Elämisen riemu

Kello on nyt 20 vaille yksi yöllä. Viimesten neljän kuukauden aikana tämä on ollut ainut hetki kun on aikaa olla kotona tekemättä mitään. En olisi voinut ikinä uskoa että työnteon ja koulun yhdistäminen voi olla fyysisesti mutta myös henkisesti näin rankkaa. Asiaa ei edes helpota se että viihdyn työssäni ja koulussani erittäin hyvin. Asiaa kyllä pahentaa tämä syysmasennus mikä meinaa tässä iskeä, niiin pimeää ja kylmää koko ajan.
Se etten ole kirjoittanut pitkään aikaan on stressannut jostain syystä todella paljon. Tuntuu pahalta olla kirjoittamatta, koska taas on ehtinyt tapahtua niin paljon kaikenlaista enkä halua näiden asioiden ja niiden tuomien fiilisten häviävän koskaan. Tulin äsken Menan Tavastian keikalta enkä malta millään mennä nukkumaan kun on pakko kuunnella uuden Viktoria levyn biisejä uudestaan ja uudestaan. Ihan parhaiksi nousi heti tämän illan aikana My Heart Still Beats, The Art of Forgiveness sekä Am I Supposed To Apologize. Keikkaa on pakko kommentoida vielä sen verran, että Mena otti kyllä yleisön haltuun niin varmalla, rohkealla ja kauniilla tavalla että oli kyllä itku monta kertaa lähellä. Tällaisia hetkiä tähän syksyyn tarvitsisi enemmän, muistuttavat siitä kuinka kaikessa pimeydessä ja inhottavuudessaan elämä on kumminkin kaiken sen pahan arvoista. Tätä hienosti aasin siltana käyttäen pääsen aiheeseen joka on tulevan vuoden lupaukseni. Olen jo monta vuotta haaveillut, että ottaisin tatuoinnin ja nyt vihdoin tiedän mitä otan ja minne. Hauskinta ja hieman oudointa tässä on se, että kyseinen teksti jonka meinaan reiteeni iäksi kirjoittaa ilmaantui minulle eräs yö unessani. Jos se ei ole enne niin mikä sitten! En tahdo vielä ainakaan kertoa täällä mitä tämä teksti pitää sisällään, ehkä sitten joskus kun todella olen tämän pitkäaikaisen haaveeni toteuttanut. Mutta tosiaan se aasin silta mikä tässä nyt oli, on se, että tämä teksti liittyy nimenomaan tähän ikuiseen elämisen ilosanoman levittämiseen.
Tosiaan olisi jos jonkunlaista kerrottavaa ja kommentoitavaa, mutta neljä kuukautta vauhdikkaine käänteineen ja hullunkurisine tilanteineen eivät millään mahdu tähän yhteen yöhön, joten koitan nyt hieman tiivistää. Ehkä suurin asia mitä nyt on tapahtunut, on se, että Jiin kanssa me nyt vihdoin löydettiin unelmiemme ( ainakin melkein ) vastaava asunto ja ollemme nyt tosiaan sen kuutisen viikko ( kai ) asuneet yhdessä ja hyvin menee. Minulla on oma huone, joka on mielestäni parempi kuin mitä olisin ikinä toivonut ja vielä pienen hienosäädön jälkeen jopa minun näköiseni. En olisi uskonut että kotiudun tänne niin nopeasti, tämä asunto kumminkin tuntuu niin oikealta paikalta olla ja tänäkin yönä vaikka olen täällä yksin on minulla erittäin rauhallinen ja hyvä olo.
Pakko myöntää että juhlittua tässä on myös tullut. Kaikki viikonloput mitkä töistä on vain vapaaksi saanut on mennyt ties missä päin Suomea ja minkälaisessa seurassa. Parhaita hetkiä on koettu niin Tampereella kuin Helsingissä, eikä meininkiä ole yhtään latistanut sekään että osa seurueesta on ollut kuuromykkiä. En tätäkään iltaa ala nyt sen enempää selittelemään, mutta se on kerrottava, etten olisi ikinä voinut uskoa istuvani aamukuudelta hytissä opettelemassa viittomankieltä niin iloisten ihmisten kanssa, välillä elämä yllättää kovin ihmeellisellä tavalla.
Äh olisi kyllä paljon asiaa mistä kirjoittaa vaikka toisaalta jotkut asiat vaativat ehkä vielä hieman pohdintaa ennen kuin niitä voi ääneen sanoa. Sen voisi kumminki todeta, että tämä syksy on tuonut tullessaan asioita, jotka ovat hämmentäneet ja ehkä pelottaneetkin hieman, mutta kuten olen aikaisemminkin todennut ja kuten monet muutkin kaltaiseni hienot ihmiset ovat sanoneet, asioilla on tapana järjestyä niin kuin on parasta.

The curtains opened up
My heart followed the lead
The music wouldn’t stop
And I could finally breathe

The reason why

Koti. Asia jonka vuoksi olen valvonut monia öitä pyöriskellen ja miettien. Nyt on tosiaan tullut sen aika kun tämä tipu lentää pesästä ja aloittaa oman ja itsenäisen aikuisen elämän. Tai no, elämän nyt uudessa paikassa ainakin. Olemme Jiin kanssa nyt noin kuukauden verran etsineet itsellemme yhteistä kotiluolaa jonne voisimme siirtää kaiken niin maallisen kuin henkisenkin omaisuutemme ja vihdoin näyttää siltä että alkaa tapahtua. Viime viikonloppuna olin ensin auttamassa ja myöhemmin juhlimassa Jiin isän syntymäpäiviä ja tapasimme siellä tämän miehen, joka lupasi auttaa meitä asunnon hankkimisessa. Tämä mies ei olekaan ihan kuka tahansa, sillä hän on kiinteistövälittäjä, joka lupasi etsiä kriteereidemme täyttämän unelma asunnon ja vuokrata sen meille! Voitteko kuvitella, ihan ikioma kiinteistövälittäjä! Meidän ei tarvitse itse enää tutkia yhtäkään asuntoilmoitusta tai käydä yhdessäkään ylibuukatussa näytössä tai tapella yhdenkään pariskunnan kanssa yhdestäkään hemmetin pienestä kaksiosta! Ei, me saamme Jiin kanssa ensimmäisinä tiedon kun täydellinen asunto päätyy vuokrattavaksi ja saamme ilman yhdenkään kilpailijan läsnöoloa tutkia sen läpikotaisin, täyttää kaavakkeen ja oikeasti alkaa jo mielessämme sisustamaan! En voi sanoa muuta kuin että tuuri on saanut juuri aivan uuden merkityksen ja etten tällä hetkellä voisi olla paljoa onnellisempi. Koko tämä vuosi on mennyt aivan uskomattoman nappiin ja onnetar on suosinut minua niin työelämässä kuin myös ystävyyssuhteissa että alan jo pikku hiljaa epäilemään tämän kaiken tarkoitusta.

Tulen kyllä kaipaamaan tätä kesää. Olen tehnyt paljon asioita joita en ollut ennen uskaltanut tai halunnut tai pystynyt, mutta kuten Tedkin sanoi, tietyt riskit elämässä on otettava. Parhaimpia muistoja löytyy niin töistä, baareista kuin mökkireissuiltakin ja heinäkuinen Rodoksen matka äitinikin kanssa oli, no sanotaanko, mieltä avartava :D Myös muutaman viikon takainen synttäriristeilyni oli hauska kaikista erimielisyyksistä huolimatta ja en vaihtaisi päivääkään pois viime viikosta kun koulut alkoivat uusilla fukseillamme ja perehdytimme heidät pysyvästi opiskelijaelämään. Vaikka sanoinkin vielä pari viikkoa sitten että koulun alku harmittaa ja etten yhtään jaksaisi enää sitä meininkiä niin nyt on pakko syödä sanani, viime viikko oli ihan uskomattoman hauska ja oli mukavaa tutustua paremmin eräisiin ihmisiin joiden kanssa tietää vielä tekevänsä paljon ainakin seuraavan vuoden aikana. Tietysti koulun alku tarkoittaa myös pientä stressiä tulevasta työharjoittelusta ja opparin aloittamisesta, mutta jos jotain olen oppinut niin sen, että etukäteen on turha huolehtia yhtään mistään ja asiat usein järjestyvät niin kuin loppujen lopuksi on parasta.

And that’s why I smile.
It’s been a while
Since everyday and everything has felt this right

Kesänviettoa parhaimmillaan

Takana ihan uskomattoman onnistunut mökkireissu Parikkalassa. Matkaan lähdettiin torstaina heti töitteni jälkeen eli siinä seiskan aikoihin. Matkahan kesti sen kuusi tuntia pysähdyksineen mutta jo autossa oli aika huikeeta. Ensimmäiset aukesi ja fiilisteltiin kaikkea niin uutta kuin vanhaakin musiikkia, käytiin Utissa Abcin hesessä syömässä ja ostamassa vähän tarpeita illaksi. No tietenkin pojat unohti blandismehut niin eiköhän pysähdytä vielä uudestaan jonnekin Tebikselle. Miesten vessassa kovinkin humoristinen kyltti " Ethän pasko pitkin seiniä". Maalla kun on niin paljon tekemisen puutetta... Joka tapauksessa, tasan yhdeltä oltiin perillä, kamat nopeasti mökkiin ja kuskillekin ensimmäinen tölkki käteen. Siinä sitten terassilla istuttiin aika monta tuntia, pelattiin juomapelejä ja siemailtiin virvokkeita, kunnes yhtäkkiä eräs ystävämme huomasi "homolaukkunsa" kadonneen. Kyseinen veska sisälsi muun muassa tämän pojan passin, kortit (paitsi s-etukortti:D) ipodin ja mikä tärkeintä, siniset crocsit! No siinä sitten haettiin ensin sen Tebiksen numero, juu ei ole laukkua näkynyt. Seuraavaksi koitettiin sitten sitä Abcia, ja sieltähän laukku löytyikin! Hauskinta oli paikan erään työntekijän kommentti kun hän kuvaili tätä laukkua meille " Ai tällänen musta laukku missä on sisällä SINISET CROCSIT!!!!" Jep, asiat tärkeysjärjestykseen. Kyseinen Abc omisti muutenkin outoa henkilökuntaa, tai ainakin me koimme kovin omituiseksi hesen myyjän jonka oli ihan pakko huutaa kaikki kysymyksensä vaikka olimme tosiaan siinä 20 sentin päässä. "JÄITÄ!!!!!!!!!!!!"
Siinä ensimmäinen ilta sitten menikin, joskus seitsemän pintaan aamulla nukkumaan ja herätys 12 kun rakas ystävättäreni päättää ottaa asiakseen herättää koko mökin. Hän oli jo käynyt aamu-uinnilla ja nyt paistoi meille aamiaiseksi munia, palvelu kyllä pelasi. Noh melkein suoraan aamiaispöydästä ystävättäreni lähti sitten serkkupoikansa kanssa Parikkalan keskustaa päin. Siellä nimittäin juna-asemalla odotti vielä yksi ystävättäremme, ja pieniä muodollisuuksia kuten kaupassa käytiä ja sukulointiakin piti suorittaa ennen kuin loppupäivä voitiin aloittaa. Heidän takaisin tultuaan pistettiin heti grilli tulille ja hyvät pekonisienet ja kalat valmistuivat vaivatta. Maittavan aterioinnin jälkeen laitettiin sauna päälle ja nautittiin kesäyöstä. Varmaan kolme tuntia siinä sitten saunottiin ja uitiin, kyllä oli järvivesi pehmeää ja lämmintä, ihan uskomaton fiilis! Taas nukkumaan siinä aamun koittaessa ja voin kertoa, että olin kumpanakin yönä viimeisenä pystyssä! Kerrankin! Lauantai oli sitten minun osaltani lähtöpäivä ja erittäin hätäisen päivällisen jälkeen ystävättäreni heittivät minut juna-asemalle ja kolmessa ja puolessa tunnissa olin takaisin Helsingin sykkeessä. Vähän kyllä harmitti...
Aikaisemmalle lähdölleni oli kumminki tärkeä syy, sillä tänään sunnuntaina minusta tehtiin sylikummi serkkuni pojalle! Olen asiasta ihan mielettömän innoissani ja vaikka minua ei lasten suurena ystävänä tunnetakkaan voin sanoa että olen aika mielelläni kuskaamassa Samberoa lintsille ja elokuviin ja korkeasaareen ja vaikka minne kunhan poika vähän kasvaa!
Linnanmäestä tuli mieleeni, olin siellä viime sunnuntaina vähän kävelemässä elämäni darrassa, kerrassaan mainoa ratkaisu. Viime lauantai oli myöskin yksi ihan parhaista päivistä. Päivällä kävin ensin shoppailemassa erään ystäväni kanssa, kaupungista sitten hyppäsin metroon ja suuntasin yhden ihan parhaimman ystäväni luokse aloittelemaan iltaa. Väännettiin ystäväni tyttöystävän kanssa ihan kauhea kasa sushia sillä aikaa kun pojat kävi pulahtamassa uimassa. Kerta oli ensimmäinen minulle ikinä mitä sen sushin tekemisen suhteen tuli ja jäin kyllä ihan koukkuun. Itse tehty sushi maistui ihan tajuttoman hyvälle, nyt on pakko metsästää jostain itsellenikin sellaiset bambumatot. Sushin täyttäminä fiilisteltiin vielä hyvää musiikkia ja sitten oli aika lähteä Kaivolle tapaamaan lisää tuttuja. Ilta oli ihan älyttömän hauska, tequila virtasi taas kun päästiin ystäväni kanssa vauhtiin ja pilkku tuli ihan törkeän liian nopeasti! Hyvissä fiiliksissä kun siinä vielä oli niin lähdettiin siitä sitten vielä jatkoille, vähän eri suuntaan kun piti mutta oli aika hauskaa kuunnella koko yö kaiken maailman biisejä ja vielä kuuden aikaan aamulla juoda siideriä ilman että laskuhumala olisi alkanut. Päivällä ei sitten ollutkaan enää niin hauskaa kun muisto niistä tequiloista löi päätä aika todella kovaa. Ja todella note to self, ei enää ikinä niissä oloissa Lintsille...

Millanen päivä sul on huomen

Ajattelin vain tulla ilmaisemaan suuren iloni uutta työtäni kohtaan. En voisi parempaa tapaa rahan ansaitsemiselle kuvitella. Meillä on paljon nuoria töissä ja sillä "osastolla" jossa minä tällä hetkellä olen on paljon aivan upeita tyttöjä joiden kanssa kaikki työpäivät kuluvat vaan nauraen ja fiilistellen. Suureksi osaksi juuri uuden työni takia en ole paljoa ehtinyt kirjoitella, toisinaan teen jopa kuuden päivän viikkoja. Tämä ei kumminkaan tunnu yhtään raskaalta, oikeastaan mielummin olen töissä kun laiskottelen vapaapäivänä yksin kotona. Vapaapäiväni kun yleensä osuvat arkipäiville, jolloin kenelläkään muulla ei tietenkään ole vapaata. Senkin voin sanoa, että tällä hetkellä kouluun palaaminen ei huvittaisi yhtään, ja jos olisin yhtään selkärangattomampi en palaisikaan. Toisaalta nyt on onneksi vielä vasta kesäkuu, ei tarvitsi liikaa stressata ko. asiaa.
Stressaamisesta tuli mieleeni, että ensi kuussa lähden mamin kanssa viikoksi Kreikan lämpöön! Se kyllä kelpaa, Suomen kesä on taas osoittanut olevansa oma ihana kylmä itsensä, ainakin tämän viikon osalta.
Kahden yön päästä on sitten TAAS juhannus! En ole todellekaan päässyt yli vielä edellisestä. Tänäkin vuonna kutsu Ekenäsiin kävi, mutta kerrasta viisastuneena valitsin sittenkin Himoksen kutsuvan. Saa nähdä millainen telttaretki siitä sitten tulee, onneksi vanhana partiolaisena olen varautunut ihan kaikkeen. Omistan mm. maailman suloisimmat leopardisaappaat, niissä voi sitten koko sateisen juhannuksen tanssia lätäköissä. Jokaisen naisen ultimaaliseen selviytymispakkaukseen kuuluu myös tärkeänä osana kuivashampoo jonka vihdoin ja viimein sain hankittua itselleni. Hyvästi hiustenpesu ja tuntikausien laittaminen! Faktahan on se, että puhtaita hiuksia ei saa niin mihinkään muotoon, ainakaan omiani. Tähän mennessä lakkaa ja muotovaahtoa on kulunnut enemmän kuin hyttysmyrkkyä kymmenenä kesänä, mutta säästyypähän nyt nekin eurot. Eräs ystävämme kävi tuossa eilen Viron puolella, joten nyt on sitten nesteytyskin hoidossa. Siinä taisi tärkeimmät asiat olla. PAITSI että minusta tulee ensikuussa sylikummi!! Tänään nään oman kummipoikani sitten ensimmäisen kerran. Lupaan että siitä pojasta kasvatetaan kyllä sellainen herrasmies että!
Nyt lähden viettämään vapaapäivääni erään työkaverini kanssa, mitenkäs muutenkaan!

Poika on tullut kotiin ja krapula vierailulle

NY RILLATAAN ! Haha ehkä vähän myöhäistä tulla hehkuttamaan Leijonien voittoa, mutta toisaalta 16 vuoden tauon jälkeen tämä on kumminkin vielä ihan suotavaa. En ole ikinä missään nähnyt niin paljon onnellisia ihmisiä kuin tuona voiton päivänä kaupungilla. Vastaantulijat halailivat toisiaan ja joka paikassa raikui ilon laulut johon kaikki yhtyivät, mikä yhteenkuuluvuuden tunne! Samaa tunnetta ei kumminkaan enää ollut jäljellä siinä kolmen aikaan yöllä kun oltaisiin haluttu ottaa taksi ja painua kotiin. Tolppajonot olivat monien kymmenien metrien mittaiset ja puolen tunnin sisään paikalle saapui kaksi taksia. Emme kahden ystäväni kanssa millään jaksaneet jäädä siihen jonoon ryytymään enää yhtään pidemmäksi aikaa, joten päätimme reippailla aina Käpylään asti eräälle ystävälleni nukkumaan. Kävelimme snägärin kautta ja matkaan meni puolitoista tuntia, ei paha! Maanantaina sitten tunsin suurta ylpeyttä juuristani, kun koko Kauppatori oli aivan täynnä ja suomenliput liehuivat joka puolella! Hieman jouduin kumminkin kyseisessä tilaisuudessa pettymään kun kovan odotuksen jälkeen Jarkko ei pyytänytkään minua lavalle ja vaimokseen... Joka tapauksessa, ihanaa Leijonat IHANAA!
Pakko kertoa tähän väliin viime aikojen parhaimmasta tapahtumasta. Minä nimittäin sain kun sainkin sen unelmatyön, josta viimeksi puhuin ja en voisi olla onnellisempi! Aloimme saman tien Jiin kanssa suunnittelemaan yhteenmuuttoa, jonka voisi ajoittaa ensi syksylle. En tietenkään halua kesän kuluvan nopeasti, mutta tällä kertaa syksyn saapuminen tietää aivan uuden elämän alkua!
Tämä viikonloppu menikin sitten juhlinnan merkeissä. Perjantaina oli koulumme legendaariset päätösjuhlat jotka sujuivat suunnitelman mukaan ja kaikki näyttivät viihtyvän erittäin hyvin. Siinä puolenyön aikaan lähdimme sitten sellaisen kymmenhenkisen porukan kanssa vielä DTM:ään jatkoille, oli ensimmäinen kertani siellä ja valitettavasti sen poke ei luonut kauhen hyvää vaikutusta minuun. Nähdessään paperini hän tokaisi onnen toivotuksensa minulle, sillä hän päästäisi minut sisään näillä siskoni papereilla! Oli muuten todella lähellä etten saanut ihan järkyttävää raivaria, olisi saattanut se portasari löytää ne paperit jostain ihan väärästä kolosta! Baari oli itsessään aivan loistava, tarpeeksi tilaa ja tiskijonot eivät olleet tunnin mittaiset. Musiikista tuli hälyttävästi ensin mieleen Herkku, mutta illan kuluessa sitä ei enää huomannut ja tanssittiin kaikki ihan mieluusti. En tiedä kiinnitinkö sitten liian vähän huomiota, mutta en oikeastaan bongannut montaakaan homo/lesboparia sieltä. Ei sillä että sillä olisi ollut jotain merkitystä, mutta olin ehkä odottanut vähän enemmän. Kaipa Jenny on kovaa vauhtia viemässä parhaan gay-baarin titteliä. Joka tapauksessa ilta sitten ei päättynyt ihan niin kivasti, vaan lähdin kävelemään kotiin päin aika surullisin mielin, kaikki vaan ei aina mene ihan putkeen.
Lauantaiaamu ei ollut perjantaiyötä parempi. Heräsin aivan järkyttävään krapulaan, joka ei muuten olisi ollut niin paha, mutta jouduin pakottamaan itseni ylös ja kaupungille, sillä lähdin 7 koulukaverini kanssa sitten juhlistamaan kesäloman alkua vielä hieman lisää Tampereelle. Junamatka oli aika tuskaa, puolet matkasta sai odottaa oksennusta ja oloa ei helpottanut vieruskavereiden uuteen nousuun lähtö. Perillä sitten oli pakko ensimmäiseksi suunnistaa lähimpään Heseen ja napata keke mukaan, ja kyllä se maistuikin hyvältä! Kävelimme ihanassa auringonpaisteessa majapaikallemme ja aloittelimme iltaa ruoan ja juoman merkeissä. Itsehän sain pakottamalla kaksi siideriä alas ja sen jälkeen totesin touhun olevan aivan turhaa. Vähän myös siinä iltapäivällä jännitti kun kuulin siitä maailmanloppu ennustuksesta. Kuudelta kun sen olisi pitänyt tapahtua pidin erästä ystävääni kädestä ja join kevytmaitoa, se tuntui sillä hetkellä parhaimmalta tavalta päättää tämä elämä :D Illan siinä kuluessa kämpällä ( jonka siis eräs luokkalaiseni omistaa) kävi vaikka minkälaista seurakuntaa ja hieman joutui kyseenalaistamaan eräänkin miehen olemusta. Varmaan seitsemän kertaa sen tunnin aikana jonka hän siinä vietti hänen suustaan kuului lause " mä tienaan enemmän päivässä ku sä kuukaudessa"..... Thumbs up? Anyway joskus puoli kahdeltatoista mentiin ensin tapaamaan lisää tuttuja johonkin minibaariin, jossa otin yhden mansikkamargaritan, se kyllä maistui hyvältä! Täältä yö jatkui sitten sellaiseen baariin kuin Miami. Paikka sijaitsi ihanasti siinä veden äärellä ja melkein olisi voinut kuvitellakin olevansa Miamissa. Sisältä paikka ei sitten enää ollut ihan yhtä glamour, tuli ehkä hieman Rillo mieleen mutta hyvät bileet siellä kumminkin oli! Tai olisi ollut, jos edellisen päivän huono olo ei olisi jatkunut iltaan asti ja energiaa olisi ollut muuhunkin kuin silmien auki pitämiseen. Note to self, älä enää ikinä lähde Tampereelle krapulassa.

Kummallisuuksia vetyperoksidissä

No aloitetaan vaikka noista bileistä mitä viimeksi hehkutin. Eli Jiin synttärit meni aika nappiin, kivat alottelut, baarissa hyvät reivit ja vielä mentiin jatkoille, joilla tietty nukahdin ensimmäisenä kun tarjoilu loppui. Noh aamulla sitten kiireesti kotiin ja valmistautumaan toisen illan juhlia varten. Tapani mukaan olin paikalla ensimmäisenä. Koko illan oli tarkoitus lähteä johonkin baariin, lähinnä Jennyyn, mutta koska itse sankari oli siinä 12 aikaan sellaisessa hapessa että sisään pääsystä ei paljoa ollut tietoa, oli parempi että jäimme hänen kartanoonsa loppuillaksi. Se sitten olikin hiemen mielenkiintoinen. Siinä kahden aikaan olin itse jo oikeastaan selvin päin ja pelasin sitten CODIA ihan huvin vuoksi, ehkä luuserein veto ikinä. Noh joskus varmaan neljän aikaan pojat sitten päättivät mennä saunomaan. Kahden muun tytön kanssa koimme sitten kovin rasistiseksi jättää meidät ulkopuolelle, joten poikien juostessa merelle päin päätimme valloittaa sen kolmen istuttavan saunan sitten itsellemme. Hah oli kyllä synttärisankarilla ilme hänen kirmatessaan saunaan takaisin. Ei sitten haluttu jäädä tyttöjen kanssa kakkosiksi, joten pakko oli meidänkin lähteä juoksemaan merta kohti ja kyllä oli kylmä voin sanoa! Kaiken lisäksi tie oli oikein kivinen ja itku silmässä raahauduttiin sinne hemmetin mereen, joka oli tietenkin vielä kylmempi ja kivisempi. Kaiken hauskuuden huipuksi tietenkin kaaduin sinne mereen kun olivat niin liukkaita ja limaisia ne kivet siellä, viimeistään siinä vaiheessa meinasi itku tulla. Onneksi eräs herrasmies sitten kantoi minut takaisin talolle, jotta pääsi pienet jalka raukat saunaan lämmittelemään. Loppuilta oli sitten aika väsynyt ja nopeasti kaikki siitä sitten nukkumaan painuikin, tämä siis tapahtui siinä kuuden aikaan. Ennen kahtatoista nousin sitten ylös, hengailin vielä hetken mutta nopeasti päätin kodin vihdoin kutsuvan. Tosiaan, eipä taaskaan sinne baariin päästy yhdessä.
Vappu taittui aika rauhallisesti. Koko vappua edeltävänä viikkona koulumme tarjosi kaikenlaista erilaista ohjelmaa missä tuli sitten pyörittyä, toisissa selvin päin toisissa ei. Itse vappu oli kumminkin osaltani kovin rauhallinen. Lauantaina olin alkuillasta mukana meidän hallituksemme järjestämässä juna-approssa, selvin päin sillä menin siinä 10 aikaan illalla nukkumaan. Tämä siksi, että sunnuntai aamuna kello viisi oli herätys ja seitsemältä alkoi työt. En muista olenko täällä koskaan maininnut, mutta tosiaan teen promohommia toisinaan ja nyt olin valinnut itselleni kivan juustonjakelukeikan kaivarissa. Kahdeksan tuntia meni mielettömän nopeasti ja kerrankin oikein nautin työskentelystä erittäin hyvässä porukassa. Erittäin positiivista oli myös tuplapalkka, ensi perjantain palkkapäivää odotellessa!
Tosiaan niistä töistä. En sitten päässyt viime kesäiseen työhöni, vaikka niin kovasti sitä hehkutinkin. Anyway, nyt on jo toiset kuviot meneillään ja maanantaina olisi työhaastattelu ehkä maailman siisteimpään työpaikkaan! Saa pitää peukkuja!
Nyt sitten vietän lauantai iltaa kivasti yksin kotona. Ajattelin, että olisi fiksua rauhoittua tässä pari viikkoa, sillä kahden viikon päästä koulu loppuu ja siitä alkaa taas muutaman päivän putki. Nyt kumminkin huomaan ideani erittäin kehnoksi. Pariksi tunniksi keksin tekemistä kun urheilin ja siivosin, mutta nyt alkaa tekeminen loppua ja tämähän tietää sitä, että jumitan loppuillan koneella. Tällä hetkellä olisi kiva omistaa Nintendo ja siihen SuperMario peli tai vaihtoehtoisesti parisuhde, kummastakin riittäisi varmasti hupia ja ongelmia ratkottavaksi koko illalle!
P.S. Ihan vaan näin lyhyesti. Tajusin, että opiskelen ihan väärää alaa ja kunhan vain valmistun haen lukemaan psykologiaa jotta minusta tulee neuropsykologi! Pieni suunnanvaihto tarjouspyyntöjen kirjoittajasta aivojen penkojaksi, elämässä pitää toisinaan tehdä uukkareita!
Ja toinen peeäs, kävin eilen kampaajalla. Lopputuloksena hiukseni ovat kyllä kivan vaaleat taas mutta noin kolme senttiä lyhyemmät, kauhean alaston olo.....

Bileitä ja politiikkaa

Erittäin hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Tänään on ollut ihan mahtava päivä mutta niin sen kyllä pitikin, sillä tämä on ollut yksi kauan odotetuimmista viikoista tänä keväänä. Tästä päivästä loistavan teki ensin tieto siitä, että sittenkin suuren pettymyksen jälkeen sain kuulla pääseväni viime kesäiseen työpaikkaani tänäkinvuonna ja työt alkavatkin tuossa kahden viikon päästä! Kyllä ylimääräisellä rahalla on hyvä koti minun kukkarossa, tällä kertaa meinaan laittaa vähän enemmänkin säästöön! Toinen erittäin mainoa juttu oli se, että sain vihdoin lenkkikauden avatuksi. No en tosin juossut kun sen puoli tuntia, mutta siitä se lähtee! Pieni morkkis kumminkin jäi nopean urheilusuoritukseni takia joten piti vielä hakkaa tanssipeliä toiset puoli tuntia, on muuten maailman paras tapa liikkua! Peli plus muovinen matto maksoi ainakin Verkkokauppa.comissa jonkun 50 euroa, ei paha siitä ilosta!
Tämä viikko oli odottamisen arvoinen siksi, että ensinnäkin koulua on vaan tänään ja torstaina ja tänäänkin lintsasin puolet tunnista, jotta pääsin vääntämään opparin analysointi tehtävää. Toiseksi, tällä viikolla on paljon tapahtumaa. Huomenna lähdetään jo toisen kerran kouluttautumaan tutoriksi ja meidän fukseista mukaan tulee kyllä todella hyvää porukkaa, reissusta ei voi tulla muuta kuin hauska! Sitten perjantaina juhlitaan Jiin synttäreitä artistiteemalla, itsehän meinasin olla Gwen Stefani, ei vaan tällä juurikasvulla olla hirvittävän uskottavia. Lauantaina sitten on erään toisen ystävän synttärit, joita yleensä on juhlittu vappuna ja joista ei ikinä olla selvitty yhdessä baariin erinäisistä syistä. Saa nähdä tekeekö tämä vuosi poikkeuksen.
Sitten voisin kommentoida menneitä vaaleja ihan pikkuisen. Persujen murskavoitto ei tullut tässä vaiheessa mitenkään yllätyksenä, mutta kyllä se kumminkin saa ihmettelemään mitä hittoa ihmiset ajattelevat. Ensinnäkin, koko puolue on olemassa vain Soinin ansiosta, pisteet tästä toki Soinille. Toiseksi, vaikka kuinka moni hullusti tätä haluaisikin se MARKKA ei tule takaisin vaikka kuinka Soini siellä puuskuttaisi. Kolmanneksi, millä tavalla "pakkoruotsi" muka ei ole rikkaus? Milloin ikinä kielitaidosta on ollut kenellekään enemmän haittaa kuin hyötyä? Se määrä mitä ruotsia joutuu peruskoulussa pakosti lukemaan ei ole päätä huimaava ja siitä kyllä selviää jos viitsii vähän vaivautua. Ihan samalla tavalla toisten on pakko opetella matematiikkaa, vaikka se tuntuisi kuinka vaikealta ja vaikka he eivät tulisi plus laskuja kummempia toimituksia ikinä tarvitsemaankaan. Ja kyllä, itä-suomessa olisi ihan fiksua lukea sitä venäjää, mutta kolmen kielen opiskelu samanaikaisesti ei ole mikään mahdottomuus, nimimerkillä 10 vuotta kolmea kieltä suomen lisäksi lukeneena. Ja pisteenä iin päälle, Suomi on kaksikielinen maa halusi Soini sitä tai ei. Mielestäni on jopa loukkaavaa koittaa viedä Suomessa asuvilta suomenruotsalaisilta tai ruotsinsuomalaisilta oikeus käyttää omaa äidinkieltään joka päiväisessä elämässä, se on sitä tasa-arvoa herranjestas! Myönnän ettei täällä suurinkaan osa osaa ruotsia niin sujuvasti puhua kuin olisi tarkoitus, mutta kyllä kaikilla meillä on ainakin velvollisuus yrittää oppia edes alkeet!

P.S olisi kauhean hauskaa jos Itse Valtiaat vielä tulisi telkkarista, nyt niillä ainakin olisi kysyntää!

Päivittelyä

Nyt joudun ikäväkseni toteamaan etten enää jaksa kirjoittaa taannoisesti itä-euroopan reissustamme. Siitä on ensinnäkin jo niin pitkä aika etten muista edes kunnolla mitä olemme päivän mittaan puuhanneet ja toiseksi, haluaisin kertoa muustakin elämästäni välillä. Toteankin loppureissun menneen erittäin hyvin ja sen koostuneen merirosvobileistä, kolmesta varastetusta ovesta, Budapestin ihmeistä ja tulevista aviomiehistä, viime hetken shoppailusta, hullusta Ministry of fun yökerhosta jossa suomessa kielletyt laservalot vilkkuivat, erittäin tuskaiselta tuntuneesta bussimatkasta takaisin ja tuskaisesta erityisesti siksi, että koko lauantain ääneni oli aivan mennyt ja sain siitä kähinästä lempinimekseni härkä joiltain espoolaisilta kermapyllyiltä sekä laivamatkasta helsinkiin jossa vielä laivan henkilökunta otti oikeudekseen kuittailla kovin epänaisellisesta äänestäni. Huh siinä matka tiivistettynä, ensi vuotta odotellessa!
Tosiaan on tässä tuon reissun jälkeen tullut muutakin tehtyä. Ensimmäiseksi tuli mieleen parin viikon takainen laivareissu, joka oli kovin erilainen mitä oli odotettu. Loppujen lopuksi kumminkin aika perus laivareissu, vähän draamaa ja vanhojen juttujen selvittelyä mutta onneksi siitäkin päästiin sitten sopuun. Sangria tönäkkä oli aika kova juttu ja Tapas baari tarjosi taivaallisia juustojalopenoja, sinne takaisin nopeasti kiiiitos! Ainiin ihme ruotsalainen hyypiö siellä vielä liittyi seuraamme toisena iltana, kovasti keskusteltiin ruotsiksi siinä yön pikkutunneilla.
Laivareissun jälkeen lähdin sitten kahden ystäväni kanssa valloittamaan Tamperetta, sielläkin kun nyt näitä tuttuja alkaa olemaan. Oikein onnistunut reissu oli, saimme majoittua ystäväni ystävän asuntoon kun hän lähti tyttöystävänsä luo evakkoon. Tuli siinä sitten nähtyä ensin paikallinen ale ( yhtä kamala ) sekä paikallinen tivoli. Siitä sen verran että baarissa oli varmaan neljä kerrosta ja sata eri tanssilattiaa, en tosiaan tiedä koska olin ihan eksyksissä koko illan siellä sokkelossa, sellaista baaria ei usein nää! Sieltä sitten pilkun aikaan mäkkärin kautta taksilla takaisin majapaikkaamme ja joskus kuudelta nukkumaan. Kymmeneltä herätys ja junaan nukkumaan. Aika lähellä Tampere oikeastaan on, junalla kesti vain vähän yli puolitoista tuntia ja matka maksoi alle 15 euroa, ei paha!
Tämä viikonloppu menikin sitten hyvissä merkeissä. Perjantaina piipahdin ensin ystävän syntymäpäivillä ja sieltä sitten jatkoin Lepakkoluolaan naamiaisiin, olin Hermione :D Haha juhlat oli hyvät, Rocky Balboa soitti kitaraa kilpaa Austin Powersin kanssa ja juhlta jatkuivat aina pitkälle aamuun. Tosin jossain vaiheessa aamuyötä piti vaihtaa asuntoa kun ei edes baariin tultu lähdettyä. Siellä sitten taas kuuden aikaan nukahdin kolmen muun ihmisen kanssa parisänkyyn, ei ollut kauhean helppo yö kun Rocky Balboa kuorsasi kuin pieni eläin ja heitteli jatkuvasti käsiä ja jalkoja päälleni, meinasi itku tulla. Parasta illassa kuitenkin oli se, etten juonut tippaakaan ja oikeastaan oli aika hauskaa selvin päin katsella sitä menoa, pääsi ainakin kuittailemaan aamulla!
Eilen oli sitten leffailta parin ystävän kanssa joista toista en ollut nähnyt ikuisuuksiin ja olikin kiva päästä vähän juoruilemaan. Katsoimme sellaisen ruotsalaisen teinielokuvan kuin Sano että rakastat mua. Aika traaginen ja joissain kohtaa kovin inhottavakin, mutta kannattaa katsoa jos noista muista ruotsalaisista teinijutuista on tykännyt kuten Hiphei hutsu ja Fucking Åmol.
Tänään olikin sitten jännä päivä kun pääsin yli kuukauden tauon jälkeen vähän ajelemaan. Muuten meni ihan hyvin, mutta yhteen risteykseen tulin kolmion takaa aika kovalla vauhdilla ja hyvin vedin mutkat suoriksi, äitiä hieman pelotti takapenkillä. Että vähän voisi nyt useammin harjoitella.
En jätä enää kirjoittamatta näin pitkäksi aikaa, tulee niin juosten kustua tekstiä. Nyt Idols!

Pirates of Slovakia part. 3 / tiistai

Kaikki aamumme eivät voineet matkan aikana alkaa yhtä selkeissä merkeissä. Tiistai aamu oli yksi niistä, kovin utuiseksi jäi muistikuva siitä monelta olen herännyt, miten olen saanut vaatteet vaihdetuksi ja kuinka ihmeessä olen väsännyt itselleni vielä aamiaisleivänkin siinä sumussa. Joka tapauksessa näiden tapahtumien siivittämänä nousimme taas kerran Taiston kyytiin ja määränpäänämme häämötti nyt Bratislava ja Wien. Hetken aikaa siinä ajettuamme jostain tuli tieto, että muutama tyttö jäi kyydistä ja on nyt tulossa junalla perässämme Bratislavaan. Hetken ihmeteltyämme tajusimme tyttöjen kuuluneen meidän tuttuihimme, kaksi heistä oli fuksejamme, ja emme voineet muuta kuin hieman nauraa koulumme edustukselle, taas kerran.
Matka Bratislavaan sujui kovin hiljaisissa merkeissä, edellinen ilta oli ottanut veronsa korkojen kera ja nälkä alkoi kasvamaan yhä useammalla meistä.

Vihdoin ja viimein perille päästyämme suorastaan juoksimme vanhan kaupungin poikki yhtäkään nähtävyyttä näkemättä ja ryntäsimme kaupungin "uudemmalle" puolelle sillan toiselle puolelle, jossa tiesimme erään hyvän kauppakeskuksen sijaitsevan. Sen enempää pohtimatta tungimme joukkona mäkkäriin ja ah kyllä maistui Big Mac ateria taivaalliselta! Hinta oli sellaista neljän euron luokkaa. Syötyämme ystäväni eivät kykeneet dagen efteriltään liikkumaan, mutta minä sinnikkäänä päätin lähteä kiertelemään kauppoja läpi, vaihtoehtona ei ollut että lähtisin tyhjin käsin kauppakeskuksesta ulos! Löysinkin Pull and Bear:sta aivan ihanan sinisen ankkurinapein varustetun paidan joka maksoi sen 14 euroa, lähti mukaan mutisematta. Vaikka kuinka kiertelin en tainnut löytyy täältä enää muuta, en ainakaan enää muista. Kiertely joka tapauksessa imi viimeiset mehut minustakin ja oli pakko luovuttaa ja mennä ystävieni seuraksi penkille tekemään kuolemaa.

Itseasiassa nukahdinkin tähän penkille kovin epämukavaan istumisasentoon lasit naamalla, jottei vihaisen näköiset vartijat vaan tulisi häätämään ulos nukkuessani. Kellon tullessa puoli neljä lähdimme tallustamaan takaisin busseille päin, vielä väsyneempänä kuin aikaisemmin. Onneksi matka Wieniin taittui hyvin torkkuessa ja Wienissä sitten oltiinkin jo vähän virkeempiä.
Wien on kyllä ehdottomasti yksi kauneimmista kaupungeista mitä olen nähnyt, ystävättäreni sanoin, sinne olisi ihanaa mennä viettämään romanttista pariskuntaviikonloppua. Joka tapauskessa me kulutimme sen neljän tunnin mittaisen vierailumme lähinnä shoppailemalla, aijai kun rahaa paloi, taas. Nähtävyyksiä emme tänäkään vuonna ähteneet sen kummemmin katselemaan, tosiaan tuo neljä tuntia ei riitä oikeastaan mihinkään. Kävelimme kumminkin maailman isoimman ja ihanimman luiteluradan vierestä, että iski kateus kun emme olleet tajunneet ottaa luistimia matkalle! Rata oltiin valaistettu aivan uskomattoman kauniisti ja pimeällä rata näytti niiiin taianomaiselta.


Matka takaisin Banska Bystricaan sujui muutaman juoman ja väsyneen läpän äärellä. Keskustelua käytiin lähinnä siitä pitäisikö tänään iltaa vielä jatkaa ja lähteä pyörimään kaupungille paikallisiin. Loppujen lopuksi itse tulin siihen tulokseen että ei pidä, mutta osa porukasta matkasi kumminkin Nautilukseen pitämään Suomi imagoamme yllä raikuvan Ukkometon ansiosta. Itse nukahdin keskustelun lomassa kaverin huoneeseen, vaikka olinkin ollut aikaisemmin virtaa taas täynnä. Paikallaan pysyminen vaan ei sovi minulle.

Pirates of Slovakia part. 2 / maanantai

Maanantaina aamuyöstä siinä kello 3.00 aikaan saavuimme vihdoin Banska Bystrikaan, rakkaan ja upean hotelli Luxin pihaan. Viime vuoden muistot tulvahtivat unisiin mieliimme saman tien ja aloimme innoissamme keräilemään bussiin levittämiämme tavaroita kasaan. Minulle ja kahdelle ystävättärelleni kävi vielä pieni vastoinkäyminen ennen huoneeseen asettumista. Lavallinen siideriä ja lavallinen lonkeroa levisivät pitkin bussia ja bussin oven suuta, ei auttanut kun jäädä keräilemään rakkaita juomia ettei suomalainen siukkakulttuuri ihan pääsisi matkan aikana unohtumaan. Tätä episodia tosin seurasi ihan onnekas tapahtuma. Meillä nimittäin olisi ollut lonkeroita enää jäljellä joku kymmenkunta, hassusti kumminkin purnukoita penkkien alta kerätessämme niitä tarttui mukaan sellainen kolmikymmenpäinen joukko. Onnistumisia seuraa epäonni, toisinaan toisin päin. Viimeisten joukossa menimme kirjautumaan hotelliin ja saimme huoneemme neloskerroksesta ( hotellissa on muistaakseni 12 kerrosta) aivan viime vuotisen huoneemme vierestä. Huone oli tällä kertaa ehkä muutaman neliön pienempi, mutta tärkeimmät eli jääkaappi ja kylpyamme olivat paikoillaan joten emme valittaneet. Tässä vaiheessa kello alkoikin jo lähestymään neljää ja simahdimme kaikki kolme vierekkäin parisänkyymme. Huoneessa toki oli myös kolmassänky, mutta se viime vuoden perinteen mukaan jätettiin muihin mainitsemattomiin tarkoituksiin.


Maanantaiaamu/päivä valkeni puolipilvisenä ja olimme hyvin nukutun yön jälkeen erittäin pirteitä ja valmiita ottamaan ensimmäisen päivän seikkailut vastaan. Ensimmäisenä missiona oli lähteä paikalliseen Prismaan eli Kauflandiin ostamaan hieman evästä ja muuta tarpeellista viikon varalle. Kaupalle kävellessämme kevätilma suorastaan tunkeutui keuhkoihimme ja olo oli mahtava. Minun ja kahden ystävättäreni ruoka/juoma ostokset maksoivat yhteensä 62 euroa ja siihen tosiaan sisältyi ainakin neljä pulloa viiniä, kaksi pulloa vodkaa, vettä, sipsiä, karkkia, leipää, neljää eri juustoa, veitsi, kinkkua, mehua, pizzaa ja mahdollisesti vielä jtn mitä en muista.

Hotellille takaisin päästyämme purkasimme vähän tavaroita ja aloimme sovittelemaan vaatteita päivällistä varten. Ensimmäiseksi oli pakko päästä syömään viime vuonna hyväksi kokemaamme ravintolaan jonka nimesimme Torniksi. Ruoka on ihan tajuttoman hyvää ja hinnat ihan naurettavan halpoja. Itse söin 200 gramman pihvin sienikastikkeella, ranskalaisilla ja valkoviinilasillisella ja koko ateria maksoi vaivaiset 11,19 euroa. Kertokaapa millaisen aterian tuolla summalla Suomesta saa muualta kuin mäkkäristä. Niinpä.

Tukevan ja maistuvan aterian jälkeen oli aika rientää viikon ensimmäiseen tapahtumaan, eli pubisuunnistukseen. Tämä tapahtuma osoittautui viime vuonnakin hulvattomaksi ja sitä se oli nyttenkin. Suruksemme lempibaarimme Nautilus ei tänä vuonna ollut päässyt kierrettävien pubien listalle, mutta päätimme kaikesta huolimatta mennä sinne ensimmäiseksi ottamaan matkanavaushömpsyt. Paikka ei ollut muuttunut piiruakaan, sama hauska sukellusvenemaisema vallitsi ja juomat saatiin uskolliseen hintaan, viinilasi 80 senttiä, ei varmaan tarvitse vertailla Suomen hintoihin. Täältä sitten suuntasimme toiseen tuttuun mestaan, Tirish pubiin. Taas viime vuotta mielessä pitäen tilasimme tequilat ja menimme tarkistamaan, olisiko viime vuotiset puumerkkimme vielä pöydissä. Valitettavasti eivät olleet. Täältä päätimme suunnistaa meillekin uuteen paikkaan, Cult clubille. Kovin lyhyeksi jäi vierailumme täällä, osa porukasta jäi kyllä syömään halpoja ja hyviä pizzoja, mutta suurin osa porukasta jatkoi kohti päätöspubia Kapitolia. Tässä vaiheessa muutaman ilojuoman jälkeen on jo vähän vähemmän kerrottavaa, mutta hauskaa meillä joka tapauksessa täälläkin oli. En osaa ollenkaan kertoa monen aikaan lähdimme Kapitolista hotellia päin, mutta hotellilla aloimme sitten valmistautumaan illan varsinaisia juhlia varten.




Maanantai-illan juhlien teemaksi oltiin valittu Slovakinky ja pukeutuminen oli sen mukaista melkein kaikilla. Käsiraudat huitoen ja poliisilakit lentäen syöksyimme hotellimme yökerhoon, jossa oletettavasti halvat juomat virtasivat ja tanssilattia oli kovassa käytössä. Eräästä ystävästäni kuoriutui yön aikana PartyBoy, joka piti kyllä huolen siitä että viihdettä oli sitten loppumatkan ajan tarjolla. Ilta sujuikin sitten kaikilla meillä oikeen railakkaasti ja kukaan meistä ei kyllä jäänyt kuivin suin. Tiedossani ei todellakaan ole monelta tänä yönä on menty nukkumaan, veikkaan jotain viiden ja kuuden väliltä, tai sitten aikaisemmin, tai ehkä myöhemmin, ei oikeasti mitään havaintoa, mutta ehkä se ei lomalla nyt olekaan niin relevanttia.

Noin tästä on taas hyvä jatkaa ensi kerralla. Pahoittelen sitä etten vieläkään ymmärrä kuinka lisätä kuvateksti, lupaan opetella ensi kerraksi! Joka tapauksessa tuo kuva missä olemme baarissa on sieltä Nautiluksesta, jos tarkasti katsoo huomaa sen sukellusvenemäisyyden. Vaikka tästä kuvasta sitä ei kunnolla nääkkään ( paitsi räpylän ), niin tuon baarin katossa on myös ankan vartalo niin kuin alta päin, kuin se uisi tuossa yläpuolella! Hauska paikka.

Pirates of Slovakia part.1

Lauantai 19.2 koitti ja siitä alkoi aivan uskomaton seikkailu ympäri itä-euroopan maita. Epäilyksettä elämäni parhain matka ja myöskin parhain matkaseura! Reissu antoi juuri sitä mitä olin odottanutkin ja ehkä vähän ekstraakin, mikä pakottaa hieman kaipaamaan matkalle takaisin ja vannomaan, että tasan vuoden päästä siellä ollaan.
Sanon jo nyt, että tästä postauksesta olisi tullut ihan liian pitkä, joten kirjoitan matkan kulun parissa erässä. En tietenkään millään pysty välittämään sitä fiilistä mikä meillä koko matkan oli tämän blogin kautta, mutta ehkä se antaa kumminkin vähän osviittaa ja saa muutaman uudenkin ihmisen innostumaan tästä seikkailusta.

Lauantaiaamuna heräsin lepakkoluolasta ja tunnelma oli siellä kovin kovin epätodellinen. Emme pystyneet ystäväni kanssa heti ymmärtämään että vuoden odotus palkittaisiin tänään ja pääsisimme aloittamaan hullun matkamme. Kyyti satamaan saapui siinä kymmenen aikaan ja satamssa olimmekin sitten puoli 11. Siellä noin 20 hengen seurueemme kokoontui ja tunnelma oli odotteleva. Vihdoin laivaan päästyämme suuntasimme ensitekijöiksi syömään ja sieltä salamana Tax Freehin ostamaan vähän matkaevästä, kovin nestemäisiä laatikoita mukaan tarttui. Laivamatka kesti sen muutaman tunnin ja Viroon saapuessamme kaikilla oli jo hyvä juhlafiilis joka vain jatkui kun pääsimme uskollisen Taisto bussin kyytiin. Kaikki olivat niin onnellisia kun bussi käynnistyi, Tallinna jäi taakse ja tiesimme matkan vihdoin todeksi. Bussimatka kesti yhteensä sen 36 tuntia. Kyllä vain nukuimme kaikki siellä ahtaassa ja hemmetin kuumassa bussissa, mutta ilman tuota pikku koettelemusta tuosta reissusta puuttuisi suuri osa, lentäminen olisi ollut ihan naurettavaa. Tietenkin meillä oli useita pysähdyksiä ajon aikana, Latvian ja Liettuan huoltoasemat tulivat erittäin tutuiksi ja vessajonoissa sai aina odotella ainakin sen 10 minuuttia. Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli kumminkin yksi reissun parhaista, kaikki olivat vielä niin hyvillä fiiliksillä. Tosin pieni selkkaus kyseisenä yönä tapahtui, kun eräs tuttumme ilmoitti jallupullonsa varastetuksi ja minä ystäväni kanssa painuimme tietenkin soitellen sotaan häntä puolustamaan. Aamulla oltiinkin sitten vähän hiljaisempia kun kyseinen pullo löytyi tämän kyseisen henkilön penkin alta... Erehtyminen on toki inhimillistä.


Uljas Taisto bussimme

Joka tapauksessa sunnuntaiaamuna siinä kello 06.00 noin tunnin unien jälkeen kuskimme pysähtyi keskelle Varsovan moottoritietä ja ilmoitti, että 9 tunnin mittainen taukomme alkaa tästä. Kaikki tuijotimme suu auki bussin ikkunoista pimeätä Varsovan tien reunusta ja toivoimme hartaasti tämän olevan huono vitsi. No sitä se ei tietenkään ollut. Ei auttanut muu kuin hypätä ulos bussista ja lähteä melko sokkona kävelemään pimeitä teitä pitkin ja etsimään mitä tahansa paikkaa joka olisi tuohon aikaan aamusta auki. Onneksemme muutaman kilometrin päästä löytyi hotelli, jossa aamiainen alkoi klo 7. Odottelimme hotellin aulassa puoli tuntia torkkuen pikkusohvilla, henkilökunta oli varmasti mielissään kun kymmenkunta krapulaista suomalaisturistia valtasi heidän tilansa. Joka tapauksessa aamiainen maistui erittäin hyvältä ja itse ainakin join litroittain appelsiinimehua, tuntui ettei se ollut koskaan maistunut paremmalta! Syötyämme aloimme tutkiskelemaan Varsovan karttaa ja bongasimme suuren ostoskeskuksen joka aukeaisi klo 9. Tunnin ajan sitten torkuimme hotellin aamiastiloissa ja saimme taas osaksemme erittäin vihaisia katseita.


Näkymä bussin ikkunasta kuudelta aamulla

Ostoskeskus osoittautui erittäin valtavaksi ja kaikkien niiden kymmenien ihanien vaatekauppojen keskellä oli hetki pakko kirota Suomen maailman suppeinta valikoimaa. Puolassa ei tietenkään toimi euro valuuttana joten kortti vinkuikin sitten aika kiltisti koko päivän. Mukaan tarttui vaikka mitä ja vaikka kuinka halvalla, mutta ei noista vaatteista sen enempää. Järkyttävintä oli kumminkin huomata erittäin huono kielitaito. Kävimme syömässä KFC:ssä ja yksi sen työntekijöistä ei osannut sanaakaan englantia vaikka hän oli nuori mies. Kyseinen heppu joutui pyytämään kaverin siihen viereen tulkkaamaan, jolta onneksi englanti sujuikin sitten sutjakkaammin.
Varsovassa vietetyn päivän päätteeksi olimme kaikki kyllä kovin uupuneita ja tällä kertaa ongelmia bussiin nukahtamisessa ei ollut, ainakaan sen tunnin ajan. Matka jatkuikin sitten pitkin Puolaa ja eräs ystävämme päätti kaikkien suureksi iloksi ostaa eräältä huoltoasemalta pornolehden jonka kylkiäisenä tuli erittäin korkeatasoinen pornoelokuva, jonka nimesimme sitten jälkeen päin Rillit Huurussa. Tätä varsinaista elokuvanautintoa saimmekin sitten katsoa koko matkan aikana muutamankin kerran ja nyt ei kyllä tarvitse kyseistä genreä enää katsellakaan.


Varsovan vanhakaupunki

Jatkoa seikkailulle seuraa pian!

Onnistunut viikonloppu ja erittäin epäonnistunut lakko

No se niistä lakoista, pitihän se arvata. Neljä kokonaista päivää kestin, mutta kuten arvelinkin perjantai osoittautui liian haastavaksi ja lakko ratkesi kermajäätelöön tehdyllä pirtelöllä. Että sinne valui kivasti itsekuri, ja jossei ihan vielä hukkunut niin hukkuipa sitten viimeistään siinä vaiheessa kun ensimmäinen omenabooli valmistui. Suunnitelmien tehdessä tämän radikaalin käännöksen vietimmekin perjantaina erään ystäväni läksäreitä ja hei, eihän niistä ihan helpolla ja vesiraittiina voi koskaan selvitä. Juomapelin johdattelemana kaupungille, pilkkuun asti toki ja ravintola MC:n kautta taksilla kotiin. Aamulla herätys kymmeneltä ja siskon rohkaiseva kommentti ulkonäöstäni " Et ole koskaan näyttänyt rumemmalta". Väite ei tietenkään pitänyt paikkaansa, vaikka hiusten selvittämiseen menikin taas sellainen puoli tuntia.
Lauantaina sitten kokoonnuimme lepakkoluolaan fiilistelemään Slovakiaa (tj5!) ja katsoimme Eurotripin. Siis paras komedia ikinä, se ranskalainen mies on ihan uskomaton! Jäin kyseiseen luolaan yöksi ja siinä kahdentoista jälkeen ystävälleni ja minulle iski kova tarve tehdä lettuja. Koska mansikkahilloa ja kermavaahtoa ei ollut, oli hieman improvisoitava. Loppujen lopuksi lettujen päälle löysi tiensä kanamauste, suklaakastike sekä luultavasti vanhaksi mennyt pesto, oli ihan tajuttoman hyviä lettuja! Lettujen äärellä sitten parennettiin maailmaa ja suunniteltiin väsymykseen asti muuttoa Australiaan koulun loputtua. Se vain kuulostaa päivä päivältä paremmalta idealta, etenkin tänään kun mittari näytti -22 astetta...
Sunnuntaina sitten piti tehdä kouluhommia. Hieman kirjoitinkin Ingmannin ulkomaalaisten tytäryhtiöiden jäätelömarkkinoista, huonosti on Baltian maissa muutamana viime vuonna mennyt, ei maistu jäde kun talouskriisi iskee. Tämän jälkeen tuli tietenkin kamala himo saada jäätelöä joten taas nokka kohti lepakkoluolaa. Parasta oli kun eräs ystvämme oli autolla, ovelta ovelle palvelu pelaa! Kaupasta oli pakko käydä ostamassa suklaajäätelö, laittikokista ( ketä yritimme huijata ), karkkia ja paaaljon nugetteja. Luolassa meitä odotti vielä lauantaiset sipsit sekä maukas neljän juuston pizza. Järkyttävää näin jälkeen päin ajatella tätä roskan määrää, syytän siitä lakkoiluideaa, se provosoi minut tähän! Kaikkien näiden herkkujen lomassa katsoimme sitten elokuvan Mulholland Drive, koska olin jostain lukenut sen kuuluvan jokaisen yleissivistykseen. Elokuva oli erittäin kummallinen ensi sekunneista lähtien ja yhtäkään juonikäännettä en pystynyt arvaamaan. Elokuvassa on kaksi naisnäyttelijää jotka esittävät pääosia. Se on ainut asia minkä voin sanoa varmasti. Sitten tapahtuu paljon asioita joita ei pysty kuin tuijottamaan suu auki ja hieman tyynyn takaa, ihmeellisiä vääntyneitä naamoja joka nurkan takana! Ja kaiken kukkuraksi vielä naisrakkautta, kyllä muuttui elokuva ainakin erään ystäväni silmissä kerta heitolla mielenkiintoisemmaksi. En edes yritä selitellä elokuvaa sen enempää, suosittelen kaikkia katsomaan sen ja ihmettelemään sen jälkeen koko yön mitä hemmettiä on juuri katsonut.
Kai se on pakko toivottaa vielä hyvää ystävänpäivää vaikka koko konsepti onkin ihan typerä idea ja tarkoitettu vain kaikille juuri rakastuneille pareille, miten imelää!
Voisin kumminkin todeta omaavani maailman kaikkeuden parhaimmat ystävät, joiden läsnäoloa juhlin kyllä vuoden jokaisena päivänä sillä ilman heitä olisi jopa minun elämäni kovinkin kurjaa. Siis paljon halauksia ja pusuja teille ystäväni, voisin omistaa teille kappaleen Lifehouse - Everything.

Enemmän itsekuria ja vähemmän päiviä, kiitos !

Tänään on ollut varsin mukava maanantai. No aamu kahdeksalta se ei vielä siltä tuntunut, herättyäni menin syömään aamupalaa ja koin ikkunan takana väijyvän pimeyden liian ahdistavaksi joten päätin skipata suosiolla kansainvälisen kauppaoikeuden tunnin. Nukuin sitten kymmeneen asti ja omantunnon pakottamana aloin tekemään erästä koulutehtävää ja sainkin jotain aikaiseksi. Puoli kahdentoista aikaan menin sitten susipojan kanssa ulkoilemaan. Tähän aikaan pimeys oli jo väistynyt suloisen kevätauringon edestä ja sen kunniaksi oli pakko kokeilla pärjäisikö jo nahkatakissa! Noh ehkä hieman viileä oli, mutta tuntui kumminkin hyvältä kävellä se ja aurinkolasit päällä kimmeltelevien hankien keskellä, kevät on tosiaan jo tulossa!
Fiilistelylenkin jälkeen lähdin sitten hakemaan tuoretta ajokorttiani Aleksis Kiven kadulta. Tuntui hassulta kävellä kyseiseen paikkaan kerrankin rauhallisin mielin, viimeksi sielä inssissä ollessani olo ei ollut lähelläkään rauhallista.. Joka tapauksessa, nyt on paperilapun sijaan kortti taskussa ja fiilikset edelleen ihan uskomattomat. Minulla ajokortti, tätä päivää en pystynyt odottamaan.
Vallilasta suuntasin sitten koululleni hallituksen kokousta varten, sieltähän ei lintsata. Kokouksessa nyt ei sinällään ollut mitään ihmeellistä, kertasimme viime kerran asioita ja ehkä vähän fiilistelimme porukalla Slovakiaa, siihenhän on enää 12 päivää!
Loppuilta meni sitten mukavissa merkeissä. Kävin siskoni sekä äitini kanssa viemässä susipoikaa koirapuistoon, ensimmäinen kerta kun itse olin tälläisellä reissulla mukana. Poika oli aivan innoissaan kaikesta siitä vapaasta tilasta ja uusista hajuista, miten pienestä toisen voi tehdä niin iloiseksi! Tämän jälkeen ilahdutin itseäni ja tilasin ensimmäisen kerran ikinä H&M:n nettikaupasta muutaman vaatteen, pakkohan sitä on joskus kokeilla. Saa nähdä ehtivätkö Slovakiaan mukaan. Jottei iltani kuulostaisi ihan hyödyttömältä, niin voin kertoa että tein myös jotain todella tärkeää. Siskollani on nimittäin lyhyen matikan koe huomenna ja koska itse niin loistin pitkässä matikassa autoin häntä perehtymään derivoinnin ihmeelliseen maailmaan. Pakko myöntää että piti itsekin hieman sitä kirjaa lueskella ennen kuin osasin sanoa mitään, on siitä nyt kumminkin jo kaksi vuotta kun niitä on viimeksi ratkonut.
Tein todella itsetuhoisen päätöksen kun lupasin etten herkuttele tai nauti tippaakaan alkoholia ennen reissua. Ensimmäinen päivä onnistuneesti takana. Olen kumminkin varma, että viikonloppuna jostain ryömii heikolla hetkellä suklaasammakko tai salmiakkikala ja sehän on sitten tämän lupauksen loppu. Miksi karan pitää olla niin hyvää....

Aktiivinen viikonloppu

Takana aivan mahtava viikonloppu! Juuri tällaista tekemistä tähän väliin tarvitsikin, sai paljon uutta ajateltavaa ja uusia näkökulmia asioihin. Tradenomiopiskelijaliitto TROL ry kutsui lauantaiksi kaikki aktiivit koulutukseen eräälle hotellille. Päivä sisälsi paljon uutta ja vähän vanhaakin mutta kaiken kaikkiaan asiaa tuli todella paljon ja 7 tuntia kestänyt luento-osuutemme ei oikeastaan riittänyt kuin alkuun pääsyyn. Koulutuksen tarkoituksena oli tehdä uusia linjauksia TROL:n toimintaan ja miettiä hieman tradenomien identiteettiä ja mainetta työelämässä. Tällä hetkellä kovinkaan moni ei tunnu tietävän mitä tradenomi tarkoittaa ja siksipä meillä onkin hyvä mahdollisuus luoda ammatti-imagollemme positiivinen kuva. Olemmehan kumminkin ehdottomasti alan ammattilaisia nimenomaan käytännön osaamisemme vuoksi, emmekä pelkästään teorioihin pohjautuvien tietojemme. En ala sen enempää vertailemaan tradenomia ja ekonomia, mutta sen vaan sanon etten vaihtaisia tradenomiopintojani yhdenkään ekonomin kanssa.
Luentojen jälkeen meillä oli sitten muutama tunti vapaata käydä saunassa ja kaupassa ja ottaa vähän lepoakin välillä. Kahdeksalta kumminkin alkoi illallinen joka tarjoiltiin tietenkin pöytiin. Ruoka oli erinomaista, mutta illallisesta hykerryttävän teki sitsien tyyppinen tunnelma juomalauluineen. Ei meinannut syömisestä tulla mitään kun koko aika sai kilistellä viinilasia ties millaisille värssyille. Ruokailun jälkeen olikin sitten aika verkostoitua muiden aktiivien kanssa. Koulutukseen nimittäin osallaistui tradenomiopiskelijoita ympäri Suomen ja nyt voi kyllä sanoa, että seuraa löytyy jokaisesta ilmansuunnasta. Ilta oli todella hauska, hotellin käytävät täytti riemullinen tunnelma joka jossain vaiheessa alkoi hieman ärsyttämään erästä hotellin työntekijää. Jorge ( keksimämme nimi ) tokaisi viisaasti jossain vaiheessa yötä että " Tämä ei ole mikään Silja Line, menkää hytteihinne siitä!". Se siitä uskottavuudesta.
Varsinkin tämän viikonlopun jälkeen aloin todella ihmettelemään sitä, kuinka joku voi opsikella osallistumatta mihinkään aktiivitoimintaan. En voisi kuvitellekaan opiskelumotivaationi pysyvän näin hyvänä ilman hallitusta ja tutorointia, ne ovat avanneet ovet niin moneen eri paikkaan ja niin monen eri ihmisen luo etten varmasti saa tälläisiä kokemuksia mistään muualta. Loppujen lopuksi juuri tuollaisilla kontakteilla ja tuollaisella tiedolla mitä tämäkin viikonloppu antoi on eniten väliä. Mitä sitten jos valmistuu 5 keskiarvon papereilla, mutta ei ole koko opiskeluaikana tutustunut yhteenkään kanssaihmiseen tai ymmärtänyt mitä hyötyä esimerkiksi työsuhdejäsenyydestä on. Meidän työllistymismarkkinoilla kilpailu on kumminkin kova ja siellä pärjää tasan ne jotka tietävät muutakin kuin kuinka hyödyntää khiin neliö-testiä jonkun tutkimuksen avaamiseen.

Tiistai illan tilannekatsaus

Iski ihan kamala talvimasennus. Joka paikassa on vain lunta ja vettä ja jäätä ja pimeätä ja KYLMÄ ! Se Slovakian matka ei tosissaan voisi tulla parempaan aikaan, enää kaksikymmentäviisi päivää ja pääsee hengittämään raikasta kevätilmaa! Voisin yhtä hyvin nukkua seuraavat kolme viikkoa, täällä on niin kamalan tylsää. En kestä enää näitä samanlaisia viikkoja jotka täyttyvät vain koulusta tai kouluun liittyvistä asioista, pakko saada tätä kaavaa nyt jotenkin rikottua! Slovakian reissukin kestää vain 9 päivää, sen jälkeen joutuu odottamaan taas ikuisuuden että jotain tapahtuu. Onneksi suunnittelimme tänään kevätristeilyä maaliskuulle, ilman tällaisia etappeja en kyllä selviäisi koko talvea ja kevättä.
Tuossa viikko sitten aloin hieman ajattelemaan mitä sitä tekisi koulun loputtua. Töihin en ainakaan mene, olen silloin 22 vuotias eli käytännössä ihan lapsi vielä enkä todellakaan meinaa pilata loppuelämääni jo sen ikäisenä aloitetulla burnoutilla. Luultavasti haen vielä jonnekin muualle opiskelemaan, mutta jotain muuta alaa. Kauppikseen minua ei saisi kirveelläkään. Tosin ennen seuraavaa opiskelupaikkaani haluisin hieman reissata. Jostain iski kauhea hinku lähteä vuodeksi vaikka Australiaan, se olisi ainakin tarpeeksi pitkällä täältä ja sielä olisi lämmin! Vuosi tehdä vuoden siellä sitten jotain hanttihommia, banaanien kerääminen kuulostaa tällä hetkellä uskomattoman eksoottiselta! Tai sitten vaan tiskaamaan jonkin ravintolan keittiöön, aivan sama kunhan pääsee jonnekin tuulettumaan täältä. Ja sitten kun tulen takaisin voisin ihan hyvin vaihtaa opiskelupaikkakuntaa. Turku ja Tampere ovat ihan hyviä vaihtoehtoja, tarpeeksi lähellä Helsingin ihmeitä. Toisaalta, jos sitä oikein innostuisi voisi lähteä vaikka Englantiin opiskelemaan. Eihän sitä tiedä mitä kolmen vuoden päästä haluaa. Voihan se olla että silloin olenkin iloinen kolmen lapsen yksinhuoltaja äiti, asun vuokralla kaksiossa jakomäessä, harrastan vaippojen hintaseurantaa, juhlin kun saan yhden illan kuukaudessa vain maata sohvalla, nään yksinhuoltaja kavereitani ja jaamme vaippojen hintaseuranta tietojamme, käyn vanhemmillani säännöllisesti syömässä koska kaikki rahat menee vaippoihin ja iltaisin haikailen tämän opiskelijaelämäni perään. Noin, johan tuli parempi mieli!

Kaikkea kivaa ja kiiltävää

Laatuaikaa sisareni ja oman pienen pörröisen susipojan kanssa, ei tule päikkäreistä mitään kun toinen nuolee naamaa ja pureskelee hyväntahtoisesti sormia. Mutta se hänestä niin suloisen tekeekin, kaikista näkemistäni koirista seurallisimman ja ihmisrakkaimman saimme, en vaihtasi häntä edes lottovoittoon! Tai siinä tapauksessa jos hänet saisi sitten ostettua takaisin ja rahaa ehkä jäisi ihan vähän pariin muuhunkin investointiin... Nyt työnsi pään siskon kainaloon, hellyyttävää!
Viime viikonloppu oli aika onnekas, nimittäin toden totta, vihdoin ja viimein, puolen vuoden odotuksen, uhrauksien, hien, veren ja surun jälkeen onnistuin kirjaimellisesti räpeltämään läpi loskan ja lumen ja sain kuin sainkin hyväksytyn ajokokeesta! Olin onnesta aivan sekaisin enkä vieläkään pysty uskomaan, että saisin nyt ottaa auton alle ja lähteä itsekseni ajelemaan minne ikinä haluaisin. Tietenkin sellainen pieni este tässä on, että omaa autoahan minulla ei ole enkä myöskään ole saanut lupaa ajaa perheemme autoja, ne nähkääs ovat tässä talossa enemmän kuin autoja, ne ovat elämäntapa. Ja niillä on nimet, luonnollisesti...
Joka tapauksessa, tämän onnekkaan tapahtuman jälkeen pääsin hyvin mielin juhlistamaan korttiani kauan odotetulle Ruotsin risteilylle. Sehän nyt on selvää, että laivoilla yleisesti ei voi olla tylsää, mutta tämä reissu ei antanut ikävystymiselle sijaa hetkeksikään. Päivitimme ahkerasti perinteeksi muodostunutta matkapäiväkirjaa, jotta viikonlopun tapahtumat eivät pääsisi unohtumaan keneltäkään, varsinkaan "pojalta". Reissun virallisena tarkoituksenahan oli pitää vuoden ensimmäinen hallituksen kokous, eli järjestäytymiskokous, jossa kaikki saivat viimein tietää omat pestinsä ja uusi hallitus sai tulevan vuoden sitten kivasti aloitettua yhdessä. Hyvä porukka meitä tänä vuonna onkin, kevätristeilyä odotellessa... Ainiin lauantaiyöstä asti päässäni on soinut vain yksi lause: BIG BABY MAMAS BOY ! Tässä vaiheessa alkaa suoraan sanottuna jo pikkuisen ärsyttämään, kiitos vaan poikien sviitistä, kunnon opiskelijat matkustavat ainoissa oikeissa hyteissä autokannen alapuolella!
Koulu alkoi taas tällä viikolla, tai oikeastaan jatkui kuukauden loman jäljiltä. Päätin että pidän uuden vuoden lupaukseni ahkerammasta opiskelusta ja käväisin tänään tiimarissa hakemassa kansioita ja vihkoja. Tuli todella fiksu olo kun päivitin kansiooni tähän jaksoon kuuluvat aineet. Sellaisia ihanuuksia on nyt vuorossa kuin kansainvälinen kauppaoikeus, international business, international economics, toiminnan rahoitus kansainvälisillä markkinoilla, kansainvälinen kauppa käytännössä, english for international business sekä tuttu ja turvallinen saksan 2. jatkokurssi. Kyllä tämän jälkeen voin jo kutsua itseäni ammattilaiseksi! Tosiaan meillähän alkoi koulussa nyt suuntautumiset, ja oma ASO:ni on kansainvälinen liiketoiminta jAa logistiikka. Jos sitä vaikka päätyy tulliin töihin...... Ei itku
Voisin kyllä jatkaa tätä höpöttelyä, aiheitahan olisi, mutta taidan säästää jotain ensi kerralle, jonka vannon olevan pian! Luultavasti luvassa fiilistelyä kuukauden päässä häämöttävästä Slovakian matkasta joka tulee olemaan tämän kevään ehdoton ykköstapahtuma! Lisäksi saatan ihan pikkuisen tulla itkemään kouluhommista, kolmas päivä mennyt ja kalenteri nyt jo täynnä joka viikolle palautettevista tehtävistä. Että kesää odotellessa, tule pian !

Pientä toivoa ilmassa

Ensimmäiseksi on ihan pakko kerskailla, sillä olen nyt kolme päivää putkeen käynyt salilla ja vielä huomenna ehtii ennen viikonlopun kokousmatkaa Tukholmaan. Nyt kyllä saa kaikki epämääräinen lyllyvä aines kyytiä, en aio vastaanottaa alleja tässä iässä! Kädet ovatkin tajuttoman kipeät nostaessa, mutta se kertoo vain ahkeruudesta ja siitähän palkitaan. Melkein voisin sanoa tulosten näkyvän jo nyt, kerrassaan upeaa! Olen myös hienosti vähentänyt syömistä, varsinkin kaiken tarpeettoman makean ja pullamössöleivän, hyi! Söin äsken pienen palan Breik suklaata ja alkoi ällöttämään, ihan tuntee rasvan maun suussa ja kuinka se imeytyy kiinni joka kudokseen. Tiedän että viikonloppuinen Ruotsin reissumme vähän pilaa tätä hyvin alkanutta putkea, mutta ensi viikolla jatkan taas tehokkaasti ja samaan malliin!

Toinen ilon aihe, ajotunti meni tänään oikeen nappiin. Jopa ajomaikkani oli sitä mieltä, vaikka yleensä hänellä ei ole muuta kuin pädettävää jostain epäolennaisista asioista. Perjantaina olisi toisen inssin vuoro ja nyt on vähän sellainen kutina, että se voisi mennä läpi. Ei saa toivoa liikaa, mutta kyllä se olisi onnenpäivä jos saisin pitää ihka omaa ajokorttia kädessä ja lähteä laillisesti ajamaan. Huh, pökerryn jännityksestä!

Vuosi 2011 on kyllä alkanut hyvissä merkeissä. Tällä hetkellä oikeastaan mikään ei harmita ja odotan kaikkea tulevaa innolla joskin päätin, että nautin jokaisesta päivästä toi se tullessaan mitä vaan. Alku vuoden ehdoton lempparibändi on Florence and the machine, sillä naisella on kyllä uskomaton ääni ja hän on muutenkin tajuttoman kaunis. Drumming song on nyt ihan ykkönen! Vaikkakin myös Heavy in your arms saa aina aikaan volyymin nostamisen. Ihastuttavaa loppuviikkoa!

Vuosia, entisiä ja uusia

Uusi vuosi ja uudet kujeet vai? Vanhoistakaan ei ole vielä selvitty, olisin tarvinnut muutaman kuukauden lisäaikaa. Eikä muutenkaan tunnu siltä että vuosi olisi vaihtunut, ei ole uusi olo. Tästä voi toki myös syyttää sitä etten nähnyt eilen yhtäkään rakettia, en valanut tinaa enkä syönyt perunasalaattia. Uuden vuoden booli toki oli, ja sen johdattelemana kaupunkiin ja jonottamaan baariin. Vääryys. Onneksi pääsi sentään ilmaiseksi sisään ja narikkaihmiset olivat hauskalla tuulella. Aika moni oli eilen, kovin leppoisa tunnelma ja itsekin vaeltelin baarissa hymy korvissa koko illan tajuamatta oikeastaan mikä siinä nyt niin hymyilytti. Ilta oli kumminkin oikein rattoisa ja vuoden vaihtuessa koko baari laski yhdessä kymmenestä yhteen ja BOOM vuosi vaihtui. Ehkä sekin loi tiettyä koheesiota eilen illalla kaikkien keskuuteen ja turhilta tappeluilta vältyttiin.
Vuosi 2010, voisi viimeisen kerran vähän vielä fiilistellä ja muistella mitä kaikkea sitä sattui ja tapahtui. Odotin tältä vuodelta paljon ja paljon se antoikin. Ei ollut oikeastaan yhtäkään tylsää hetkeä vaan koko ajan oli jotain yllä. Vuoden alussa noin pari vuotta kestänyt parisuhteeni päättyi ja minusta tuli sinkku, mikä oli jo todella kummallinen aloitus vuodelle. Helmikuussa lähdimme koulukavereiden kanssa laskettelureissulle Slovakiaan joka oli paras matkani koskaan. Reissusta jäi käteen ainakin paljon uusia vaatteita, muutamia tuttavuuksia, halpaa viiniä, eri Euroopan maita, laskettelua melkein kohtalokkain seurauksin, bussissa nukkumista, puolalaista pornoa ( en suosittele ), jäksyn fanitusta, tunnelmallisia slovakialaisia pubeja, pelottavia slovakialaisia, halpaa skumppaa, vilahtava tissi, hyvät aamiaisleivät kinkulta maistuvalla juustolla, alaston kohtaus ja katteettomat lupaukset, viiniä Wienissä, hyvää ja halpaa ruokaa, perheen kohtaaminen, bussin baari ja manageri joka myi maman ilmaiseksi. Ihan tuli hymy huulile kuin muisteli, onneksi tuonne pääsee uudestaan ja aamujahan on enää 48!




Koko Slovakian paras baari

Kevät kului muutenkin tiivisti koululaisten kanssa erilaisissa bileissä, koulutuksissa, tapahtumissa ja opiskellessa. Tutustuttiin moniin uusiin ihmisiin eri toimipisteistämme ja ainakin itse sain hyviä kavereita. Kevään päätti koulumme Olympialaisjuhla joka meni hieman hyvän mauan rajan alapuolelle muutamallakin ihmisillä. Se oli se auringonpistos. Kesä sitten alkoi ihanissa tunnelmissa unelma duunissa vaatekaupassa joka tiesi palkan tuloa ja menoa. Kesän täytti terassit, ihanat ihmiset, aurinko, autokoulun aloitus, vähän nukutut yöt, ikimuistoiset synttärit, juhannuskokko, baareilu, riitely ja sopiminen, grilliruoka, mökkeily ja nauttiminen. Kerrassaan loistava kesä, toivottavasti seuraavasta tulee vähintään yhtä onnistunut. Syksy tuli ja toi arjen tullessaan. Koulu alkoi ja käytävät täytti uudet fuksit erilaisine persoonineen. Koulun aloitusviikko oli mahtava ja porukka sai otteen opiskeluun ja toisiinsa heti kättelyssä. Syksy oli aluksi kiireinen kun samaan aikaan piti opiskella, käydä autokoulussa, tehdä töitä sekä alkaa suunnittelmaan tulevaa vuosijuhlaa. Kiire onneksi hieman hellitti töitten loputtua ja kaikesta raatamisesta palkinnoksi sai Lady Gagan keikan mikä oli ilmiömäinen.



Yksi pörröinen ja ihana palkinto oli myös uusi pieni perheenjäsenemme, johon olen rakastunut silmittömästi! Talven aloitti vuosijuhlamme joka meni aivan nappiin ja ihmiset olivat tyytyväisiä. Kaikkeen tuohon väliin mahtui toki monet bileet ja uudet ihmiset, mutta myös vanhat ihmiset ja samat riidat. Vain yksi asia tässä vuodessa kaduttaa ja senkin piti tapahtua tässä ihan viime metreillä. Miksi ihmiset eivät osaa ajatella itse. Joulu toi tulleessaan pieleen menneen inssin mutta sitä harmitusta korvasi kumminkin itse joulunvietto joka tapahtui perheen kanssa hyvin syödessä ja hyviä lahjoja saadessa.



Aina vuoden alussahan pitäisi antaa jonkilaisia yleensä katteettomia lupauksia ja ajattelin nyt itsekin listata tähän muutaman :

1. Lupaan lujasti että käyn entistä ahkerammin salilla ja pääsen kesäkuntoon
2. Lupaan täten myös olla herkuttelematta yhtä paljoa ja koittaa syödä enemmän hedelmiä
3. Lupaan opiskella ahkerammin ja säilyttää yli kolmosen keskiarvon
4. Lupaan olla parempi ystävä niille jotka sen ansaitsevat
5. Lupaan rakastaa enemmän
6. Lupaan nauttia oikeista asioista
7. Lupaan päästä inssistä viimein läpi
8. Lupaan sitoutua asioihin vahvemmin
9. Lupaan olla stressaamatta turhasta
10. Lupaan olla onnellinen
11. Lupaan erityisesti, että olen yhtä ihastuttava ja rakestettava itseni myös tänä vuonna!
Ottakaahan tästäkin vuodesta kaikki irti, niin minä ainakin teen!
Ja tämän vuoden ehdoton aloitusbiisi on MGMT-Kids