Pirates of Slovakia part. 3 / tiistai

Kaikki aamumme eivät voineet matkan aikana alkaa yhtä selkeissä merkeissä. Tiistai aamu oli yksi niistä, kovin utuiseksi jäi muistikuva siitä monelta olen herännyt, miten olen saanut vaatteet vaihdetuksi ja kuinka ihmeessä olen väsännyt itselleni vielä aamiaisleivänkin siinä sumussa. Joka tapauksessa näiden tapahtumien siivittämänä nousimme taas kerran Taiston kyytiin ja määränpäänämme häämötti nyt Bratislava ja Wien. Hetken aikaa siinä ajettuamme jostain tuli tieto, että muutama tyttö jäi kyydistä ja on nyt tulossa junalla perässämme Bratislavaan. Hetken ihmeteltyämme tajusimme tyttöjen kuuluneen meidän tuttuihimme, kaksi heistä oli fuksejamme, ja emme voineet muuta kuin hieman nauraa koulumme edustukselle, taas kerran.
Matka Bratislavaan sujui kovin hiljaisissa merkeissä, edellinen ilta oli ottanut veronsa korkojen kera ja nälkä alkoi kasvamaan yhä useammalla meistä.

Vihdoin ja viimein perille päästyämme suorastaan juoksimme vanhan kaupungin poikki yhtäkään nähtävyyttä näkemättä ja ryntäsimme kaupungin "uudemmalle" puolelle sillan toiselle puolelle, jossa tiesimme erään hyvän kauppakeskuksen sijaitsevan. Sen enempää pohtimatta tungimme joukkona mäkkäriin ja ah kyllä maistui Big Mac ateria taivaalliselta! Hinta oli sellaista neljän euron luokkaa. Syötyämme ystäväni eivät kykeneet dagen efteriltään liikkumaan, mutta minä sinnikkäänä päätin lähteä kiertelemään kauppoja läpi, vaihtoehtona ei ollut että lähtisin tyhjin käsin kauppakeskuksesta ulos! Löysinkin Pull and Bear:sta aivan ihanan sinisen ankkurinapein varustetun paidan joka maksoi sen 14 euroa, lähti mukaan mutisematta. Vaikka kuinka kiertelin en tainnut löytyy täältä enää muuta, en ainakaan enää muista. Kiertely joka tapauksessa imi viimeiset mehut minustakin ja oli pakko luovuttaa ja mennä ystävieni seuraksi penkille tekemään kuolemaa.

Itseasiassa nukahdinkin tähän penkille kovin epämukavaan istumisasentoon lasit naamalla, jottei vihaisen näköiset vartijat vaan tulisi häätämään ulos nukkuessani. Kellon tullessa puoli neljä lähdimme tallustamaan takaisin busseille päin, vielä väsyneempänä kuin aikaisemmin. Onneksi matka Wieniin taittui hyvin torkkuessa ja Wienissä sitten oltiinkin jo vähän virkeempiä.
Wien on kyllä ehdottomasti yksi kauneimmista kaupungeista mitä olen nähnyt, ystävättäreni sanoin, sinne olisi ihanaa mennä viettämään romanttista pariskuntaviikonloppua. Joka tapauskessa me kulutimme sen neljän tunnin mittaisen vierailumme lähinnä shoppailemalla, aijai kun rahaa paloi, taas. Nähtävyyksiä emme tänäkään vuonna ähteneet sen kummemmin katselemaan, tosiaan tuo neljä tuntia ei riitä oikeastaan mihinkään. Kävelimme kumminkin maailman isoimman ja ihanimman luiteluradan vierestä, että iski kateus kun emme olleet tajunneet ottaa luistimia matkalle! Rata oltiin valaistettu aivan uskomattoman kauniisti ja pimeällä rata näytti niiiin taianomaiselta.


Matka takaisin Banska Bystricaan sujui muutaman juoman ja väsyneen läpän äärellä. Keskustelua käytiin lähinnä siitä pitäisikö tänään iltaa vielä jatkaa ja lähteä pyörimään kaupungille paikallisiin. Loppujen lopuksi itse tulin siihen tulokseen että ei pidä, mutta osa porukasta matkasi kumminkin Nautilukseen pitämään Suomi imagoamme yllä raikuvan Ukkometon ansiosta. Itse nukahdin keskustelun lomassa kaverin huoneeseen, vaikka olinkin ollut aikaisemmin virtaa taas täynnä. Paikallaan pysyminen vaan ei sovi minulle.