Koskaanhan en myönnä olevani huono jossain, mutta nyt on pakko sanoa, että eilinen teoriakokeeni oli oikea emämunaus. Tosin tästäkin voin syyttää sitä alkua, minkä maanantai aamulleni sain. Katsokaas, minulla oli teoriakoeaika varattu 9 ja siinä vähän kahdeksan jälkeen aloin etsimään sellaisia lappusia mitkä minun oli määrä ottaa kokeeseen mukaan. No lappuja ei tietenkään enää löytänyt, vaikka olinkin aivan varma että olin laittanut ne kalenterini väliin. Joka tapauksessa soitin sitten autokouluuni ja tiedustelin mitä tässä tilanteessa kuuluisi tehdä. Vastaus oli selvä, ei lappuja ei koetta. Noh turhautuneena olin jo kiittämässä neuvosta kunnes erittäin ystävällinen mies sieltä koulultamme käskytti minut tulemaan hakemaan uuden lapun hävinneen tilalle. Ensin hieman vänkäsin vastaan, en osaa oikeen arvioida tiettyyn matkaan käyttämääni aikaa ja olin varma etten enää ehtisi hakea uutta lappua autokoulultani ja päästä ajoissa koepaikalle. Vaan kylläpäs yllätyin kun olinkin kokeessa jo 15 vaille 9 laput kourassa, mikä tuuri! Kokeessahan sitten tätä tuuria ei tietenkään ollut, hylätty tuli. Se pettymys mitä tunsin itseäni kohtaan oli suurempi kuin ikinä ja olin jo hetken valmis tunkemaan koko autokoulun syvimpään helvettiin, toisinaan olen hieman äkkipikainen. Suu mutrussa kumminkin varasin uuden ajan torstaiksi ja nyt hieman piristyneenä päätin, että pääsen siitä kokeesta läpi ilman mitään epäilyjä. Egoni ei enää salli toista epäonnistumista, yksinkertaisesti se ei ole tällä kertaa vaihtoehto. Ja inssistä sen verran, että sen tulen pääsemään ekalla läpi. Harjottelen niin samperin paljon etten voi missään nimessä feilata, tässä on nyt kuulkaas kyse elämästä ja kuolemasta! Tai ainakin kasvojen menettämisestä iäksi.
Joku saattoi tuossa hieman ihmetellä otsikkovalintaani. No se on suoraan peräisin Muumien Niiskun suusta ja suorastaan järkytyimme ystävieni kesken kun kuulimme tämän lauseen! Miten kaikki lastenohjelmat ovatkin täynnä kaksimielisiä letkautuksia, eihän pienet lapset ymmärrä tuota tilannekomiikkaa ollenkaan! En yhtään ihmettele että valtaosa ihmisistä tuijottaa vielä vanhempanakin piirrettyjä, niissähän on paljon enemmän sisältöä aikuisväelle. Ja jos joku nyt tulee kertomaan piirrettyjen elämän ohjeista, niin sanonpa vaan että yksikään 5-vuotias ei käyttäydy solidaarisesti ketään sellaista kohtaan joka menee rikkomaan tämän lempilelun. Erittäin hyvää ajanvietettä piirretyt toki ovat, saavat rauhan maahan aina hetkeksi.
Meidän piti eilen alun perin katsoa Aladdin, siis kuinka huikea ja mahtava Disney leffa siinä onkaan! Ne biisit on ihan uskomattomia ja vielä uskomattomampaa on se, että ne muistaa yhä ulkoa!
HUUDA TAPUTA SOITA RUMPUJA !
Nyt kaikille tehtäväksi katsoa ainakin Aladdin ja bilettää joka biisin kohdalla, itse tekisin niin ellei pitäisi lukea matematiikan uusintaan..... Life is so great
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti