimmäinen kertani siellä. Kovastihan kyseistä paikkaa tunnutaan nykyjään hehkuttavan ja voin myöntää sen kyllä olleen kovin viihtyisä, vaikka ne unisex vessat hieman hätkähdyttivät aluksi. Pilkun jälkeen sitten lähdimme taksilla eräisiin bileisiin, joista en voi paljoa kertoa sillä nukuin tämän kokoajan. Syytän siitä edellistä iltaa sekä tequilaa, neljä shottia oli aika uroteko. Anyways, siinä kuuden pintaan saavuimme sitten erään tytön asunnolle, jonne jäimme ystäväni kanssa yöksi. 5 tunnin unien jälkeen nousin yllättävän reippaasti ja lähdin isänpäivän kunniaksi mummolaan visiitille, mahdoin olla kovin juhlava näky..
Joka tapauksessa, ensi viikonloppua odotellessa. Vuorossa on erään luokkalaiseni synttäri tuparit, luulisi niistäkin ilon irtoavan. Todella toivon että kirjoitan ensi kerran hieman lähempänä ja että minulta löytyisi jotain jopa innostavaa asiaa. Siihen asti, hemmetin masentavaa marraskuuta vain kaikille !
P.S. Suosittelen kuunneltavaksi kaikkea angstimusaa, voisikin laittaa uniklubin heti soimaan... huoh