Pirates of Slovakia part. 3 / tiistai

Kaikki aamumme eivät voineet matkan aikana alkaa yhtä selkeissä merkeissä. Tiistai aamu oli yksi niistä, kovin utuiseksi jäi muistikuva siitä monelta olen herännyt, miten olen saanut vaatteet vaihdetuksi ja kuinka ihmeessä olen väsännyt itselleni vielä aamiaisleivänkin siinä sumussa. Joka tapauksessa näiden tapahtumien siivittämänä nousimme taas kerran Taiston kyytiin ja määränpäänämme häämötti nyt Bratislava ja Wien. Hetken aikaa siinä ajettuamme jostain tuli tieto, että muutama tyttö jäi kyydistä ja on nyt tulossa junalla perässämme Bratislavaan. Hetken ihmeteltyämme tajusimme tyttöjen kuuluneen meidän tuttuihimme, kaksi heistä oli fuksejamme, ja emme voineet muuta kuin hieman nauraa koulumme edustukselle, taas kerran.
Matka Bratislavaan sujui kovin hiljaisissa merkeissä, edellinen ilta oli ottanut veronsa korkojen kera ja nälkä alkoi kasvamaan yhä useammalla meistä.

Vihdoin ja viimein perille päästyämme suorastaan juoksimme vanhan kaupungin poikki yhtäkään nähtävyyttä näkemättä ja ryntäsimme kaupungin "uudemmalle" puolelle sillan toiselle puolelle, jossa tiesimme erään hyvän kauppakeskuksen sijaitsevan. Sen enempää pohtimatta tungimme joukkona mäkkäriin ja ah kyllä maistui Big Mac ateria taivaalliselta! Hinta oli sellaista neljän euron luokkaa. Syötyämme ystäväni eivät kykeneet dagen efteriltään liikkumaan, mutta minä sinnikkäänä päätin lähteä kiertelemään kauppoja läpi, vaihtoehtona ei ollut että lähtisin tyhjin käsin kauppakeskuksesta ulos! Löysinkin Pull and Bear:sta aivan ihanan sinisen ankkurinapein varustetun paidan joka maksoi sen 14 euroa, lähti mukaan mutisematta. Vaikka kuinka kiertelin en tainnut löytyy täältä enää muuta, en ainakaan enää muista. Kiertely joka tapauksessa imi viimeiset mehut minustakin ja oli pakko luovuttaa ja mennä ystävieni seuraksi penkille tekemään kuolemaa.

Itseasiassa nukahdinkin tähän penkille kovin epämukavaan istumisasentoon lasit naamalla, jottei vihaisen näköiset vartijat vaan tulisi häätämään ulos nukkuessani. Kellon tullessa puoli neljä lähdimme tallustamaan takaisin busseille päin, vielä väsyneempänä kuin aikaisemmin. Onneksi matka Wieniin taittui hyvin torkkuessa ja Wienissä sitten oltiinkin jo vähän virkeempiä.
Wien on kyllä ehdottomasti yksi kauneimmista kaupungeista mitä olen nähnyt, ystävättäreni sanoin, sinne olisi ihanaa mennä viettämään romanttista pariskuntaviikonloppua. Joka tapauskessa me kulutimme sen neljän tunnin mittaisen vierailumme lähinnä shoppailemalla, aijai kun rahaa paloi, taas. Nähtävyyksiä emme tänäkään vuonna ähteneet sen kummemmin katselemaan, tosiaan tuo neljä tuntia ei riitä oikeastaan mihinkään. Kävelimme kumminkin maailman isoimman ja ihanimman luiteluradan vierestä, että iski kateus kun emme olleet tajunneet ottaa luistimia matkalle! Rata oltiin valaistettu aivan uskomattoman kauniisti ja pimeällä rata näytti niiiin taianomaiselta.


Matka takaisin Banska Bystricaan sujui muutaman juoman ja väsyneen läpän äärellä. Keskustelua käytiin lähinnä siitä pitäisikö tänään iltaa vielä jatkaa ja lähteä pyörimään kaupungille paikallisiin. Loppujen lopuksi itse tulin siihen tulokseen että ei pidä, mutta osa porukasta matkasi kumminkin Nautilukseen pitämään Suomi imagoamme yllä raikuvan Ukkometon ansiosta. Itse nukahdin keskustelun lomassa kaverin huoneeseen, vaikka olinkin ollut aikaisemmin virtaa taas täynnä. Paikallaan pysyminen vaan ei sovi minulle.

Pirates of Slovakia part. 2 / maanantai

Maanantaina aamuyöstä siinä kello 3.00 aikaan saavuimme vihdoin Banska Bystrikaan, rakkaan ja upean hotelli Luxin pihaan. Viime vuoden muistot tulvahtivat unisiin mieliimme saman tien ja aloimme innoissamme keräilemään bussiin levittämiämme tavaroita kasaan. Minulle ja kahdelle ystävättärelleni kävi vielä pieni vastoinkäyminen ennen huoneeseen asettumista. Lavallinen siideriä ja lavallinen lonkeroa levisivät pitkin bussia ja bussin oven suuta, ei auttanut kun jäädä keräilemään rakkaita juomia ettei suomalainen siukkakulttuuri ihan pääsisi matkan aikana unohtumaan. Tätä episodia tosin seurasi ihan onnekas tapahtuma. Meillä nimittäin olisi ollut lonkeroita enää jäljellä joku kymmenkunta, hassusti kumminkin purnukoita penkkien alta kerätessämme niitä tarttui mukaan sellainen kolmikymmenpäinen joukko. Onnistumisia seuraa epäonni, toisinaan toisin päin. Viimeisten joukossa menimme kirjautumaan hotelliin ja saimme huoneemme neloskerroksesta ( hotellissa on muistaakseni 12 kerrosta) aivan viime vuotisen huoneemme vierestä. Huone oli tällä kertaa ehkä muutaman neliön pienempi, mutta tärkeimmät eli jääkaappi ja kylpyamme olivat paikoillaan joten emme valittaneet. Tässä vaiheessa kello alkoikin jo lähestymään neljää ja simahdimme kaikki kolme vierekkäin parisänkyymme. Huoneessa toki oli myös kolmassänky, mutta se viime vuoden perinteen mukaan jätettiin muihin mainitsemattomiin tarkoituksiin.


Maanantaiaamu/päivä valkeni puolipilvisenä ja olimme hyvin nukutun yön jälkeen erittäin pirteitä ja valmiita ottamaan ensimmäisen päivän seikkailut vastaan. Ensimmäisenä missiona oli lähteä paikalliseen Prismaan eli Kauflandiin ostamaan hieman evästä ja muuta tarpeellista viikon varalle. Kaupalle kävellessämme kevätilma suorastaan tunkeutui keuhkoihimme ja olo oli mahtava. Minun ja kahden ystävättäreni ruoka/juoma ostokset maksoivat yhteensä 62 euroa ja siihen tosiaan sisältyi ainakin neljä pulloa viiniä, kaksi pulloa vodkaa, vettä, sipsiä, karkkia, leipää, neljää eri juustoa, veitsi, kinkkua, mehua, pizzaa ja mahdollisesti vielä jtn mitä en muista.

Hotellille takaisin päästyämme purkasimme vähän tavaroita ja aloimme sovittelemaan vaatteita päivällistä varten. Ensimmäiseksi oli pakko päästä syömään viime vuonna hyväksi kokemaamme ravintolaan jonka nimesimme Torniksi. Ruoka on ihan tajuttoman hyvää ja hinnat ihan naurettavan halpoja. Itse söin 200 gramman pihvin sienikastikkeella, ranskalaisilla ja valkoviinilasillisella ja koko ateria maksoi vaivaiset 11,19 euroa. Kertokaapa millaisen aterian tuolla summalla Suomesta saa muualta kuin mäkkäristä. Niinpä.

Tukevan ja maistuvan aterian jälkeen oli aika rientää viikon ensimmäiseen tapahtumaan, eli pubisuunnistukseen. Tämä tapahtuma osoittautui viime vuonnakin hulvattomaksi ja sitä se oli nyttenkin. Suruksemme lempibaarimme Nautilus ei tänä vuonna ollut päässyt kierrettävien pubien listalle, mutta päätimme kaikesta huolimatta mennä sinne ensimmäiseksi ottamaan matkanavaushömpsyt. Paikka ei ollut muuttunut piiruakaan, sama hauska sukellusvenemaisema vallitsi ja juomat saatiin uskolliseen hintaan, viinilasi 80 senttiä, ei varmaan tarvitse vertailla Suomen hintoihin. Täältä sitten suuntasimme toiseen tuttuun mestaan, Tirish pubiin. Taas viime vuotta mielessä pitäen tilasimme tequilat ja menimme tarkistamaan, olisiko viime vuotiset puumerkkimme vielä pöydissä. Valitettavasti eivät olleet. Täältä päätimme suunnistaa meillekin uuteen paikkaan, Cult clubille. Kovin lyhyeksi jäi vierailumme täällä, osa porukasta jäi kyllä syömään halpoja ja hyviä pizzoja, mutta suurin osa porukasta jatkoi kohti päätöspubia Kapitolia. Tässä vaiheessa muutaman ilojuoman jälkeen on jo vähän vähemmän kerrottavaa, mutta hauskaa meillä joka tapauksessa täälläkin oli. En osaa ollenkaan kertoa monen aikaan lähdimme Kapitolista hotellia päin, mutta hotellilla aloimme sitten valmistautumaan illan varsinaisia juhlia varten.




Maanantai-illan juhlien teemaksi oltiin valittu Slovakinky ja pukeutuminen oli sen mukaista melkein kaikilla. Käsiraudat huitoen ja poliisilakit lentäen syöksyimme hotellimme yökerhoon, jossa oletettavasti halvat juomat virtasivat ja tanssilattia oli kovassa käytössä. Eräästä ystävästäni kuoriutui yön aikana PartyBoy, joka piti kyllä huolen siitä että viihdettä oli sitten loppumatkan ajan tarjolla. Ilta sujuikin sitten kaikilla meillä oikeen railakkaasti ja kukaan meistä ei kyllä jäänyt kuivin suin. Tiedossani ei todellakaan ole monelta tänä yönä on menty nukkumaan, veikkaan jotain viiden ja kuuden väliltä, tai sitten aikaisemmin, tai ehkä myöhemmin, ei oikeasti mitään havaintoa, mutta ehkä se ei lomalla nyt olekaan niin relevanttia.

Noin tästä on taas hyvä jatkaa ensi kerralla. Pahoittelen sitä etten vieläkään ymmärrä kuinka lisätä kuvateksti, lupaan opetella ensi kerraksi! Joka tapauksessa tuo kuva missä olemme baarissa on sieltä Nautiluksesta, jos tarkasti katsoo huomaa sen sukellusvenemäisyyden. Vaikka tästä kuvasta sitä ei kunnolla nääkkään ( paitsi räpylän ), niin tuon baarin katossa on myös ankan vartalo niin kuin alta päin, kuin se uisi tuossa yläpuolella! Hauska paikka.

Pirates of Slovakia part.1

Lauantai 19.2 koitti ja siitä alkoi aivan uskomaton seikkailu ympäri itä-euroopan maita. Epäilyksettä elämäni parhain matka ja myöskin parhain matkaseura! Reissu antoi juuri sitä mitä olin odottanutkin ja ehkä vähän ekstraakin, mikä pakottaa hieman kaipaamaan matkalle takaisin ja vannomaan, että tasan vuoden päästä siellä ollaan.
Sanon jo nyt, että tästä postauksesta olisi tullut ihan liian pitkä, joten kirjoitan matkan kulun parissa erässä. En tietenkään millään pysty välittämään sitä fiilistä mikä meillä koko matkan oli tämän blogin kautta, mutta ehkä se antaa kumminkin vähän osviittaa ja saa muutaman uudenkin ihmisen innostumaan tästä seikkailusta.

Lauantaiaamuna heräsin lepakkoluolasta ja tunnelma oli siellä kovin kovin epätodellinen. Emme pystyneet ystäväni kanssa heti ymmärtämään että vuoden odotus palkittaisiin tänään ja pääsisimme aloittamaan hullun matkamme. Kyyti satamaan saapui siinä kymmenen aikaan ja satamssa olimmekin sitten puoli 11. Siellä noin 20 hengen seurueemme kokoontui ja tunnelma oli odotteleva. Vihdoin laivaan päästyämme suuntasimme ensitekijöiksi syömään ja sieltä salamana Tax Freehin ostamaan vähän matkaevästä, kovin nestemäisiä laatikoita mukaan tarttui. Laivamatka kesti sen muutaman tunnin ja Viroon saapuessamme kaikilla oli jo hyvä juhlafiilis joka vain jatkui kun pääsimme uskollisen Taisto bussin kyytiin. Kaikki olivat niin onnellisia kun bussi käynnistyi, Tallinna jäi taakse ja tiesimme matkan vihdoin todeksi. Bussimatka kesti yhteensä sen 36 tuntia. Kyllä vain nukuimme kaikki siellä ahtaassa ja hemmetin kuumassa bussissa, mutta ilman tuota pikku koettelemusta tuosta reissusta puuttuisi suuri osa, lentäminen olisi ollut ihan naurettavaa. Tietenkin meillä oli useita pysähdyksiä ajon aikana, Latvian ja Liettuan huoltoasemat tulivat erittäin tutuiksi ja vessajonoissa sai aina odotella ainakin sen 10 minuuttia. Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli kumminkin yksi reissun parhaista, kaikki olivat vielä niin hyvillä fiiliksillä. Tosin pieni selkkaus kyseisenä yönä tapahtui, kun eräs tuttumme ilmoitti jallupullonsa varastetuksi ja minä ystäväni kanssa painuimme tietenkin soitellen sotaan häntä puolustamaan. Aamulla oltiinkin sitten vähän hiljaisempia kun kyseinen pullo löytyi tämän kyseisen henkilön penkin alta... Erehtyminen on toki inhimillistä.


Uljas Taisto bussimme

Joka tapauksessa sunnuntaiaamuna siinä kello 06.00 noin tunnin unien jälkeen kuskimme pysähtyi keskelle Varsovan moottoritietä ja ilmoitti, että 9 tunnin mittainen taukomme alkaa tästä. Kaikki tuijotimme suu auki bussin ikkunoista pimeätä Varsovan tien reunusta ja toivoimme hartaasti tämän olevan huono vitsi. No sitä se ei tietenkään ollut. Ei auttanut muu kuin hypätä ulos bussista ja lähteä melko sokkona kävelemään pimeitä teitä pitkin ja etsimään mitä tahansa paikkaa joka olisi tuohon aikaan aamusta auki. Onneksemme muutaman kilometrin päästä löytyi hotelli, jossa aamiainen alkoi klo 7. Odottelimme hotellin aulassa puoli tuntia torkkuen pikkusohvilla, henkilökunta oli varmasti mielissään kun kymmenkunta krapulaista suomalaisturistia valtasi heidän tilansa. Joka tapauksessa aamiainen maistui erittäin hyvältä ja itse ainakin join litroittain appelsiinimehua, tuntui ettei se ollut koskaan maistunut paremmalta! Syötyämme aloimme tutkiskelemaan Varsovan karttaa ja bongasimme suuren ostoskeskuksen joka aukeaisi klo 9. Tunnin ajan sitten torkuimme hotellin aamiastiloissa ja saimme taas osaksemme erittäin vihaisia katseita.


Näkymä bussin ikkunasta kuudelta aamulla

Ostoskeskus osoittautui erittäin valtavaksi ja kaikkien niiden kymmenien ihanien vaatekauppojen keskellä oli hetki pakko kirota Suomen maailman suppeinta valikoimaa. Puolassa ei tietenkään toimi euro valuuttana joten kortti vinkuikin sitten aika kiltisti koko päivän. Mukaan tarttui vaikka mitä ja vaikka kuinka halvalla, mutta ei noista vaatteista sen enempää. Järkyttävintä oli kumminkin huomata erittäin huono kielitaito. Kävimme syömässä KFC:ssä ja yksi sen työntekijöistä ei osannut sanaakaan englantia vaikka hän oli nuori mies. Kyseinen heppu joutui pyytämään kaverin siihen viereen tulkkaamaan, jolta onneksi englanti sujuikin sitten sutjakkaammin.
Varsovassa vietetyn päivän päätteeksi olimme kaikki kyllä kovin uupuneita ja tällä kertaa ongelmia bussiin nukahtamisessa ei ollut, ainakaan sen tunnin ajan. Matka jatkuikin sitten pitkin Puolaa ja eräs ystävämme päätti kaikkien suureksi iloksi ostaa eräältä huoltoasemalta pornolehden jonka kylkiäisenä tuli erittäin korkeatasoinen pornoelokuva, jonka nimesimme sitten jälkeen päin Rillit Huurussa. Tätä varsinaista elokuvanautintoa saimmekin sitten katsoa koko matkan aikana muutamankin kerran ja nyt ei kyllä tarvitse kyseistä genreä enää katsellakaan.


Varsovan vanhakaupunki

Jatkoa seikkailulle seuraa pian!