Sanon jo nyt, että tästä postauksesta olisi tullut ihan liian pitkä, joten kirjoitan matkan kulun parissa erässä. En tietenkään millään pysty välittämään sitä fiilistä mikä meillä koko matkan oli tämän blogin kautta, mutta ehkä se antaa kumminkin vähän osviittaa ja saa muutaman uudenkin ihmisen innostumaan tästä seikkailusta.
Lauantaiaamuna heräsin lepakkoluolasta ja tunnelma oli siellä kovin kovin epätodellinen. Emme pystyneet ystäväni kanssa heti ymmärtämään että vuoden odotus palkittaisiin tänään ja pääsisimme aloittamaan hullun matkamme. Kyyti satamaan saapui siinä kymmenen aikaan ja satamssa olimmekin sitten puoli 11. Siellä noin 20 hengen seurueemme kokoontui ja tunnelma oli odotteleva. Vihdoin laivaan päästyämme suuntasimme ensitekijöiksi syömään ja sieltä salamana Tax Freehin ostamaan vähän matkaevästä, kovin nestemäisiä laatikoita mukaan tarttui. Laivamatka kesti sen muutaman tunnin ja Viroon saapuessamme kaikilla oli jo hyvä juhlafiilis joka vain jatkui kun pääsimme uskollisen Taisto bussin kyytiin. Kaikki olivat niin onnellisia kun bussi käynnistyi, Tallinna jäi taakse ja tiesimme matkan vihdoin todeksi. Bussimatka kesti yhteensä sen 36 tuntia. Kyllä vain nukuimme kaikki siellä ahtaassa ja hemmetin kuumassa bussissa, mutta ilman tuota pikku koettelemusta tuosta reissusta puuttuisi suuri osa, lentäminen olisi ollut ihan naurettavaa. Tietenkin meillä oli useita pysähdyksiä ajon aikana, Latvian ja Liettuan huoltoasemat tulivat erittäin tutuiksi ja vessajonoissa sai aina odotella ainakin sen 10 minuuttia. Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli kumminkin yksi reissun parhaista, kaikki olivat vielä niin hyvillä fiiliksillä. Tosin pieni selkkaus kyseisenä yönä tapahtui, kun eräs tuttumme ilmoitti jallupullonsa varastetuksi ja minä ystäväni kanssa painuimme tietenkin soitellen sotaan häntä puolustamaan. Aamulla oltiinkin sitten vähän hiljaisempia kun kyseinen pullo löytyi tämän kyseisen henkilön penkin alta... Erehtyminen on toki inhimillistä.
Uljas Taisto bussimme
Joka tapauksessa sunnuntaiaamuna siinä kello 06.00 noin tunnin unien jälkeen kuskimme pysähtyi keskelle Varsovan moottoritietä ja ilmoitti, että 9 tunnin mittainen taukomme alkaa tästä. Kaikki tuijotimme suu auki bussin ikkunoista pimeätä Varsovan tien reunusta ja toivoimme hartaasti tämän olevan huono vitsi. No sitä se ei tietenkään ollut. Ei auttanut muu kuin hypätä ulos bussista ja lähteä melko sokkona kävelemään pimeitä teitä pitkin ja etsimään mitä tahansa paikkaa joka olisi tuohon aikaan aamusta auki. Onneksemme muutaman kilometrin päästä löytyi hotelli, jossa aamiainen alkoi klo 7. Odottelimme hotellin aulassa puoli tuntia torkkuen pikkusohvilla, henkilökunta oli varmasti mielissään kun kymmenkunta krapulaista suomalaisturistia valtasi heidän tilansa. Joka tapauksessa aamiainen maistui erittäin hyvältä ja itse ainakin join litroittain appelsiinimehua, tuntui ettei se ollut koskaan maistunut paremmalta! Syötyämme aloimme tutkiskelemaan Varsovan karttaa ja bongasimme suuren ostoskeskuksen joka aukeaisi klo 9. Tunnin ajan sitten torkuimme hotellin aamiastiloissa ja saimme taas osaksemme erittäin vihaisia katseita.
Näkymä bussin ikkunasta kuudelta aamulla
Ostoskeskus osoittautui erittäin valtavaksi ja kaikkien niiden kymmenien ihanien vaatekauppojen keskellä oli hetki pakko kirota Suomen maailman suppeinta valikoimaa. Puolassa ei tietenkään toimi euro valuuttana joten kortti vinkuikin sitten aika kiltisti koko päivän. Mukaan tarttui vaikka mitä ja vaikka kuinka halvalla, mutta ei noista vaatteista sen enempää. Järkyttävintä oli kumminkin huomata erittäin huono kielitaito. Kävimme syömässä KFC:ssä ja yksi sen työntekijöistä ei osannut sanaakaan englantia vaikka hän oli nuori mies. Kyseinen heppu joutui pyytämään kaverin siihen viereen tulkkaamaan, jolta onneksi englanti sujuikin sitten sutjakkaammin.
Varsovassa vietetyn päivän päätteeksi olimme kaikki kyllä kovin uupuneita ja tällä kertaa ongelmia bussiin nukahtamisessa ei ollut, ainakaan sen tunnin ajan. Matka jatkuikin sitten pitkin Puolaa ja eräs ystävämme päätti kaikkien suureksi iloksi ostaa eräältä huoltoasemalta pornolehden jonka kylkiäisenä tuli erittäin korkeatasoinen pornoelokuva, jonka nimesimme sitten jälkeen päin Rillit Huurussa. Tätä varsinaista elokuvanautintoa saimmekin sitten katsoa koko matkan aikana muutamankin kerran ja nyt ei kyllä tarvitse kyseistä genreä enää katsellakaan.
Varsovan vanhakaupunki
Jatkoa seikkailulle seuraa pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti