Onnistunut viikonloppu ja erittäin epäonnistunut lakko

No se niistä lakoista, pitihän se arvata. Neljä kokonaista päivää kestin, mutta kuten arvelinkin perjantai osoittautui liian haastavaksi ja lakko ratkesi kermajäätelöön tehdyllä pirtelöllä. Että sinne valui kivasti itsekuri, ja jossei ihan vielä hukkunut niin hukkuipa sitten viimeistään siinä vaiheessa kun ensimmäinen omenabooli valmistui. Suunnitelmien tehdessä tämän radikaalin käännöksen vietimmekin perjantaina erään ystäväni läksäreitä ja hei, eihän niistä ihan helpolla ja vesiraittiina voi koskaan selvitä. Juomapelin johdattelemana kaupungille, pilkkuun asti toki ja ravintola MC:n kautta taksilla kotiin. Aamulla herätys kymmeneltä ja siskon rohkaiseva kommentti ulkonäöstäni " Et ole koskaan näyttänyt rumemmalta". Väite ei tietenkään pitänyt paikkaansa, vaikka hiusten selvittämiseen menikin taas sellainen puoli tuntia.
Lauantaina sitten kokoonnuimme lepakkoluolaan fiilistelemään Slovakiaa (tj5!) ja katsoimme Eurotripin. Siis paras komedia ikinä, se ranskalainen mies on ihan uskomaton! Jäin kyseiseen luolaan yöksi ja siinä kahdentoista jälkeen ystävälleni ja minulle iski kova tarve tehdä lettuja. Koska mansikkahilloa ja kermavaahtoa ei ollut, oli hieman improvisoitava. Loppujen lopuksi lettujen päälle löysi tiensä kanamauste, suklaakastike sekä luultavasti vanhaksi mennyt pesto, oli ihan tajuttoman hyviä lettuja! Lettujen äärellä sitten parennettiin maailmaa ja suunniteltiin väsymykseen asti muuttoa Australiaan koulun loputtua. Se vain kuulostaa päivä päivältä paremmalta idealta, etenkin tänään kun mittari näytti -22 astetta...
Sunnuntaina sitten piti tehdä kouluhommia. Hieman kirjoitinkin Ingmannin ulkomaalaisten tytäryhtiöiden jäätelömarkkinoista, huonosti on Baltian maissa muutamana viime vuonna mennyt, ei maistu jäde kun talouskriisi iskee. Tämän jälkeen tuli tietenkin kamala himo saada jäätelöä joten taas nokka kohti lepakkoluolaa. Parasta oli kun eräs ystvämme oli autolla, ovelta ovelle palvelu pelaa! Kaupasta oli pakko käydä ostamassa suklaajäätelö, laittikokista ( ketä yritimme huijata ), karkkia ja paaaljon nugetteja. Luolassa meitä odotti vielä lauantaiset sipsit sekä maukas neljän juuston pizza. Järkyttävää näin jälkeen päin ajatella tätä roskan määrää, syytän siitä lakkoiluideaa, se provosoi minut tähän! Kaikkien näiden herkkujen lomassa katsoimme sitten elokuvan Mulholland Drive, koska olin jostain lukenut sen kuuluvan jokaisen yleissivistykseen. Elokuva oli erittäin kummallinen ensi sekunneista lähtien ja yhtäkään juonikäännettä en pystynyt arvaamaan. Elokuvassa on kaksi naisnäyttelijää jotka esittävät pääosia. Se on ainut asia minkä voin sanoa varmasti. Sitten tapahtuu paljon asioita joita ei pysty kuin tuijottamaan suu auki ja hieman tyynyn takaa, ihmeellisiä vääntyneitä naamoja joka nurkan takana! Ja kaiken kukkuraksi vielä naisrakkautta, kyllä muuttui elokuva ainakin erään ystäväni silmissä kerta heitolla mielenkiintoisemmaksi. En edes yritä selitellä elokuvaa sen enempää, suosittelen kaikkia katsomaan sen ja ihmettelemään sen jälkeen koko yön mitä hemmettiä on juuri katsonut.
Kai se on pakko toivottaa vielä hyvää ystävänpäivää vaikka koko konsepti onkin ihan typerä idea ja tarkoitettu vain kaikille juuri rakastuneille pareille, miten imelää!
Voisin kumminkin todeta omaavani maailman kaikkeuden parhaimmat ystävät, joiden läsnäoloa juhlin kyllä vuoden jokaisena päivänä sillä ilman heitä olisi jopa minun elämäni kovinkin kurjaa. Siis paljon halauksia ja pusuja teille ystäväni, voisin omistaa teille kappaleen Lifehouse - Everything.

Enemmän itsekuria ja vähemmän päiviä, kiitos !

Tänään on ollut varsin mukava maanantai. No aamu kahdeksalta se ei vielä siltä tuntunut, herättyäni menin syömään aamupalaa ja koin ikkunan takana väijyvän pimeyden liian ahdistavaksi joten päätin skipata suosiolla kansainvälisen kauppaoikeuden tunnin. Nukuin sitten kymmeneen asti ja omantunnon pakottamana aloin tekemään erästä koulutehtävää ja sainkin jotain aikaiseksi. Puoli kahdentoista aikaan menin sitten susipojan kanssa ulkoilemaan. Tähän aikaan pimeys oli jo väistynyt suloisen kevätauringon edestä ja sen kunniaksi oli pakko kokeilla pärjäisikö jo nahkatakissa! Noh ehkä hieman viileä oli, mutta tuntui kumminkin hyvältä kävellä se ja aurinkolasit päällä kimmeltelevien hankien keskellä, kevät on tosiaan jo tulossa!
Fiilistelylenkin jälkeen lähdin sitten hakemaan tuoretta ajokorttiani Aleksis Kiven kadulta. Tuntui hassulta kävellä kyseiseen paikkaan kerrankin rauhallisin mielin, viimeksi sielä inssissä ollessani olo ei ollut lähelläkään rauhallista.. Joka tapauksessa, nyt on paperilapun sijaan kortti taskussa ja fiilikset edelleen ihan uskomattomat. Minulla ajokortti, tätä päivää en pystynyt odottamaan.
Vallilasta suuntasin sitten koululleni hallituksen kokousta varten, sieltähän ei lintsata. Kokouksessa nyt ei sinällään ollut mitään ihmeellistä, kertasimme viime kerran asioita ja ehkä vähän fiilistelimme porukalla Slovakiaa, siihenhän on enää 12 päivää!
Loppuilta meni sitten mukavissa merkeissä. Kävin siskoni sekä äitini kanssa viemässä susipoikaa koirapuistoon, ensimmäinen kerta kun itse olin tälläisellä reissulla mukana. Poika oli aivan innoissaan kaikesta siitä vapaasta tilasta ja uusista hajuista, miten pienestä toisen voi tehdä niin iloiseksi! Tämän jälkeen ilahdutin itseäni ja tilasin ensimmäisen kerran ikinä H&M:n nettikaupasta muutaman vaatteen, pakkohan sitä on joskus kokeilla. Saa nähdä ehtivätkö Slovakiaan mukaan. Jottei iltani kuulostaisi ihan hyödyttömältä, niin voin kertoa että tein myös jotain todella tärkeää. Siskollani on nimittäin lyhyen matikan koe huomenna ja koska itse niin loistin pitkässä matikassa autoin häntä perehtymään derivoinnin ihmeelliseen maailmaan. Pakko myöntää että piti itsekin hieman sitä kirjaa lueskella ennen kuin osasin sanoa mitään, on siitä nyt kumminkin jo kaksi vuotta kun niitä on viimeksi ratkonut.
Tein todella itsetuhoisen päätöksen kun lupasin etten herkuttele tai nauti tippaakaan alkoholia ennen reissua. Ensimmäinen päivä onnistuneesti takana. Olen kumminkin varma, että viikonloppuna jostain ryömii heikolla hetkellä suklaasammakko tai salmiakkikala ja sehän on sitten tämän lupauksen loppu. Miksi karan pitää olla niin hyvää....