Marraskuun masennus ja ihan vähän viikonloppu fiilistelyä

Olo on siis todella saamaton ja erittäin vastenmielisesti tulin nyttenkin kirjoittamaan. Että mitään positiivistä sanottavaa minulla ei ole...
No on yksi, vauva on ollut aivan ihastuttavan suloinen ja hyväksynyt perheemme laumakseen ongelmitta. Erittäin vekkulissa iässä, eilen kovinkin vekkulista nappasi nenästä ja itku tuli. Kyllä se vaan sattui. Muuten on kyllä siivosti ollut, hienosti osaa jo tehdä tarpeensa paperille, ainakin melkein aina.
Koulu on tällä hetkellä erittäin kimurantti juttu. Olen todella päässyt lintsaamisen jalon taidon makuun ja en kyllä voi sanoa olevani ylpeä itsestäni. Kaikista surkuhupaisintahan tässä on se, että kyllä aamuisin nousen kouluun, mutta tunneille ei vaan jaksa mennä kun voi jäädä toimistolle lepäilemään. Ja jos sitten jopa jaksan raahautua tunnille asti, ovat ne yleensä niin tylsiä että nukkumiseksihan ne menevät. Poikkeuksen tekivät tosin tänään ensin työhyvinvoinnin, rahoituksen sekä saksan tunnit, jaksoin mennä kaikille ja jopa oikeasti opiskella! No saksahan ei ole ikinä ollut ongelma, tosin tänään alkoi adjektiivien taivutuksen opiskelu, joka on varmasti vaikein asia saksan kieliopissa, johon varmasti tälläkin kertaa kompastun. Tosiaan tämähän on vasta kolmas kerta kun kyseistä kielioppia alan alusta harjoittelemaan. Jos nyt vaikka se kolmas kerta toden sanoisi ja jopa oppisin.
Tällä hetkellä elämä tuntuu kovasti pyörivän viikonloppujen ympärillä. Maanantait menevät ihan tajuttomassa koomassa ja väsymyksessä, viikonloput vaan vaativat veronsa. Voin kertoa että viime viikonloppu oli erittäin ideaali. Perjantaina oli koulumme vuosijuhla eli gaala, jonka eteen olimme hallituksen kanssa tehnyt jo useampia kuukaisia kovasti töitä mutta lopputulos oli kyllä kaiken vaivan arvoinen. Ilta meni erittäin hyvin, vaikka ihan pikkuisen jännitin sillä juonsin koko jutun erään ystäväni kanssa. Onneksi illan viimeiset juonnot tapahtuivat pienen iloliemen vaikutuksen alaisina, joten jännityksestä ei ollut enää tietoakaan! Jatkot sijaitsivat sitten Motelletissa, jossa ilta näytti kaikkien osalta jatkuvan rattoisasti. Kummallisia parivaljakoita vaan muodostui... Lauantaina sitten pienen levon jälkeen lähdin erään ystäväni kanssa Tavastialle katsomaan taas kerran Disco Ensembleä. Nyt oli onneksi siis ikärajallinen keikka, ei ollut sitä hullua riehumista. Tosin kaljat sain päälleni kumminkin, pakko oli menlkeen eturiviin änkeä. Keikka oli kumminkin oikein loistava, tunnelma katossa ja hypin aivan transsissa. On se kumma on hyvä musiikki on niin mukaansa vievää. Keikalta kumminkin jatkoimme yhteisten ystäviemme luokse Perhoseen. Kerta oli ensimmäiseni ja varmasti siihen jääkin, ei oikein miellyttänyt... Sieltä matka kumminkin muutaman siiderin ja tequilan johdattelemana jatkui Jenny Woohun, joka oli myöskin ensimmäinen kertani siellä. Kovastihan kyseistä paikkaa tunnutaan nykyjään hehkuttavan ja voin myöntää sen kyllä olleen kovin viihtyisä, vaikka ne unisex vessat hieman hätkähdyttivät aluksi. Pilkun jälkeen sitten lähdimme taksilla eräisiin bileisiin, joista en voi paljoa kertoa sillä nukuin tämän kokoajan. Syytän siitä edellistä iltaa sekä tequilaa, neljä shottia oli aika uroteko. Anyways, siinä kuuden pintaan saavuimme sitten erään tytön asunnolle, jonne jäimme ystäväni kanssa yöksi. 5 tunnin unien jälkeen nousin yllättävän reippaasti ja lähdin isänpäivän kunniaksi mummolaan visiitille, mahdoin olla kovin juhlava näky..
Joka tapauksessa, ensi viikonloppua odotellessa. Vuorossa on erään luokkalaiseni synttäri tuparit, luulisi niistäkin ilon irtoavan. Todella toivon että kirjoitan ensi kerran hieman lähempänä ja että minulta löytyisi jotain jopa innostavaa asiaa. Siihen asti, hemmetin masentavaa marraskuuta vain kaikille !
P.S. Suosittelen kuunneltavaksi kaikkea angstimusaa, voisikin laittaa uniklubin heti soimaan... huoh