Takana ihan uskomattoman onnistunut mökkireissu Parikkalassa. Matkaan lähdettiin torstaina heti töitteni jälkeen eli siinä seiskan aikoihin. Matkahan kesti sen kuusi tuntia pysähdyksineen mutta jo autossa oli aika huikeeta. Ensimmäiset aukesi ja fiilisteltiin kaikkea niin uutta kuin vanhaakin musiikkia, käytiin Utissa Abcin hesessä syömässä ja ostamassa vähän tarpeita illaksi. No tietenkin pojat unohti blandismehut niin eiköhän pysähdytä vielä uudestaan jonnekin Tebikselle. Miesten vessassa kovinkin humoristinen kyltti " Ethän pasko pitkin seiniä". Maalla kun on niin paljon tekemisen puutetta... Joka tapauksessa, tasan yhdeltä oltiin perillä, kamat nopeasti mökkiin ja kuskillekin ensimmäinen tölkki käteen. Siinä sitten terassilla istuttiin aika monta tuntia, pelattiin juomapelejä ja siemailtiin virvokkeita, kunnes yhtäkkiä eräs ystävämme huomasi "homolaukkunsa" kadonneen. Kyseinen veska sisälsi muun muassa tämän pojan passin, kortit (paitsi s-etukortti:D) ipodin ja mikä tärkeintä, siniset crocsit! No siinä sitten haettiin ensin sen Tebiksen numero, juu ei ole laukkua näkynyt. Seuraavaksi koitettiin sitten sitä Abcia, ja sieltähän laukku löytyikin! Hauskinta oli paikan erään työntekijän kommentti kun hän kuvaili tätä laukkua meille " Ai tällänen musta laukku missä on sisällä SINISET CROCSIT!!!!" Jep, asiat tärkeysjärjestykseen. Kyseinen Abc omisti muutenkin outoa henkilökuntaa, tai ainakin me koimme kovin omituiseksi hesen myyjän jonka oli ihan pakko huutaa kaikki kysymyksensä vaikka olimme tosiaan siinä 20 sentin päässä. "JÄITÄ!!!!!!!!!!!!"
Siinä ensimmäinen ilta sitten menikin, joskus seitsemän pintaan aamulla nukkumaan ja herätys 12 kun rakas ystävättäreni päättää ottaa asiakseen herättää koko mökin. Hän oli jo käynyt aamu-uinnilla ja nyt paistoi meille aamiaiseksi munia, palvelu kyllä pelasi. Noh melkein suoraan aamiaispöydästä ystävättäreni lähti sitten serkkupoikansa kanssa Parikkalan keskustaa päin. Siellä nimittäin juna-asemalla odotti vielä yksi ystävättäremme, ja pieniä muodollisuuksia kuten kaupassa käytiä ja sukulointiakin piti suorittaa ennen kuin loppupäivä voitiin aloittaa. Heidän takaisin tultuaan pistettiin heti grilli tulille ja hyvät pekonisienet ja kalat valmistuivat vaivatta. Maittavan aterioinnin jälkeen laitettiin sauna päälle ja nautittiin kesäyöstä. Varmaan kolme tuntia siinä sitten saunottiin ja uitiin, kyllä oli järvivesi pehmeää ja lämmintä, ihan uskomaton fiilis! Taas nukkumaan siinä aamun koittaessa ja voin kertoa, että olin kumpanakin yönä viimeisenä pystyssä! Kerrankin! Lauantai oli sitten minun osaltani lähtöpäivä ja erittäin hätäisen päivällisen jälkeen ystävättäreni heittivät minut juna-asemalle ja kolmessa ja puolessa tunnissa olin takaisin Helsingin sykkeessä. Vähän kyllä harmitti...
Aikaisemmalle lähdölleni oli kumminki tärkeä syy, sillä tänään sunnuntaina minusta tehtiin sylikummi serkkuni pojalle! Olen asiasta ihan mielettömän innoissani ja vaikka minua ei lasten suurena ystävänä tunnetakkaan voin sanoa että olen aika mielelläni kuskaamassa Samberoa lintsille ja elokuviin ja korkeasaareen ja vaikka minne kunhan poika vähän kasvaa!
Linnanmäestä tuli mieleeni, olin siellä viime sunnuntaina vähän kävelemässä elämäni darrassa, kerrassaan mainoa ratkaisu. Viime lauantai oli myöskin yksi ihan parhaista päivistä. Päivällä kävin ensin shoppailemassa erään ystäväni kanssa, kaupungista sitten hyppäsin metroon ja suuntasin yhden ihan parhaimman ystäväni luokse aloittelemaan iltaa. Väännettiin ystäväni tyttöystävän kanssa ihan kauhea kasa sushia sillä aikaa kun pojat kävi pulahtamassa uimassa. Kerta oli ensimmäinen minulle ikinä mitä sen sushin tekemisen suhteen tuli ja jäin kyllä ihan koukkuun. Itse tehty sushi maistui ihan tajuttoman hyvälle, nyt on pakko metsästää jostain itsellenikin sellaiset bambumatot. Sushin täyttäminä fiilisteltiin vielä hyvää musiikkia ja sitten oli aika lähteä Kaivolle tapaamaan lisää tuttuja. Ilta oli ihan älyttömän hauska, tequila virtasi taas kun päästiin ystäväni kanssa vauhtiin ja pilkku tuli ihan törkeän liian nopeasti! Hyvissä fiiliksissä kun siinä vielä oli niin lähdettiin siitä sitten vielä jatkoille, vähän eri suuntaan kun piti mutta oli aika hauskaa kuunnella koko yö kaiken maailman biisejä ja vielä kuuden aikaan aamulla juoda siideriä ilman että laskuhumala olisi alkanut. Päivällä ei sitten ollutkaan enää niin hauskaa kun muisto niistä tequiloista löi päätä aika todella kovaa. Ja todella note to self, ei enää ikinä niissä oloissa Lintsille...
