Koti. Asia jonka vuoksi olen valvonut monia öitä pyöriskellen ja miettien. Nyt on tosiaan tullut sen aika kun tämä tipu lentää pesästä ja aloittaa oman ja itsenäisen aikuisen elämän. Tai no, elämän nyt uudessa paikassa ainakin. Olemme Jiin kanssa nyt noin kuukauden verran etsineet itsellemme yhteistä kotiluolaa jonne voisimme siirtää kaiken niin maallisen kuin henkisenkin omaisuutemme ja vihdoin näyttää siltä että alkaa tapahtua. Viime viikonloppuna olin ensin auttamassa ja myöhemmin juhlimassa Jiin isän syntymäpäiviä ja tapasimme siellä tämän miehen, joka lupasi auttaa meitä asunnon hankkimisessa. Tämä mies ei olekaan ihan kuka tahansa, sillä hän on kiinteistövälittäjä, joka lupasi etsiä kriteereidemme täyttämän unelma asunnon ja vuokrata sen meille! Voitteko kuvitella, ihan ikioma kiinteistövälittäjä! Meidän ei tarvitse itse enää tutkia yhtäkään asuntoilmoitusta tai käydä yhdessäkään ylibuukatussa näytössä tai tapella yhdenkään pariskunnan kanssa yhdestäkään hemmetin pienestä kaksiosta! Ei, me saamme Jiin kanssa ensimmäisinä tiedon kun täydellinen asunto päätyy vuokrattavaksi ja saamme ilman yhdenkään kilpailijan läsnöoloa tutkia sen läpikotaisin, täyttää kaavakkeen ja oikeasti alkaa jo mielessämme sisustamaan! En voi sanoa muuta kuin että tuuri on saanut juuri aivan uuden merkityksen ja etten tällä hetkellä voisi olla paljoa onnellisempi. Koko tämä vuosi on mennyt aivan uskomattoman nappiin ja onnetar on suosinut minua niin työelämässä kuin myös ystävyyssuhteissa että alan jo pikku hiljaa epäilemään tämän kaiken tarkoitusta.
Tulen kyllä kaipaamaan tätä kesää. Olen tehnyt paljon asioita joita en ollut ennen uskaltanut tai halunnut tai pystynyt, mutta kuten Tedkin sanoi, tietyt riskit elämässä on otettava. Parhaimpia muistoja löytyy niin töistä, baareista kuin mökkireissuiltakin ja heinäkuinen Rodoksen matka äitinikin kanssa oli, no sanotaanko, mieltä avartava :D Myös muutaman viikon takainen synttäriristeilyni oli hauska kaikista erimielisyyksistä huolimatta ja en vaihtaisi päivääkään pois viime viikosta kun koulut alkoivat uusilla fukseillamme ja perehdytimme heidät pysyvästi opiskelijaelämään. Vaikka sanoinkin vielä pari viikkoa sitten että koulun alku harmittaa ja etten yhtään jaksaisi enää sitä meininkiä niin nyt on pakko syödä sanani, viime viikko oli ihan uskomattoman hauska ja oli mukavaa tutustua paremmin eräisiin ihmisiin joiden kanssa tietää vielä tekevänsä paljon ainakin seuraavan vuoden aikana. Tietysti koulun alku tarkoittaa myös pientä stressiä tulevasta työharjoittelusta ja opparin aloittamisesta, mutta jos jotain olen oppinut niin sen, että etukäteen on turha huolehtia yhtään mistään ja asiat usein järjestyvät niin kuin loppujen lopuksi on parasta.
And that’s why I smile.
It’s been a while
Since everyday and everything has felt this right
